sunnuntai 27. syyskuuta 2020

1700-luvun kivennäisvesipullolöytö Rymättylästä

Kirjoitin maaliskuussa bloggauksen viime vuonna Turusta löytämistämme 1700-luvulle ajoittuvista, saksalaisen Pyrmontin terveyslähteen vettä sisältäneistä pulloista. Harmikseni en ole onnistunut löytämään kaivaustemme ulkopuolelta tietoa kuin yhdestä samanlaisesta pullon sinetistä, ja sekin on löytynyt Turusta. Onneksi Turun Sanomat teki kesällä aiheesta jutun, ja jo samana päivänä iäkkäämpi herra otti minuun yhteyttä Rymättylästä ja kertoi, että hänen vaimonsa oli löytänyt heidän kesäpaikkansa kukkapenkistä Rymättylän Airismaalta vastaavanlaisen sinetin jo yli 30 vuotta sitten.

Rymättylän Airismaalta Hämmärön
kylästä löytynyt Pyrmontin lasisinetti. Tätä voi
verrata vaikkapa tähän Englannista löytyneeseen
parempikuntoiseen sinettiin
.
Kuva: Elina Helkala.
 

Tiedosta ilahtuneena tein kesäretken Rymättylään, ja toden totta, kyseessä oli ihka aito Pyrmontin sinetti, joka ajoittuu noin vuosien 1745–1770 välille. Pyrmontin pullot on helpointa tunnistaa juuri näistä pullon kaulan alapuolella olleista lasisineteistä, muuten tunnistaminen on hyvin vaikeaa. Kirjallisten tietojen mukaan Pyrmontin luonnostaan hiilihapollinen vesi oli Ruotsin (ja Suomen) säätyläisten suosikkikivennäisvesi 1700-luvun lopulla, mutta jostakin syystä näitä ei arkeologisesta aineistosta juuri tunneta, tai niitä ei vain olla osattu dokumentoida ja ottaa talteen.

On vaikea tarkalleen sanoa, miksi Pyrmontin sinetti on päätynyt Hämmärön kylään. 1700-luvulla arvokkaat kivennäisvesikuurit olivat osa lähinnä kaupunkilaisten seurapiirien elämää, tosin näitä vesikuureja vetäydyttiin usein kesäisin nauttimaan maaseudulle. Hämmärön kylästä ei ainakaan minulla ole tiedossa tällaisia yhteyksiä 1700-luvun parempiin piireihin, mutta sen sijaan kylässä on toiminut laivureita, jotka ovat hyvin todennäköisesti kuljettaneet myös Pyrmontin vettä muun lastin ohella Tukholmasta Turkuun. 


Sinetin luovutus tapahtui Rymättylän viihtyisässä Aahollissa.
Kuva: Ilari Aalto.

 Mikä kukkapenkistä löytyneen sinetin tarkka tarina sitten onkaan, se sai iloisen päätöksen viime keskiviikkona, kun löytäjät lahjoittivat sinetin juhallisesti Rymättylän museossa säilytettäväksi. Pidin samassa yhteydessä esityksen 1700-luvun kuplavesikulttuurista. Tässä kohtasi monta onnellista sattumaa, ja vielä hopeareunuksena olen saanut entisaikojen kivennäisvesien ansiosta jo kahdet kahvitarjoilut Rymättylässä. Hieno esimerkki siitä, mihin kaikkeen blogikirjoitus voi johtaa!

lauantai 26. syyskuuta 2020

Rautakautta juurakossa

Opin jo kouluikäisenä Suomen muinaistaideseuran retkellä, että tuulenkaatojen juurakot ovat hyvä kurkistus pintaturpeen alaiseen maailmaan. Kaatuneet puut saattavat paljastaa maasta arkeologisia löytöjä ja rakenteita, joten katson aina metsässä kulkiessani juurakot läpi. Vaikka tämä on ollut tapanani jo parikymmentä vuotta, en ole aiemmin tehnyt juurakoista löytöjä.

 

Tuulenkaadot on hyvä aina kurkata läpi arkeologisten
löytöjen varalta. Tästä tuulenkannosta tärppäsi. Kuva: Ilari Aalto.


Olin alkuviikosta kuvaaja Ville Kaakisen kanssa kuvaamassa lyhytdokumenttia keskiajan pyhiinvaelluksista Turun Aurajokivarressa (dokumentin traileri on muuten nähtävissä täällä). Yksi kohteistamme oli Pähkinämäen vaikuttava kansainvaellusaikainen hautaröykkiö, joka on rakennettu noin 1500 vuotta sitten keskisellä rautakaudella. Muutaman kymmenen metrin päässä röykkiöstä oli kaatunut puun juurakko, ja huomasin uteliaana heti, että tällä kertaa juurakossa oli jotakin: juurakon kivet ja maa vaikuttivat palaneelta, ja juurakossa oli rautakuonan kappaleita ja pieni palanen keramiikkaa, saviastian reunapala.

Pähkinämäen hautaröykkiö on osittain hajotettu, mutta silti
vaikuttava. Kuva: Ilari Aalto.

 

Rautakautisen saviastian reunapala paikoillaan eli "in situ",
kuten arkeologit sanovat. Kuva: Ilari Aalto.


Rautakautisessa astian reunapalassa näkyy ulkopinnalla
naarmukoristeita. Kuva: Ilari Aalto.

Digiaikana tiedonhaku on helppoa, joten varmistin saman tien rautakauden asiantuntijalta palan olevan rautakautista keramiikkaa, joka voi hyvin olla samalta ajalta kuin hautaröykkiö. Löytöjen perusteella on vaikea sanoa, paljastiko tuulenkaato rautakautisen asumuksen paikan vai liittyvätkö löydöt paikalla suoritettuihin rituaaleihin, mutta joka tapauksessa löytö paljastaa muinaisjäännösalueen jatkuvan laajalla alueella.

Kauan tähän löytöön meni, mutta se on hyvä muistutus, että metsissä liikkuessa on hyvä pitää silmät auki!