Tämän vuoden ensimmäinen puolisko on ollut kaikin puolin kummallinen, mutta
kaikkien koronarajoitusten keskellä olen saanut olla mukana kahdessa
kiinnostavassa hankkeessa: keskiaikaisten kirkkojen kattorakenteita tutkivassa
projektissa ja kehittämässä Aurajoen pyhiinvaellusreittejä.
Liedon Vanhalinnan linnavuori hallitsee kahta vanhaa kulkureittiä,
Hämeen Härkätietä (vas.) ja Aurajokea. Vanhalinna on yksi Aurajoen
pyhiinvaellusten kohteista. Kuva: Ilari Aalto. |
Joku voisi kysyä, mitä annettavaa pyhiinvaelluksilla on 2020-luvun ihmiselle.
Ajatukset menevät helposti keskiajan massapyhiinvaelluksiin Roomaan ja Pyhälle
maalle. Pyhiinvaellukset ovat kuitenkin elävä perinne, joka kuuluu useimpiin
maailmanuskontoihin: islamiin kuuluu vaellus Qaaban kiven luo Mekkaan,
juutalaiset tungeksivat vuosittain pääsiäiseksi Jerusalemiin ja buddhalaiset
vierailevat muun muassa Buddhan valaistumisen paikalla Bodh Gayassa Intiassa.
Ihmisille on yhteistä jano päästä pyhille paikoille, ja satojen ja jopa
tuhansien vuosien saatossa pyhiinvaellusreiteistä on samalla tullut oikeita
kulttuurireittejä, joita reunustavat kiinnostavat historialliset kohteet.
Lepäävä pyhiinvaeltaja kuvattuna keskiaikaiseen käsikirjoitukseen 1400-luvulta. Kuva: Wikimedia Commons CC BY 4.0. |
Euroopassa pyhiinvaellusten huippuaikaa todella oli keskiaika, ja 1500-luvulla
reformaation ja katolisen kirkon vastareformaation seurauksena pyhimysten
haudoille ja muille pyhille paikoille matkustaminen joutui huonoon huutoon.
Pyhiinvaellusperinteen uusi elpyminen alkoi 1980-luvulla, kun avautuvaan
Eurooppaan alettiin avata maiden välisiä kulttuurireittejä. Yksi keskiajan
tärkeimmistä pyhiinvaellusreitistöistä, apostoli Jaakobin oletetulle haudalle
Espanjan Santiago de Compostelaan johtava Camiño de Santiago kaivettiin
naftaliinista, ja nykyään hautakirkkoon tekee pyhiinvaelluksen yli 300 000
ihmistä vuodessa.
Keskiajan Suomessakin pyhiinvaellukset olivat jonkinlainen juttu, mistä
todistavat yli 60 pyhiinvaelluksiin suoraan tai epäsuoraan viittaavaa
kirjallista lähdettä sekä keskiaikaisten kirkkojen yksityiskohdat ja säilyneet
esineet, kuten muutamat pyhiinvaelluskohteista muistoksi hankitut
pyhiinvaellusmerkit. Suomesta tehtiin keskiajalla pyhiinvaelluksia
kristikunnan trendikohteisiin, kuten Jerusalemiin, Roomaan, Santiago de
Compostelaan ja Maria Magdalenan luolalle Saint Baumeen Ranskaan.
Vielä
useammin lähdettiin kuitenkin pohjoismaisiin kohteisiin, kuten Pyhän Olavin
haudalle Nidarosiin (nyk. Trondheim), Pyhän Birgitan luostariin Vadstenaan ja
esimerkiksi Helga Lösen ihmeitätekevän ristin luokse Tukholmaan. Suomen
puolella tärkeitä pyhiinvaelluskohteita olivat Turun tuomiokirkko, jossa
säilytettiin muun muassa Pyhän Henrikin ja Autuaan Hemmingin pyhäinjäännöksiä,
Henrikin hautakirkko Nousiaisissa ja Hattulan kirkko, jossa säilytettiin
Kristuksen ristin kappaletta.
Turun tuomiokirkko oli keskiajalla tärkeä pyhiinvaelluskohde, ja uudet
Aurajoen pyhiinvaellusreitit alkavat kirkolta. Kuva: Ilari Aalto. |
Palataan nykypäivään ja Aurajoen varteen: Turkuun ollaan perustamassa ensi
vuonna Suomen ensimmäistä pyhiinvaelluskeskusta, ja keskuksen yhteyteen
haluttiin avata kaksi uutta reittiä. Reitit kulkevat Aurajoen varressa, ja ne
yhdistävät esikristillisiä, rautakautisia pyhiä paikkoja ja keskiaikaisia
kirkkoja ja kirkonpaikkoja. Reitti kertoo kristinuskon saapumisesta
Aurajokilaaksoon noin tuhat vuotta sitten ja siitä, mitä alueella oli
aikaisemmin.
Aurajokilaakso tarjoaa hyvät puitteet pyhiinvaelluksille. Alueella risteilee
useita historiallisia kulkureittejä, joiden varrella on tasaisin välein
kirkkoja, rautakautisia kalmistoja, kuppikiviä ja muita kiinnostavia kohteita.
Päätimmekin rakentaa pyhiinvaelluspolut niin, että ne seuraavat mahdollisimman
tarkkaan historiallisia reittejä, mutta tarjoavat myös luontoarvoja,
kulttuurimaisemaa ja tilaa hengittää. Yksi lähtökohta reiteille on Uppsalan
arkkipiispan vuonna 1396 antama anekirje, jossa luetellaan Turusta
pyhiinvaellus kuudelle kirkolle, yhteen kirkkoon päivässä. Kirjeessä luetellut
kirkot ovat Pyhän Yrjänän hospitaalikirkko, Turun tuomiokirkko, Pyhän Hengen
kirkko, Pyhän Olavin dominikaanikirkko, Maarian kirkko ja Pyhän Katariinan
kirkko.
Maarian keskiaikaista kivikirkkoa ympäröi tunnelmallinen hautausmaa. Kuva: Ilari Aalto. |
Aivan Turun ylioppilaskylän vieressä on Nummen keskiaikainen kirkonkylä, jonka kylänraitti on säilyttänyt hienosti historiallisen hahmonsa. Kuva: Ilari Aalto. |
Pyhän Pietarin kirkko Liedossa on pidemmän pyhiinvaellusreitin päämäärä. Kuva: Ilari Aalto. |
Päädyimme avaamaan kaksi reittiä, lyhyemmän 8 km mittaisen Helenan polun
tuomiokirkolta Pyhän Katariinan kirkon ja Maarian kirkkojen kautta takaisin
tuomiokirkolle ja pidemmän 34 km Pietarin polun tuomiokirkolta Liedon kirkolle
ja takaisin. Pidempi reitti kulkee muun muassa keskiaikaisia Hämeen Härkätietä
ja Varkaantietä pitkin. Kummallakin reitillä kulkee faktasisältöä,
mietiskelytekstejä ja keskiaikaan sijoittuva fiktiivinen tarina, ja tarinoiden
päähenkilöt ovat antaneet poluille nimensä.
Reitin varrelle mahtuu myös teollisuushistoriaa: Aurajoen Halistenkosken vesimyllystä on ensimmäinen maininta vuodelta 1352, ja sen jälkeen koskessa on vuosisadat pidetty myllyjä viljan jauhamiseen ja teollisuuden tarpeisiin. Taustalla kohoaa Halisten keskiajalle palautuva ryhmäkylä. Kuva: Ilari Aalto. |
Reitit sisältöineen löytyvät Nomadi-sovelluksesta, jonka voi ladata
puhelimeensa. Nomadin kaikki tekstit voi joko lukea itse tai kuunnella meidän
tekijöiden lukemina. Oikeaan pyhiinvaellusreittiin kuuluvat tietenkin myös
leimat, ja Turun tuomiokirkon Dom cafésta saakin ilmaisen pyhiinvaelluspassin ja
-kartan, johon voi kerätä leimoja reitin pysähdyspisteissä olevista mustista
postilaatikoista.
Pyhiinvaelluspassi. Kuva: Ilari Aalto. |
Pyhiinvaellusreitin suunnittelu on ollut hetkittäin intensiivistä, mutta
meillä on ollut huipputaitava tekijätiimi, ja olen valtavan ylpeä
lopputuloksesta. Kevään mittaan on myös ollut kiehtovaa kiertää samoja
reittejä ja nähdä, miten nopeasti luonto on muuttunut kohteissa viikon tai
parin aikana. Samojen reittien kiertäminen on tuonut elämään myös hyvää rytmiä
ja auttanut ainakin vähän pääsemään menneisyyden pyhiinvaeltajien kenkiin.
Vaikka pyhiinvaellus saattaa kuulostaa vain pienen himouskovaisen porukan
sisäpiiritouhulta, niin kyse on jostain ihan muusta. Päinvastoin polku on
avoin kaikille, eikä vaeltajalta kysytä, uskooko johonkin jos ylipäätään
mihinkään. Muinaisilla poluilla jokainen voi löytää puhuttelevia paikkoja ja
ajatuksia. Joskus on hyvä kävellä ajatustensa kanssa monen jalkaparin aiemmin
tallomaa uraa. Sitä paitsi omatoiminen lähimatkailu on paljon ajankohtaisempaa kuin osasimme keväällä arvatakaan.
Lisää tietoa Aurajoen pyhiinvaellusreiteistä, kohteista ja palveluista löydät täältä.