Houtskarin kirkko on valmistunut vuonna 1704, ja punamullattuna ristikirkkona se edustaa hyvin saaristolaista kirkonrakennusperinnettä. Kirkko oli lähellä leirintä-aluettamme, joten päätimme käydä siellä kävelyllä juhannuspäivänä. Meillä on yleensäkin tapana kulkea nenä maassa muinaisjäännösten varalta, emmekä nytkään tehneet poikkeusta. Kuinka ollakaan minua paljon tarkkasilmäisempi vaimoni Elina bongasikin aivan kirkon portaiden vieressä kasvavan puun juuresta erikoisen, ruostuneen esineen. Lähemmällä tarkastelulla kyseessä oli silmäkirveen pahasti ruostunut terä. Ilmeisesti routa ja puun juurakko olivat juuri sopivasti nostaneet kirveen pintaan.
 |
| Kirveenterä löytyi aivan kirkon portaiden vierestä. Kuva: Ilari Aalto. |
 |
| Kirves löytöpaikallaan. Kuva: Ilari Aalto. |
Kirves ei sinänsä ollut mitenkään poikkeuksellinen. Se ajoittuu historialliselle ajalle, mutta tarkka ajoittaminen ei ole mahdollista. Kirveen löytöpaikka sai kuitenkin pohtimaan kysymyksiä. Miksi se löytyi kirkkomaalta, ja miksi kirkon oven edustalta? Oliko joku puuseppä saanut työkalunsa mukaansa hautaan, vai olisiko kyseessä maagisessa tarkoituksessa kirkkomaalle kätketty esine? Kirves on ollut tärkeä työkalu suomalaisessa kansantaikuudessa, ja se olisi voitu haudata kirkkomaalle niin suojelevassa kuin pahantahtoisessakin tarkoituksessa.
 |
| Kuva: Ilari Aalto. |
Toimitin kirveen Varsinais-Suomen maakunta-arkeologille, ja sain kirjata löytökaavakkeeseen löytötavaksi juhannuskävelyn. Nyt kirves on Museovirastolla Helsingissä, ja löytöpaikka on muinaisjäännösrekisterissä. Muistakaa katsoa jalkoihinne!
