Miten keskiajan suomalainen asui?

Monessa Euroopan kaupungissa, kuten Englannin Chesterissä, Ranskan Carcassonnessa, Saksan Rothenburgissa tai vaikkapa Tallinnassa pääsee helposti keskiaikaiseen tunnelmaan. Näissä kaupungeissa on säilynyt runsaasti keskiaikaisia taloja, jotka reunustavat kapeita ja mutkittelevia kujia. Suomessa keskiajantutkijan täytyy käyttää hieman enemmän mielikuvitusta, koska ainoita keskiajalta säilyneitä rakennuksia ovat julkista valtaa edustaneet kirkot ja linnat. Keskiajan (1200–1520) talonpoikien hirsitorpat on purettu kauan sitten, ja kiviset asuinrakennukset katosivat Turun katukuvasta Turun palon 1827 jälkeen.

Keskiajan suomalaisten asumuksista tiedetään kuitenkin yhtä sun toista. Asuinrakennuksia on tutkittu arkeologisesti etenkin Turussa ja Uudenmaan kylätonteilla, kuten Espoon Mankbyssä. Koska monet keskiajan rakennusperiaatteet pätivät vielä 1800-luvulla, myös rakennusten ulkonäöstä voidaan tehdä valistuneita arvauksia.

Keskiajan talonpoikaisista asuintaloista on jäänyt parhaimmillaankin jäljelle
kivisiä perustuksia. Kuvassa Espoon Mankbyssä kaivettua talonjäännöstä.
Kuva: Marianna Niukkanen/Museovirasto. CC BY 4.0.

Suurin osa keskiajan Suomen rakennuskannasta oli hirsirakennuksia. Kivisiä asuinrakennuksia oli Suomen kuudesta kaupungista tiettävästi vain Turussa, ja muuallakin Ruotsin valtakunnassakin kivitalot keskittyivät lähinnä hiippakuntakaupunkeihin – kivikaupungit Visby ja Tukholma olivat oma lukunsa. Toisin kuin pitkään on ajateltu, Viipurista ei ole mitään näyttöä keskiaikaisista muuratuista asuinrakennuksista, vaikka kaupungissa olikin useita kivikirkkoja ja kaupunginmuuri. Kivitalosta huolimatta suurin osa turkulaisistakin asui yksikerroksisissa, yhdestä kolmeen huoneen hirsitaloissa. Talot olivat hämäriä, koska valoaukkoja oli vähän ja ne olivat pieniä. Valoa vaativat työt pyrittiin tekemään ulkona, ja keskiajan ihmiset olivat tottuneet pimeisiin rakennuksiin.

Tuvat saattoivat myös olla ahtaita: maaseudulla suurin osa asuintaloista oli yksihuoneisia, ja niillä oli kokoa vain 20–30 m². Viimeistään 1400-luvulla alettiin rakentaa myös paritupamallisia hirsitaloja, joissa talon keskellä olleen eteisen kummallakin sivulla oli huone. Talot olivat lämpimiä, mistä piti huolen sisäänlämpiävä kiuasuuni tai avoliesi. Huonekaluja oli vähän, pääasiassa penkkejä ja pöytiä ja isommissa taloissa jopa vuoteita. Astioita pidettiin yksinkertaisilla hyllyillä, ja seinillä oli naulakon tai ripustuskoukun virkaa toimittaneita oksanhankoja.

Talot olivat hämäriä ja hillitysti sisustettuja. Oviaukko oli usein matala,
jotta lämpö pysyi paremmin sisällä. Valo tuli ohuella nahalla, rakolla tai tervatulla
kankaalla päällystetyistä valoaukoista ja päreistä. Kuva: Elina Helkala/
Matkaopas keskiajan Suomeen (2015).

 

Oksanhangasta tehtyjä naulakoita käytettiin
jo keskiajalla. Niitä on löytynyt arkeologisilla
kaivauksilla muun muassa Turusta.
Kuva: Seurasaaren museo. CC BY 4.0

Rikkaimmat porvarit ja kirkko alkoivat rakentaa Turkuun kivisiä asuinrakennuksia 1400-luvun taitteessa. Niissä oli yleensä kahdesta kolmeen kerrosta, joiden alla oli puolittain maanalainen kellari, useimmiten säilytystila. Kivitalot olivat savupirttejä valoisampia, ja keskiajan kuluessa niissä oli jo varaavia kaakeliuuneja ja muurattuja savupiippuja. Kivitaloja sisustettiin seinille ripustetuilla tekstiileillä. Sekä kivi- että hirsitaloissa pihapiiriin kuului joukko puisia talousrakennuksia, kuten aittoja, navetta, talli ja käymälä. Lisäksi monilta pihoilta löytyi kaivo ja pieni kaalimaa. Kylässä talot olivat yhtenä ryppäänä kylänraitin varrella, ja taloja ympäröivät aidatut pellot ja niiden takana yhteiset niityt, metsät ja kalavedet.

Turun Luostarin jokikatu näytti mahdollisesti tältä keskiajan lopussa noin
vuonna 1500. Kuva: Elina Helkala/ Jatulintarhoja ja hiidekiukaita:
Nuoren arkeologin käsikirja (2019).

Keskiajan Turusta on säilynyt tiedot vain yhden henkilön irtaimistosta: katedraalikoulun koulumestari Henrik Tempil luettelee omaisuutensa testamentissaan vuodelta 1355. Hänen talonsa sijaitsi aivan tuomiokirkon vieressä, ja sen sisustukseen kuului muun muassa vuode ja vuodevaatteet (aluspatja, iso patja, kaksi uutta lakanaa, tyyny ja vuodepeite), pöytä ja pöytäliina, yksi seinävaate, pesuvati, pyyheliina ja malja. Keittiön kalustukseen kuului kaksi savi- ja kaksi tinakannua sekä ruoanlaittoastioita: kattiloita, halstari, paistinpannu, oluenvalmistusastioita (vaskikattila, saaveja ja tynnyreitä), kirves ja käsikivet viljan jauhamiseen. Lisäksi koulumestarilla oli usean kirjan käsikirjasto, jollaista hyvin harvalla aikalaisella oli. Nykykodin tavarapaljoudessa on hyvä muistaa, että tämä kaikki edusti siis varakkaan talouden irtaimistoa.

Jos haluat kurkistaa sisään keskiaikaiseen savupirttiin, Aimo Rapo on tehnyt Vantaan Gubbackan kylätontin löytöjen pohjalta upean 3D-mallin, jota pääsee pyörittelemään täältä.

EDIT 11.1.: Lisätty maininta Viipurin rakennuskannasta ja Gubbackan 3D-mallista.

Kirjallisuutta:

Harjula, Janne ym. (toim.) 2016: Mankby. A deserted medieval village on the coast of Southern Finland. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura.

Koivisto, Andreas; Riina Koivisto & Jukka Hako (toim.) 2010: Gubbacka. Keskiajan arkea Vantaalla./Medeltida vardag i Vanda. Vantaa: Kellastupa Oy.

Saksa, Aleksandr 2018: Viipuri 1500-luvun alkupuolella eli millaiselta kaupunki näytti Mikael Agricolan ajan katutasolta. SKAS 2/2018, 65–80.
 
Seppänen, Liisa 2012: Rakentaminen ja kaupunkikuvan muutoksetkeskiajan Turussa. Erityistarkastelussa Åbo Akademin päärakennuksen tontinarkeologinen aineisto. Turku: Turun yliopisto, arkeologia.

Rosendahl, Ulrika; Sten Björkman, Georg Haggrén & Tryggve Gestrin 2008: Kylä. Keskiaikaa Itämeren rannalla. Espoo: Espoon kaupunginmuseo.