Tuntoja kaivauksen päättyessä

Aboa Vetus & Ars Novan tämän kesän kaivaus taputeltiin onnistuneesti loppuun viime viikon perjantaina. Neljän kuukauden aikana saimme tyhjennettyä yhden kokonaisen ja yhden puolikkaan kellarin täyttömaasta, tutkittua ja dokumentoitua kaksi 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun ajoittunutta puutarhakujaa, kaivettua esiin naapuritalon ulkoseinän ja tehtyä 4x2 metrin suuruisen laajennuskaivaivannon, josta yritimme löytää lisää naapuritalon seinää. Laajennuksen kohdalta myöhempi viemärikaivanto oli kuitenkin rikkonut seinän niin pahasti, ettemme tavoittaneet sitä.

Kaivausalue kaivauksen alussa toukokuussa. Edellisenä vuonna paljastettu
kivitalon raunio oli peitetty talven ajaksi soralla. Kuva: Ilari Aalto.

Sama näkymä kaivauksen lopulla. Sora ja kymmeniä kuutioita täyttömaata
saatiin poistettua reippaalla lapioimisella. Kuva: Ilari Aalto.

Forsteenin kivitalon kellari vuoden 2018 kaivauksen lopussa.
Kuva: Ilari Aalto.

Sama näkymä vuoden 2019 kaivauksen lopussa. Kesän aikana purimme osan
umpeenmuuratusta oviaukosta ja saimme sen paikalle hienon portaikon.
Kuva: Ilari Aalto.

Forsteenin kivitalon keskimmäisestä kellarista saatiin esiin sen etuosa.
Kuvassa näkyy hienosti kellarin kattaneen tynnyriholvin muoto. Kellareita
jakava väliseinä on lisätty myöhemmin, mutta sekin on keskiajalta.
Kuva: Ilari Aalto.

Nyt olemme aloittaneet kaivauksen jälkityöt, ja syksyn aikana kesän löytöaineisto, mittausdata ja havainnot jalostuvat kaivausraportiksi. Voin kuitenkin paljastaa jo joitakin alustavia tuloksiamme:

1. Tontilla 1800-luvun puolivälistä asuneen Rettigin suvun aikaisen puutarhan rakenteet olivat säilyneet odotettua paremmin. Puutarhassa on ollut kaksi eriaikaista puutarhakujakerrosta, joista toinen ajoittuu 1870-luvulle ja toinen luultavasti 1900-luvun alkupuolelle, ehkä Rettigin palatsin rakentamisen aikaan 1928.

2. Niin sanotussa Forsteenin kivitalossa on ainakin kolme rakennusvaihetta. Vanhin, harmaakivestä muurattu osa on todennäköisesti 1400-luvun alusta tai puolivälistä. Tarkemmin voidaan ajoittaa tiilestä tehty koillislaajennus, johon kuuluu kujalle johtanut portaikko. Tiilestä muurattu osa ajoittuu 1400-luvun loppuun tai 1500-luvun taitteeseen. Mahdollisesti samaan aikaan kellaritila on jaettu pienempiin osiin tiilestä muuratulla väliseinällä.

Myöhemmin taloa on levennetty luoteeseen kohti Aurajokea kivijalalla, jossa ei ole kellaria. Laajennusosa ei ole koko talon seinän pituinen, vaan se jättää talon pohjoispäätyyn muutaman metrin pituisen nurkan, jossa oli ennen Turun paloa puinen liiteri. Lisäosa on rakennettu mahdollisesti 1700-luvulla, kun vanhaa ja pahasti painunutta kivitaloa on uudistettu muutenkin. Ilmeisesti samaan aikaan keskiaikaiset ylemmät kerrokset on purettu ja korvattu uusilla, mutta vanha kellari on säilynyt käytössä. Loppuaikana kellari on ollut hyvin pimeä, koska ympäröivien katujen korottamisen jälkeen kellarin valoaukot ja viereiseltä kujalta kellariin johtanut ovi on muurattu umpeen.

3. Kellarissa on säilytetty ennen Turun 1827 paloa viini-, olut- ja kivennäisvesipulloja. Niiden sirpaleet olivat ainoita esineitä, joita kellarin lattiakivien lomasta löytyi.

4. Turun palo on levinnyt luultavasti kivitalon kerrokset yhdistäneen portaikon kautta keskimmäiseen kellariin, jonka seinät olivat nokiset ja jonka lattialla oli kerros palojätettä. Tällaisia jälkiä ei ollut naapurikellarissa, joka näyttää siis säästyneen palolta.

5. Tontin taloissa on ollut ennen paloa lohenpunainen ulkorappaus.

Källarenin talon ulkoseinää, jossa näkyy jälkiä lohenpunaisesta rappauksesta.
Seinän juuressa oleva valkoinen maa on Turun 1827 palon tuhkaa.
Kuva: Ilari Aalto.

Lopuksi vielä suuri kiitos meitä kesän aikaan auttaneelle innokkaalle vapaaehtoisjoukolle, heinäkuun yleisökaivajille, kesäkoulujen kaivajille ja kaikille parilletuhannelle ihmisille, jotka ovat kesän aikana tulleet katsomaan kaivausta ja juttelemaan arkeologeille!

Kaivauksen loppukiri ja uusi seinä

Aboa Vetus & Ars Novan kaivauksilla on käynnissä lopun ajat, sillä kaivaus päättyy elokuun lopussa. Keskitymme tällä hetkellä tyhjentämään niin sanottua Forsteenin kivitalon kellaria, joka on rakennettu ainakin kahdessa vaiheessa 1400-luvulla.

Toissa viikolla paljastui, että kaivammekin yhden sijasta kahta kellaria. Maan alta alkoi nimittäin paljastua tiilestä muurattu seinä, joka jakaa kellaritilan kahtia. Seinän keskellä on oviaukko, josta on kuljettu kellareiden välillä.

Seinä alkaa paljastua (kuvan vasemmalla puolella). Kuva: Ilari Aalto.

Seinää näkyy hieman enemmän. Kuva: Ilari Aalto.

Seinä on kokonaan esillä. Kuva: Ilari Aalto.

Tiesimme toki vuoden 1826 palovakuutuksesta, että kaivamassamme kivitalossa on kolme holvattua kellaria, mutta emme tienneet niiden mitoista mitään. Nyt kun seinää on saatu enemmän esiin, näyttää siltä, että se on rakennettu keskiajalla. Seinä on tehty munkkilimityksellä, joka on jäänyt pois käytöstä 1500-luvulla.

Uusi seinä muistuttaa myös kellarin aiemmin löytynyttä halssia, joka on myös muurattu keskiajalla tiilestä. Ehkäpä väliseinä ja kellarin koillispään tiililaajennusosa on rakennettu samaan aikaan joskus 1400-luvun puolivälissä tai jälkipuolella.

Kaivettaessa seinän oviaukosta löytyi kolme haljakasta, siis puoliksi halkaistua hirttä. Ne ovat varmaankin ylemmän kerroksen lattian kannatinpalkkeja, jotka ovat talon purkamisen yhteydessä pudonneet kellariin. Turun palon aikaan 1827 kellarin päällä on ollut kaksi kerrosta.

Oviaukosta törrötti hirrenpätkiä, varmaankin ylemmän kerroksen lattiasta.
Kuva: Ilari Aalto.

Seinän nurkasta paljastui neliskulmainen kolo, josta löytyi kahden vihreän lasipullon kappaleita. Ehkä kolo on ollut sopiva paikka säilyttää piilopulloa?

Usein kysytyt kysymykset

Aboa Vetus & Ars Novan kaivauksellamme Turun keskustassa käy joka päivä kymmeniä uteliaita vieraita, joiden kanssa syntyy kiinnostavia keskusteluja. Osa kysymyksistä on sellaisia, joihin saamme vastata monta kertaa päivässä. Valikoin tähän otoksen yleisimmistä kysymyksistä ja vastauksista.

Arkeologisen museokurssin osallistujia Aboa Vetus & Ars Novan kaivauksella.
Kuva: Ilari Aalto.

Löytyykö sieltä mitään?

Kyllä. Kaivamme kahta Turun palossa 1827 tuhoutunutta kivitaloa, joista toinen on rakennettu keskiajalla ja toinen 1500-luvulla. Talojen raunioiden lisäksi olemme saaneet esiin hyvin säilyneen 1700-luvun katukiveyksen ja nuorempia, 1800-luvun puutarhakerroksia.

Mutta löytyykö sieltä mitään?

Niin siis meillä on nämä rauniot – aa, siis esinelöytöjä? Niitä tulee jatkuvasti. Löydöt ajoittuvat 1300-luvulta 1900-luvun alkuun, pääasiassa 1600–1800-luvuille. Kaikkein eniten löytyy kotieläinten luita, ja esineistä savi- ja lasiastioiden palasia, tupakkapiippujen kappaleita, ikkunalasia, kaakeleita ja joitakin pieniä esineitä, kuten kolikoita, nuppineuloja ja sormustimia.

Löytyykö joka päivä jotakin?

Kyllä. Ihmiset ovat roskanneet huolella vuosisatojen ajan.

Ihanko tosi joka ämpäristä löytyy jotain?

Kyllä. Seulomme kaikki ämpärit, että pienet löydöt eivät joudu hukkaan. Se olisi aika turhaa työtä, jos löytöjä ei tulisi.

Miten nämä rauniot ovat joutuneet maan alle? Onko maa noussut?

Ne on tietoisesti haudattu. Löytämämme rauniot ovat kivitalojen kellareita, jotka on alunperinkin rakennettu osittain maan alle. Suurten tulipalojen jälkeen tuhoutuneet rakennukset on peitetty maalla, ja koko kaupungissa maanpintaa on nostettu täyttökerroksilla useita metrejä. Nämä talot ovat tuhoutuneet Turun palossa 1827, minkä jälkeen niiden seinät on kaadettu sisään ja kellarit on peitetty maalla.

Kuinka vanhoja nuo tiilet ovat?

Rauniossa näkyvät tiilet ovat pääasiassa 1400-luvulta.

Oliko keskiajalla jo tiiliä?

Kyllä. Tiilenvalmistus alkoi Ruotsissa ja Suomessa 1200-luvulla, ja Suomen vanhimmat ajoitetut tiilet ovat 1200-luvun puolivälistä Turun Koroistenniemeltä. Aluksi tiiltä käytettiin vain linnoissa ja kirkoissa, mutta 1300-luvun lopulta alkaen tiili oli yleinen materiaali Turkuun rakennetuissa kivisissä asuintaloissa. Turun tuomiokirkko on varsin edustava esimerkki keskiajan tiiliarkkitehtuurista.

Mitä te teette jos sataa?

Kunpa sataisikin! Sateella maa on helpompaa kaivaa, maan värit erottuvat paremmin ja työskentelylämpötila on inhimillinen. Vaihtaisin kyllä kaikki hellepäivät sadepäiviin.

Mikä on parasta arkeologiassa?

Parasta on löytää asioita, joita kukaan ei ole nähnyt satoihin vuosiin. Tehdä tulkintoja, muodostaa yhteyksiä ja selvittää pala palalta, mitä täällä on tapahtunut historian aikana. Ennen kaikkea on jännittävää miettiä, keitä näitä rakennuksia ja esineitä käyttäneet ihmiset ovat olleet.

---

Vastaamme näihin ja muihin kysymyksiin arkisin elokuun loppuun asti. Tervetuloa tutustumaan monttuumme!

Turun paloa päivänvaloon

Turun vuoden 1827 palo on ollut vahvasti läsnä Aboa Vetus & Ars Nova -museon tämän vuoden kaivauksella. Tulipalo tuhosi koko tontin rakennuskannan: piharakennukset paloivat kivijalkaan asti ja kivitalojen turvekatot, salit ja varastohuoneet katosivat savuna ilmaan 4. syyskuuta 1827. Jäljelle jäi savuavia raunioita, jotka purettiin ja peitettiin maalla paloa seuranneina vuosina.

Palokerrosta kujan päällä vuonna 2018. Kuva: Ilari Aalto.

Palokerrosta (vasemmalla) kujan päällä vuonna 2019. Kuva: Ilari Aalto.

Talojen rauniot ovat konkreettinen todiste Pohjoismaiden suurimmasta kaupunkipalosta, mutta vielä käsinkosketeltavammin palosta on jäänyt jäljelle palokerros. Tutkimiemme kivitalojen välillä kulkee kuja, jonka molemmilla sivuilla oli säilynyt kerros hiiltä, tuhkaa ja palon aikana kiveykselle varisseita asioita. Kadun pinnalle varissut tuhka on säilynyt paikoillaan 192 vuotta.

Vuonna 2018 palokerroksesta löytyi suuri määrä palossa tuhoutuneiden
ikkunoiden sirpaleita. Kuva: Ilari Aalto.

Viime vuoden kaivauksilta teimme levintäkartan palokerroksen löydöistä. Yli kolme kiloa ikkunan kappaleita keskittyi kahden metrin matkalle raunion seinän juureen, ja tästä voi melko tarkasti päätellä, missä kohti ikkuna on sijainnut ennen paloa. Tieto on kiinnostava, koska talosta vuonna 1826 laadittu palovakuutus ei mainitse ikkunoita.

Levintäkartta ikkunalasista ja muista löydöistä vuonna 2018 kaivetusta
palokerroksesta. Kartta: Elina Mattila.

Tiedämme kirjallisista lähteistä, että tutkimamme kivitalon kyljessä on ollut puinen liiterirakennus, joka on kaiken muun rakennuskannan tavoin tuhoutunut Turun palossa. Tarkoituksemme on tulevina viikkoina kaivaa liiterin jäänteet esiin ja selvittää, mitä siitä on jäljellä.

Kaivaukset alkoivat

Kerroin juuri Aboa Vetus & Ars Nova -museon vuoden 2018 kaivausten tuloksista, ja nyt minulla on ilo ilmoittaa, että kesän 2019 kaivaukset ovat juuri startanneet. Kaivaukset alkoivat sillä, että viime syksynä soralla peitetty kivitalon kellari kaivettiin uudestaan esiin.

Soralla täytettyä kellaria tyhjennetään. Kuva: Ilari Aalto/
Aboa Vetus & Ars Nova.

Tämän kesän aikana on tarkoitus kaivaa kokonaan esiin yksi keskiaikaisen Forsteenin kivitalon kolmesta kellarista. Samalla paljastamme enemmän talojen ympärillä olevaa 1700-luvun pihamaata ja tutkimme, mitä talon puuliiteristä on jäljellä.

Iloisena yllätyksenä kaivauksen ensimmäisenä löytönä tuli jo pintamaata lapioidessa kuningatar Kristiinan 1/4 äyrin kolikko vuodelta 1636. Niin vanhoja löytöjä on odotettavissa lähinnä parin metrin syvyydestä, mutta alueen läpi tehty kaivinkonekaivanto on sekoittanut vanhempia kerroksia.

Kristiinan 1/4-äyrin kolikko osui lapioon
kaivausten ensimmäisenä löytönä.
Kuva: Ilari Aalto/Aboa Vetus & Ars Nova.

Yle ehti tehdä kaivausten alkamisesta jutun, jonka voit lukea täältä.

Kaivauksella Aboa Vetus & Ars Novan sisäpihalla voi käydä jututtamassa meitä arkeologeja koko kesän ajan aina kun olemme paikalla. Nähdään siellä!

Tutkimuskohteena Forsteenin kivitalo

Turkulaisen Aboa Vetus & Ars Nova -museon kesän 2018 kaivaukset alkoivat viime viikolla. Kaivaukset sijoittuvat museon pihalle, kahvilaterassin viereen paikkaan, mihin kaivoimme jo viime kesänä kaksi koekaivantoa. Niiden perusteella meillä oli vahva käry siitä, mitä maan alla odottaa.

Tutkimusalueella sijaitsi ennen Turun paloa 1827 kaksi kivitaloa, jotka tuhoutuivat palossa ja katosivat katukuvasta. Viime kesänä tavoitimme niistä toisen, niin sanotun Källarenin talon, jossa kaivausten perusteella toimi 1600-luvulla jonkinsorttinen kellarikapakka. Viime kesän kaivausten raportin voit lukea täältä.

Kaivaukset aloitettiin tänä vuonna kaivinkoneen kanssa.
Kuva: Ilari Aalto/Aboa Vetus & Ars Nova.

Tämän vuoden kaivauksissa keskitytään kaivamaan toisen, Forsteenin kivitalon kellaria. Talo on saanut nimensä Samuel Forsteenista, joka omisti tontin 1700-luvun alussa. Missään ei kuitenkaan ole säilynyt tietoa siitä, milloin Forsteenin kivitalo on rakennettu. Rakennuksen muodon ja sijainnin takia on epäilys, että talo olisi voitu rakentaa jo keskiajalla, mutta varmuus siitä voidaan saada vain kaivauksilla. Kumpikin kivitaloista sijaitsi keskiaikaisella Luostarin jokikadulla, joka kulkee Aboa Vetus -museon läpi ja jonka varrelta on viime aikoina tutkittu Katedralskolanin liikuntasalin alla olevia kellareita.

Forsteenin kivitalosta samoin kuin muistakin tontin rakennuksista on säilynyt palovakuutus vuodelta 1826, vain vuotta ennen Turun paloa. Vakuutuksen mukaan Forsteenin kivitalo oli silloin kokonaan lämmittämättömänä varastona. Talo oli 4,25 metriä korkea ja sen pinta-ala oli noin 140 neliömetriä. Siinä oli turvekatto, ja pihan puolella oli katonrajassa lastausluukku, jonka kautta talon ylempään kerrokseen voitiin nostaa tavaraa. Talon nurkassa on ollut puinen liiteri.

Kaivausta pääsee katsomaan päivittäin klo 12–17, ja 7.6. alkaen kaivuksella pidetään arkeologin vastaanotto torstaisin klo 12–14. Lisäksi järjestämme heinäkuussa yhden ja kahden päivän mittaisia arkeologisia museokursseja, joiden osallistujat pääsevät itse kaivamaan ja tutustumaan kaivauslöytöihin. 

Esimakuna tutkimuksista voi katsoa valokuvaaja Ville Kaakisen kaivauksilta kuvaaman videon täältä.

Kissoja ja koordinaatteja

Kissan viikset! Neliraajaisia Felis-suvun edustajia löytyy Aboa Vetuksen suuren kivitalon kellarista lisää ja lisää. Sunnuntaina keskiaikamarkkinoiden aikaan lattialta paljastui jo kolmannen kissan pääkallo. Viime kesänähän löytyi lähes kokonainen kissa.

Kallohan se siellä! Aboa Vetus & Ars Nova/Ilari Aalto.

Kallo hautautuneena palojätteeseen. Aboa Vetus & Ars Nova/Ilari Aalto.

...ja kallo kokonaan esillä. Mihinköhän kuvausasentoon olen taipunut, kun
jalkanikin mahtuivat kuvaan? Aboa Vetus & Ars Nova/Ilari Aalto.

Miau. Aboa Vetus & Ars Nova/Ilari Aalto.

Nyt on selvää, että kissojen luut eivät ole kellarin täyttömaata, vaan ne ovat palojätteen seassa. Ehkä kissapoloiset ovat jääneet jumiin palavaan rakennukseen tai taintuneet häkäkaasuihin?

Kissojen lisäksi löytyy toki muutakin jännittävää. Olen jäljittänyt tiilentekijöiden merkkejä, ja viimeisin tulokas on laittanut taas raapimaan päätä. Onko siinä riimukirjaimia? Ainakin joku on jättänyt varpaanjälkensä tiilen keskelle.

Mahdollisia riimuja ja varpaanjäljet tiilessä. Aboa Vetus & Ars Nova/Ilari Aalto.

Elämä ei kuitenkaan ole pelkkää löytöjen kaivamista. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen suosiollisella avustuksella siirsimme tarkkuus-GPS:llä museoon uuden koordinaatiston, Museovirastonkin edellyttämän ETRS-TM35FIN:in. Tämä on sitä tulevaisuutta!

Koordinaatteja siirtämässä assistentti Marian kanssa. Kuva: Emmi Saari.

Aboa Vetuksen raportti 2013

Aboa Vetuksen suuren kivitalon kaivausraportti vuodelta 2013 on nyt valmis ja ladattavissa Aboa Vetus & Ars Novan nettisivuilta.

Sitten onkin aika jo alkaa valmistella ensi kesän kaivausta. Mitäköhän kolmas kesä keskiaikaisessa kellarissa tuo tullessaan?