Viikon sitaatti 24

Jokainen arkeologi tietää sydämessään miksi kaivaa. Hän kaivaa... jotta kuolleet voisivat elää jälleen, jotta se mikä on mennyttä ei olisi menetetty iäksi, jotta jotakin voitaisiin pelastaa aikakausien hävitykseltä, jotta menneisyys värittäisi nykyisyyttä ja antaisi sydämen tulevaisuudelle.

– T. Geoffrey Bibby, 1956 teoksessa The Testimony of the Spade

Arkeologin perustyökalut. Kuva: I.A.

Salossa kaivetaan kivikautta yleisön voimin

Yleisökaivauspaikalta avautuu avara muinaislahtimaisema. Kuva: I. Aalto.

Viime viikolla Salon Uskelan Sinivuorella aloitettiin arkeologiset yleisökaivaukset, jotka jatkavat monivuotista perinnettä. Järjestäjänä toimii Salo-Uskela Seura. Allekirjoittanutkin teki lauantaina kaivauksille tutustumiskäynnin muutaman arkeologian opiskelijan kanssa, ja meno näytti mukavalta; kahvia oli tarjolla ja kohde oli helpostilähestyttävä – niin henkisesti, maantieteellisesti kuin kaivausteknisestikin.

Yleisökaivajia Sinivuorella lauantaina. Kuva: I. A.

Sinivuoren kaivauskohde on useimpien kivikauden asuinpaikkojen tapaan iät sitten kuivuneen muinaislahden rannassa hiekkakumpareen laella. Tuoreisiin löytöihin kuuluu kvartsi-iskoksia, piiteriä ja keramiikkaa. Paikalla on ilmeisesti asuttu vuosituhansia, mutta kulttuurikerros on kuitenkin vain muutaman sentin paksuinen: jotain aivan muuta kuin esimerkiksi Turun kaupungin metrien paksuiset kerrokset purkujätettä ja raunioita keskiajalta nykypäivään.

Yleisökaivaus on näillä näkymin ikävä kyllä viimeinen Salossa. Siitä kertova blogi löytyy täältä.

Samalla matkalla kävimme tietenkin katsastamassa Salon muinaisjäännöksiä, päällimmäisinä Rikalanmäen kauppapaikka-kalmistoa ja linnavuorta.

Rikalan linnavuoren erittäin jykevää muurivarustusta myöhäisrautakaudelta. Kuva: I.A.