Kaivaukset alkoivat

Kerroin juuri Aboa Vetus & Ars Nova -museon vuoden 2018 kaivausten tuloksista, ja nyt minulla on ilo ilmoittaa, että kesän 2019 kaivaukset ovat juuri startanneet. Kaivaukset alkoivat sillä, että viime syksynä soralla peitetty kivitalon kellari kaivettiin uudestaan esiin.

Soralla täytettyä kellaria tyhjennetään. Kuva: Ilari Aalto/
Aboa Vetus & Ars Nova.

Tämän kesän aikana on tarkoitus kaivaa kokonaan esiin yksi keskiaikaisen Forsteenin kivitalon kolmesta kellarista. Samalla paljastamme enemmän talojen ympärillä olevaa 1700-luvun pihamaata ja tutkimme, mitä talon puuliiteristä on jäljellä.

Iloisena yllätyksenä kaivauksen ensimmäisenä löytönä tuli jo pintamaata lapioidessa kuningatar Kristiinan 1/4 äyrin kolikko vuodelta 1636. Niin vanhoja löytöjä on odotettavissa lähinnä parin metrin syvyydestä, mutta alueen läpi tehty kaivinkonekaivanto on sekoittanut vanhempia kerroksia.

Kristiinan 1/4-äyrin kolikko osui lapioon
kaivausten ensimmäisenä löytönä.
Kuva: Ilari Aalto/Aboa Vetus & Ars Nova.

Yle ehti tehdä kaivausten alkamisesta jutun, jonka voit lukea täältä.

Kaivauksella Aboa Vetus & Ars Novan sisäpihalla voi käydä jututtamassa meitä arkeologeja koko kesän ajan aina kun olemme paikalla. Nähdään siellä!

Puutarhamaata ja raunioita Aboa Vetus & Ars Novan kaivauksilla

Kenttätöitä tekevän arkeologin elämä on syklistä. Kaivaukset tehdään kesäaikaan, ja syksy ja talvi pyhitetään kaivausten jälkitöille ja raportoinnille. Niin tänäkin vuonna Aboa Vetus & Ars Nova -museon vuoden 2018 kaivausten raportti ehti valmistua parahiksi ennen tämän kesän kaivausten alkamista. Viime vuoden raportin voi lukea täältä.

Kerroin kaivauksista viimeksi kesän puolivälin kaivauspäivityksessä. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja tulokset ovat täsmentyneet, joten summaan tässä lyhyesti viime kesän tutkimusten antia.

Ortokuva vuoden 2018 kaivausalueesta. Keskellä on Forsteenin kivitalon kellari,
sen yläpuolella tontin pihalle johtanut kuja ja oikealla puolella Luostarin jokikatu,
yksi Turun historiallisista pääkaduista. Kuva: Ilari Aalto/Aboa Vetus & Ars Nova.

Mitä vuonna 2018 sitten selvisi? Kesän kaivausten tarkoitus oli tutkia kolmea asiaa: 1) miten museon pihamaalla sijainnut 1800-luvun puutarha näkyy arkeologisesti, 2) mitä jälkiä Turun palo 1827 on jättäny maan alle ja 3) milloin paikalla sijainnut Forsteenin kivitalo on rakennettu, ja mitä eri rakennusvaiheita talossa on. Samalla kaivausten tarkoitus oli syventää yhteistyötä arkeologien ja yleisön välillä. Koko kaivauksen ajan meitä auttoi tutkimuksessa 15 hengen vapaaehtoisjoukko, ja kahden viikon ajan heinäkuussa kaivauksella järjestettiin arkeologisia museokursseja kiinnostuneille.

Kesällä 2018 heinäkuun helteet hidastivat vakavasti työntekoa, mutta kaivauksella saatiin kuitenkin niitä tuloksia joita lähdettiin hakemaan.

Ensinnäkin Rettigien puutarhasta oli säilynyt maan alla yllättävän paljon jälkiä. Kaivauksilla löydettiin jälkiä kahdesta puutarhapolusta ja yksi maatunut puuistutuksen juurakko. Jostakin syystä puutarhakujan perustukseen oli käytetty kivien ja tiilien lisäksi viinipulloja.

1800-luvun puutarhakuja ja puuistutus (vasemmalla). Kuva: Ilari Aalto/
Aboa Vetus & Ars Nova.

Kaivauksissa löytyneet puutarhakujat merkittynä punaisella vuoden 1878
karttaan. Kansallisarkisto.

Puutarhamaan alta paljastui jälkiä Turun palosta 1827. Ensin piti kaivautua läpi purkukerroksesta, joka oli muodostunut kun paikalla olleet kivitalot purettiin palon jälkeen. Purkumaan alta löytyi hiiltä, tuhkaa ja palaneita tai sulaneita esineitä. Forsteenin kivitalon päädystä löytyi yli neljä kiloa ikkunalasia ja ikkunan metalliosia, jotka olivat tulipalon aikana pudonneet ja levinneet kadulle. Muillakin tontin ikkunoilla on ollut sama kohtalo, kuten selvisi vuoden 2017 kaivauksissa. Hurjaa, että tulipalon jäljet ovat niin selvästi nähtävissä 191 vuotta myöhemmin.

1700-luvun kujakiveys kaivettiin esiin Turun palon 1827 palokerrosten alta.
Oikealla on moderni viemärikaivo. Kuva: Ilari Aalto/Aboa Vetus & Ars Nova.

Kaivauksen ykköskohde oli Forsteenin kivitalo, josta tiedettiin jo aika paljon: 1826 laaditun palovakuutuksen mukaan se oli paritupatyyppinen kivitalo, jossa oli kaksi kerrosta ja kellari. Loppuaikanaan kivitalo oli varastona, mutta aiemmin se oli ilmeisesti ollut asuinkäytössä. Turun palon aikaan talossa oli turvekatto. Talo oli jo palon aikaan vanha. Sen rakentamisaikaa ei silloin enää muistettu, mutta talo mainitaan huonokuntoisena ja uhkaavasti kallistuneena vuonna 1721, joten sen täytyy olla reilusti tätä ajankohtaa vanhempi.

Kaivauksissa selvisi, että talo on rakennettu vanhimmilta osiltaan keskiajalla, ehkä 1400-luvulla. Turun palon aikaan sen kellarikerros on siis ollut 300–400 vuotta vanha. Ylemmät kerrokset oli purettu melko täydellisesti, mutta niiden alaosat näyttivät olevan huterampaa tekoa kuin keskiaikainen kellari. Ilmeisesti ylemmät kerrokset ovat romahtaneet tai ne on purettu 1700-luvulla, minkä jälkeen vanhojen kellareiden päälle on rakennettu uusi rakennus. Tämä ei ollut mitenkään poikkeuksellinen menettely keskiaikaisten kivitalojen kohdalla.

Vaikka vain yksi Forsteenin kivitalon kellareista saatiin kaivettua osittain esiin, se paljasto jo paljon kivitalon rakennushistoriasta. Kellarista löytyi portaikko, joka johtaa umpeenmuuratulle ovelle. Ovi on sinetöity ilmeisesti samaan aikaan, kun sen toisella puolella olevaa kujaa on 1700-luvulla korotettu ja oviaukko on jäänyt osittain kujan alle. Hauskana yksityiskohtana portaikon muodostama halssi on kalkittu umpeenmuuraamisen jälkeen kokonaan valkoiseksi, ehkä siksi ettei kellarin pimein nurkka olisi aivan niin pimeä.

Kivitalon kellarista löytyi umpeenmuurattu oviaukko, joka oli johtanut talon
viereiselle kujalle. Kuva: Ilari Aalto/Aboa Vetus & Ars Nova.

On vaikea sanoa, mitä kellarissa säilytettiin Turun palon aikaan. Tulipalo ei yltänyt kellariin, ja sieltä tyhjennettiin kaikki vähänkin arvokas ennen talon purkamista. Kellarista löytyneistä lasipullojen sirpaleista ja oluthanasta päätellen siellä on kuitenkin säilytetty ainakin juomia.

Kaivauksilta otettiin talteen museon kokoelmiin yli 55 kiloa löytöjä. Vanhimmat esineet olivat puutarhamaahan sekoittuneita keskiaikaisia löytöjä, mutta suurin osa löydöistä ajoittui 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Tässä muutamia löytökuvia:

Kappaleita 1700–1800-luvun viini- tai seltteri(kivennäisvesi)lasista.
Kuva: Elina Mattila/Aboa Vetus & Ars Nova.

1700-luvun savisten liitupiippujen palasia.
Kuva: Elina Mattila/Aboa Vetus & Ars Nova.

Piiposliiniastioiden kappaleita 1800-luvulta.
Kuva: Elina Mattila/Aboa Vetus & Ars Nova.

 Kiitos vielä kaivaustiimille ahkeroinnista! Kaivaukset jatkuvat kesällä 2019.

Kuva: Jari Nieminen/Aboa Vetus & Ars Nova.