Viikon sitaatti

"Ajattelen usein olevani kiitollinen, etten elänyt itse siihen aikaan."

- Elise Naumann kertoessaan viikinkihautausten päättömistä orjista USA Todayssa

Viikinkiaikaan ei ollut hauskaa! S. V. Ivanov: 
Orjakauppaa varhaiskeskiajan Itä-Euroopassa. Wikimedia Commons.

Keskiajan luonto

Vielä eiliseen palatakseni on Aboa Vetus -museon tiloissa radioitu Keskiajan luontilta kuunneltavissa Yle Areenassa täällä.

Minäkin pääsin Jouni Koutosen syyniin. Vasemmalla professorit Jussi-Pekka
Taavitsainen ja Markus Hiekkanen, oikealla museonjohtaja Johanna

Lehto-Vahtera. Kuva: Elina Helkala.

Luontoilta oli menestys: museo oli täynnä yleisöä ja kysymyksia raadille tuli paljon. Tunnelma oli kaiken kaikkiaan hauska, ja kahden tunnin ohjelma meni hujahtaen. Esitetyt kysymykset olivat monet todella laaja-alaisia: mitä kaloja keskiajalla syötiin ja miten niitä pyydystettiin, millaisia metsät olivat, miten rottia vastaan taisteltiin... Hieman korvaan särähti yhden kysyjän kommentti, että kun keskiajalla ei ollut vielä hakkuita... On vaikea kuvitella täysin luonnontilaista metsää minään aikakautena siellä missä on ihmisiä. Ainakaan keskiajan Turussa ei lähes koko kaupungin ympäristössä ollut puun puuta pystyssä, ja monin paikoin kaskikulttuuri on tehnyt puustosta selvää. Oli kuitenkin jopa yllättävää, että mitään aivan päättömiä kysymyksiä ei tullut. Sen sijaan värjäyksestä kysynyt soittaja oli selvästi vastaajia perehtyneempi asiaan.

Tiilinäyttely astuttuine tiilineen. Kuva: I. Aalto

Illan yhteyteen olimme koonneet mininäyttelyn suuren kivitalon kaivauksissa löytyneistä "tassutiilistä", siis tiilistä, joissa on eläinten ja ihmisten jättämiä jälkiä. Kokoelma herätti ansaittua mielenkiintoa yleisössä, ja oli hauska nähdä miten hartaasti jotkut vieraat varovasti kokeilivat painaa sormensa 600 vuoden takaisiin jälkiin. Onko vuosisadoilla todella merkitystä?

Mediaosumia

Tänään radiovastaanottimet kannattaa säätää Ylelle klo. 18.03 kun Aboa Vetuksesta radioidaan Keskiajan luonto -keskusteluohjelma. Voi olla että minäkin pääsen ääneen. Samoin allekirjoittaneen voi nähdä taustalla kuokkimassa eilisessä Prisma Studiossa keskiajan ruokavaliosta.

Viikon sitaatti

Ei ole Suomessa asiat huonosti, kun tämänkaltasiin vanhojen kivikasojen tonkimisiin syydetään rahaa, tänäkin kesänä monissa kohteissa. Kymmenien ellei satojen ihmisten voimin.
Nämä "amanuenssit" pitää laittaa oikeisiin tuottaviin töihin ja antaa vanhojen röykkiöiden olla tonkimatta. Tai sitteen jos kiinnostaa, tehkööt omalla rahallaan ja omalla ajallaan, eikä yhteiskunnan kustannuksella. Samoin lopetettava tämänkaltaisiin "ammatteihin" kouluttaminen, kun sitten pitää korkeapalkkainen virka keksiä. Tämänkaltaisissa turhanpäiväisyyksissä se varsinainen rakennemuutoksen tarve piilee. Sekä tuhansissa ja taas tuhansissa muissa valtion ja kuntien olemattomissa, yleensä korkeapalkkaisissa viroissa.

- nimimerkki Rakennemuutoksen tarve Ilta-Sanomien uutisen Aurajoen rannalta tehtiin ainutlaatuinen suurlöytö kommenteissa

Arkeologin soittolista

Mikä on arkeologista musiikkia? Kuten Cornelius Holtorf julistaa, arkeologia on brändi, ja brändi tarkoittaa stereotypioita: arkeologi pukeutuu näin ja arkeologi käyttäytyy näin. Mutta minkälaista musiikkia arkeologi kuuntelee, ja miten muinaistutkijoita käsitellään musiikissa?

Muusikoita Nakhtin hautamaalauksista Egyptistä.
Wikimedia Commons.

Kokosin Shovelbums of the World unite! -blogin isnpiroimana pienen listan arkeologiteemaisista biiseistä sekä kappaleista, jotka eivät varsinaisesti kerro arkeologiasta, mutta jotka kyllä saavat paatuneenkin kaivajan lyömään tahtia. Kappaleet eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä, eikä koko listaa kannata ottaa liian vakavasti. Olkaa hyvät:

1. John Williams: Raiders March (elokuvasta Kadonneen aarteen metsästäjät)
2. Nekromantix: Life is A Grave and I Dig It
3. Gruff Rhys: The Court of King Arthur
4. Ancient Bear Cult: Raatosaari (koko kappale kuunneltavissa Spotifyssä)
5.Týr: Excavation
6. YUP: Meitä odotellaan mullan alla
7. Seminaarinmäen mieslaulajat: Tunnelin suu
8. Krankschaft: The Sexy Archaeologist
9. J. Karjalainen: Keihäänkärki
10. Jippu: Saviruukku

Selite:

1. Raiders March
Itseoikeutettu ensimmäinen sija. Indiana Jonesin tunnari alkaa varmasti monella ei-arkeologilla soida päässä kun tulee puhe muinaistutkimuksesta. Tunnustan hyräileväni sitä joskus itsekin.

2. Life is A Grave and I Dig It
Menevä psychobilly-rallatus, joka antaa puhtia etenkin hautatutkijoille.

3. The Court of King Arthur
Poikkeuksellinen kappale, joka mainitsee aimo joukon oikeita arkeologisia käsitteitä, kuten maatutkauksen. Sanoittaja on selvästi katsonut Time Teaminsa.

Digging deeper I hit on an ancient lump/Lift my spade up/And dig a bit deeper/
Must be careful with my magnetometer/Excavation takes a long time;/First I survey/Then I dig through the lime.

4. Raatosaari
Kenties Juha Ruohosen hautasaaritutkimuksista pontta saanut suomalainen surumielinen veisu, joka ei kerro arkeologiasta, mutta arkeologisesta tutkimuskohteesta kylläkin.

5. Excavation
Färsaarelaisen viikinkiheavyn arkeologinen kontribuutio. Týr kuulostaa fääriksi paremmalta kuin englanniksi, eivätkä sanat "fate" ja "excavate" välttämättä rimmaa kovin kauniisti. Nimestään huolimatta laulun sanoitukset viittaavat lähinnä uhrauksiin, jotka Odin-jumala teki saadakseen tietoa, mutta metaforisella tasolla ne voi soveltaa arkeologiaankin.

6. Meitä odotellaan mullan alla
Mikä kaikki meitä mullan alla odottaakaan? YUP:n biisissä maanalaiset asukit ovat keskimääräistä eläväisempiä.

7. Tunnelin suu
"Kaikki on hiljaa ja katsoo/iskuja mun lapion" - Semmareiden biisistä tulevat kummallisesti mieleen Turun museokeskuksen kaivaukset.

8. The Sexy Archaeologist
Kammottavan huono laulu, jossa on kuitenkin hauskat sanoitukset. Laulun sankaritar on näyttävällä ulkomuodolla siunattu tri Alice Roberts.

9. Keihäänkärki
J. Karjalainen antaa esimerkkiä arkeologisesta tulkintaprosessista:
Mä löysin vanhaa rautaa/Sun keihäänkärkes kukaties/Joku päivä onni kääntyy/Usko siihen metsämies

10. Saviruukku
Kristillisestä tematiikasta kumpuavan Saviruukun sanoma resonoi muinaistutkijankin korvassa, etenkin kun viime aikoina on keskusteltu museokokoelmien säilytysperiaatteista: Tahdon kertoa särkyneille/Ei siruja heitetä pois/Kallista halpa savikin/Mestarin kädessä ois

Viikon sitaatti

Arkeologin koulutuksen saanut museoviranomainen on maanomistajan lähin yhteistyökumppani muinaisjäännösalueella – niin hyvässä kuin pahassakin. 

 – Elämää kulttuuriympäristössä. Opas maanomistajalle.

Suomen vanhin kirkko löytyi Kaarinasta

Pahoittelen etten päässyt välittämään tätä uutista tuoreeltaan, koska olen tämän viikon ollut Tšekissä arkeologikonferenssissa. Mutta nyt tämä puskaradion kautta levinnyt vaiettu salaisuus on julkista tietoa: Kaarinan Ravattulan Ristimäestä on löytynyt Suomen vanhin tunnettu kirkko 1100-luvulta. Pääsin viime viikolla käymään paikalla esitellessäni uusille opiskelijoille Aurajokirannan muinaisjäännöksiä.

Kirkonpohjaa suurinpiirtein itään. Kuva: I. Aalto.

Sensaatiomaiseen löytöön johtivat Turun yliopiston opetuskaivaukset, jotka käynnistyivät paikalla 2010 ja jossa allekirjoittanutkin tuolloin oli kaivamassa. Kohde on käynyt vain kaiken aikaa mielenkiintoisemmaksi: Ristimäeltä paljastui ensin kivikautinen asuinpaikka ja myöhäisrautakautinen ruumiskalmisto. Sitten kalmiston koko vain paisui entisestään, löytyi kiviperustainen kalmistoa kiertävä aita ja ajoittamaton rakennuksen kulma. Tämän vuoden kaivauksilla rakennuksesta ei ollut enää epäilystä, kirkkohan se on.

Kirkon runkohuoneen nurkka. Kuva: I. Aalto.

Kirkko on samansuuntainen kuin haudat, ja koostuu neliskulmaisesta runkohuoneesta ja pienemmästä kuorihuoneesta. Kuorissa alttarin paikka on säilynyt ihmeellisen hyvin: Kristuksen hautaa symboloivan kivetyn kuopan päällä on neljä kiveä, jotka ovat kannatelleet alttaria. Ylipäätään kirkon näkeminen paikan päällä oli mykistävä kokemus. Koko rakenne oli paljon selkeämpi kuin osasin odottaakaan.

Kristuksen hauta ja alttaria kannatelleet kivet. Kuva: I. Aalto.

Malliltaan kirkko muistuttaa mm. Södra Rådan tuhopoltettua puukirkkoa Ruotsissa, ja malli onkin lännestä peräisin. Ajoitusta täsmentävät 1100-luvun loppupuolen rahalöydöt, joita kirkosta oli viime kuulemalta yli 10 kappaletta. Näin vanha kirkkorakennus on sanalla sanoen sensaatio: kuten kaivausjohtaja Juha Ruohonen on mediassa todennut, on jotain tällaista tuloksetta etsitty Suomesta 150 vuoden ajan.

Osaltaan Ristimäen kirkko tarkentaa kristillistymisen kuvaa Aurajokilaaksossa ja koko Suomessa, koska se edeltää seurakuntien organisoitumista 1200-luvulla. Se antaa viitteitä myös siitä, miksi piispanistuin 1230-luvulla siirrettiin Nousiaisista Koroisiin, joka on Ristimäestä vain kivenheiton päässä alavirtaan.

Hienon kohteesta tekee myös se, että ajallinen perspektiivi jatkuu myös varhaisempaan menneisyyteen: samassa yhteydessä sijaitsee kaksi kuppikiveä (toinen löytyi vasta viime vuonna) ja (samoin viime vuonna löytynyt) viikinkiaikainen polttokenttäkalmisto. Kirkko ei siis ole noussut tyhjään, vaan se on jatkanut esikristillisen uskonnolisuuden perinteitä.

Joonas K. esittelee uusille arkeologian opiskelijoille Ristimäen kuppikiveä.
Bongaatko kupit? Kuva: I. Aalto.

Pakko sanoa, että olen pirunmoisen tyytyväinen kun olen päässyt kaivamaan noin ainutlaatuista kohdetta.

Uutisen voi lukea mm. Yleltä täältä ja videon katsoa MTV3:lta täältä. Youtubesta löytyy myös viime vuoden laserkeilaukseen perustuva kivijalan toisen puolen 3D-malli täältä.

Viikon sitaatti

Historia on liian vakavaa jätettäväksi historioitsijoille.

- Ian Macleod, The Observer (16.7. 1961)