Taas kolmiulotteinen kirkko Turusta

Jos omistat tabletin etkä tiedä mitä sillä tekisit, tässä sinulle vinkki. Bloggasin vastikään Kaarinan Ravattulan kirkon 3D-mallinnoksista, mutta arkkipiispa Kari Mäkisen ystävänpäivänä vihkimä Futuristic History -projektin tuottama 3D-malli Turun Pyhän Hengen kirkosta on jotain paljon näyttävämpää. Mikä parasta, sovelluksen saa ladattua ilmaiseksi täältä.

Tässä hankkeen näyttävä esittelyvideo, josta voi bongata tuttua esineistöä, kuten Hattulan 1500-luvun saarnatuolin:


Pyhän Hengen kirkko on hieno ja salaperäinen paikka keskellä Turkua. Kirkon rakentaminen aloitettiin 1588 kuningas Juhana III:n toimesta keskiaikaiselle Pyhän Hengen armeliaisuuslaitoksen tontille, mutta kirkko purettiin jo 1600-luvun puolivälissä Pietari Brahen uudistustöiden yhteydessä. Kirkon esiinkaivettu kuoriosa on vihittiin kappeliksi 1992, ja sinne pääsee jos osaa kysyä avaimen kappelin päällä olevasta ravintola Panninista. Uudella ilmaissovelluksella kirkkoon pääsee kuitenkin kurkistamaan sen käyttöaikana, 1500-luvun lopussa.

Nykyisellään paikkaan voi tutustua täällä.

Mallinnosta ihastellessa voi pohtia myös, miksi uutisoinnissa puhutaan 1500-luvun lopun kirkosta keskiaikaisena. Ehkäpä arkeologinen keskiaika jatkuu historiallista 1520-luvun rajaa paljon pidemmälle?

Viikon sitaatti

Koulujen pihoilta ei löydy paljonkaan kyyristyneitä ruumishautoja, joten tämä oli erittäin odottamatonta.

– Edinburghissa Victoria Primary Schoolin pihalta löytyneen pronssikautisen hautauksen kaivausta johtanut Rob Engl

Kuvan luuranko ei liity tapaukseen. archaeology.co.uk.

Turistimatkalta Lahdesta

Tänään ohikulkumatkalla otin tilaisuudesta vaarin ja pyörähdin Lahdessa nyt sitten katsomassa sitä Suomen suurinta arkeologista kaivausta. Avaraltahan se näytti, ainakin avarammaltani kuin oma kuoppani Vetuksessa. Kaivausten työväki oli jo laittanut lastansa kasaan, mutta kaikeksi onneksi yksi tuttu kaivaja käveli vastaan kadulla. Kaivausten vastuullinen johtajakin näytti matkalla Turkuun istuvan samassa linja-autossa.

Alla kuva todisteeksi visiitistäni:

Lahden kaivausta. I.A.

Lahden kaivaus on varmaan läpikotaisin tuttu juttu lukijoilleni, mutta kyseessä on siis toriparkkia varten tehtävä kaivaus, joka pureutuu historiallisen Lahden kylän ytimeen. Median antamista välähdyksistä päätellen vastaan on tullut ainakin 1877 tulipalon jäänteitä ja ainoa Suomesta arkeologisesta kontekstista tunnettu kasvimaa. Saadaan jännätä onko samaisessa tulipalossa hylätty maa kasvattanut perunoita vai lanttuja. Kiinnostaa myös, löytyykö syvemmältä keskiaikaisia kerroksia 1400-luvulla ensi kertaa mainitusta kylästä. Tulipalossa tuhoutunut Lahti on pitkälti jäänyt palon jälkeen rakennetun torin suojaamaksi, joten mahdollisuudet päästä vanhempiin kerroksiin lienevät hyvät. Peukut pystyyn!

Muutama uutisotsikko Lahden työmaalta:
Yle 20.5. Lapio heiluu torikaivauksissa, arkeologista sipsuttelua tuskin nähdään
Yle 22.5. Suomen suurimmissa arkeologisissa kaivauksissa paljastui hiiltynyt Lahti
Yle 19.6. Historiallinen kasvimaa hämmästyttää ja kummastuttaa arkeologeja Lahdessa

Ensikäden tietoja kannattaa metsästää Lahden torikaivauksen viralliselta Facebook-sivulta. Yleisöarkeologisesti sivusto ansaitsee ison plussan!

Hainhammas jäi medialta piiloon

Kaivelin tämän blogin arkistoja ja löysin reilun vuoden takaa tekstin, jota en jostakin syystä ollut julkaissut. Tässä se nyt kuitenkin on:

Jos ihan rehellisiä ollaan, kumpi on mielenkiintoisempi löytö, Motalan sarviesine vai hainhammas?

Ympäri maailman levisi uutinen ruotsalaiselta kaivaukselta löytyneestä mesoliittisesta "dildosta", mutta kaivaus on tuottanut paljon muutakin mielenkiintoista ja ainutlaatuista materiaalia. Tyypillisten pii- ja keramiikkalöytöjen ohella kaivaus on paljastanut mm. poikkeuksellisen kauniisti koristellun sarven, siron luuharppuunan ja mielenkiintoisinta kaikista, hainhampaan.

Hainhammas on ensimmäinen laatuaan ruotsalaiselta kivikautiselta asuinpaikalta. Ei ole mahdotonta etteikö se olisi voinut tulla maan länsirannikolta, mistä tunnetaan mesoliittisia delfiininluita. Todennäköistä kuitenkin on, että poikkeuksellinen esine on tullut paljon kauempaa, ja sillä on varmasti ollut iso merkitys omistajalleen. Se myös kertoo kivikauden kauppareiteistä, joten olisi jännittävää mikäli sen alkuperä saataisiin selvitettyä.

Motala on aivan poikkeuksellinen kohde juuri säilyneen luumateriaalinsa osalta. Emmehän me voi materiaalin vähyyden vuoksi tietää, vaikka kaikilla Pohjoismaiden kivikautisilla asuinpaikoilla olisi kanniskeltu hainhampaita, mutta ajatus tuntuu epäuskottavalta.

Motalasta, josta tuli kaupunki vasta 1881, on löytynyt tutkimusten yhteydessä muutenkin värikäs historia, josta kertovat erilaiset rautakautiset ja keskiaikaiset löydöt.

Jos Motalan esihistoria alkoi kiinnostaa, niin kaivauksista lisää voit lukea arkeologien blogista tai Ruotsin Museoviraston sivulta.

Arkeologitkaan eivät ole ikuisia

Elämään kuuluu uuden alku ja vanhan loppu. Nyt on hyvä muistella kahta arkeologian suuruutta, jotka ovat poistuneet keskuudestamme ja aloittaneet henkilökohtaisen arkeologisoitumisensa, toinen vuonna 1945 ja toinen aivan äskettäin.

11.4.2011 arkeologimaailma sai kuulla suru-uutisen, kun uutena arkeologiana tai prosessualismina tunnetun arkeologisen suuntauksen vetovoimainen keulakuva, amerikkalainen professori Lewis Binford siirtyi ajasta ikuisuuteen. Binford ja prosessualismi ovat jakaneet mielipiteitä muinaistutkimuksen maailmassa, mutta joka tapauksessa positivismia ja arkeologisen tutkimuksen tieteellisyyttä korostanut suuntaus otti ison harppauksen pois vanhoista kulttuurihistoriallisista esinekeskeisistä käsityksistä luettelointeineen. Binford teki eläessään 150 arkeologista julkaisua, joista monella on ollut todellista merkitystä alan muovautumisessa.

Lyhyen englanninkielisen muistokirjoituksen voit lukea täältä.

Vanhempiakin arkeologeja on hyvä joskus muistella. Tänään, 13.4. on arkeologi Aarne Michaël Tallgrenin kuolemasta kulunut päivälleen 66 vuotta. Tallgren oli kansainvälisestikin tunnettu suuruus aikana, jolloin Suomi oli vielä arkeologian kärkikastia. Hän mm. käytännössä aloitti Viron arkeologisen tutkimuksen, ja käänsi venäläisiä artikkeleita eurooppalaiseen levikkiin, kun idän tieteenteosta oltaisiin muuten oltu pimennossa. Tallgrenista on sanottu, että tämä oli roimasti aikaansa edellä arkeologisessa tutkimuksessa, ja hänen julkaisunsa ovat paljolti päteviä edelleen. Aarne ei myöskään katsonut hyvällä ajalleen tyypillistä arkeologian valjastamista (ääri)nationalismin käyttöön.
Kaiken muun ohella Tallgren oli pasifisti ja vegetaristi.

Tallgren on haudattu Turun Maarian kirkon multiin, ja Muinaismuistoyhdistys on pystyttänyt hänen haudalleen kiven, jossa seisoo sanat "Tehty työ elää.". Tallgren teki ison työn, mutta nuorempien sukupolvien olisi aika toden teolla jatkaa samalla kansainvälisellä otteella.
Asiaan kuuluvasti kävin tänään parin arkeologian opiskelijan kanssa kunnioittamassa Tallgrenia Maariassa, kuten edellisvuonnakin. Pitää kai kaikilla sukupolvilla ja tieteenaloilla olla omat esikuvansa.

Levätkööt rauhassa kaikki tuonpuoleisen suurelle totaalikaivaukselle siirtyneet.

Mithralaisuus ylsi Skotlantiin asti

Historia antaa aina herkullisen mahdollisuuden esittää "mitä jos" -kysymyksiä. Toisinaan tulee miettineeksi, mihin uskontokuntaan kuuluisimme jos kristinusko olisi jäänyt pieneksi lahkoksi kaltaistensa joukossa. Olisimmeko kenties mithralaisia? Tuskin. Oma veikkaukseni on, että pikemminkin buddhalaisia. Uusi löytö Skotlannista kertoo kuitenkin Mithran kultin olleen aikoinaan laajemmalle levinnyt kuin aiemmin on kuviteltu.

Mithralaisuudesta on säilynyt verraten vähän tietoa, sillä alkukirkko hävitti tehokkaasti tiedot tästä ilmeisen järjestäytymättömästä uskonnosta. Ensimmäisestä vuosisadasta lähtien voimakkaasti kasvanut kultti oli ilmeisesti esoteerinen; sen salaisuuksista pääsivät perille vain mysteeriin vihityt miehet. Usein mithralaiset palvontapaikat sijaitsivat luolissa, mikä oli omiaan lisäämään uskonnon mysteeriluonnetta.

Mithralaisuus liittyi läheisesti auringonjumala Solin kulttiin, ja se on liitetty myös Sol Invictukseen, Voittamattomaan Aurinkoon. 274 Aurelianus teki Sol Invictuksen kultista Rooman valtionuskonnon, ja kristinuskon viedessä tämän aseman 300-luvulla siihen sulautettiin ilmeisesti piirteitä valtauskonnosta. Mithralaisuuden ja kristinuskon välillä on yhtäläisyyksiä, mutta tuntuu lähes mahdottomalta sanoa, kumpaan suuntaan lainautuminen on tapahtunut.

Mithras tappaa härän, kultille keskeinen kuva-aihe. Wikimedia.

Musselburghista Skotlannista löydettiin jo viime vuonna kaksi alttarikiveä, jotka on nyt saatu puhdistettua niin että niiden kaiverrukset näkyvät. Toisessa kivessä on kuvia rituaaliesineistä, kannusta ja maljasta, joilla kaadettiin uhreja alttarille. Etusivu puolestaan omistaa alttarin Mithrakselle.

Toinen kivi kuvaa neljää vuodenaikoja edustavaa naista ja ilmeisesti myös Solia. Alttari on varmaan ollut aikoinaan vaikuttava näky, sillä se oli maalattu voimakkain värein, ja Solin silmät, suu ja tämän päätä ympäröivät auringonsäteet ovat aukkoja, joista taakse asetetun kynttilän valo loisti läpi. "Samaan tapaan kuin halloweenkurpitsassa", huomauttaa BBC:n artikkeli.

Löytö on merkittävä monessa mielessä. Se on ensinnäkin erittäin korkealaatuista työtä, mutta se kertoo myös aivan uutta tietoa roomalaisten uskontojen leviämisestä pohjoiseen. Mithras ei kuitenkaan ollut ainoa kaukainen jumala jota miehitykseen aikaan palvottiin Britanniassa.

Uutisen voit lukea täältä.

Roomalaiset tulevat!

Ne ovat jo Gotlannissa asti. Helmikuun alussa kertoi SverigesRadio gotlantilaishenkilön luovuttaneen museolle perinnöksi saamansa roomalaisen ratsuväen kypäränaamion. Aadvarchaeology-blogi arvelee, ettei se kuntonsa perusteella voi olla peräisin kynnetystä pellosta, mutta muuten löytöolosuhteet jäävät hämäriksi.

Titta på mig! Pohjanlahden toisella laidalla oli roomayhteyksiä. Kuva: Marie-Louise Hellqvist

Naamio päätyi Tukholman Medelhavsmuseetin asiantuntijan ihmeteltäväksi, mutta päätynee lopulta Gotlannin museoon.

Gotlannista on aiemmin löytynyt huomattavia määriä roomalaisia hopearahoja, jotka kertovat kaupankäynnistä imperiumin kanssa. Rooman valtakunnan hajottua Eurooppaan virtasi pääkaupungista valtavat määrät kultaa ja arvoesineitä, joista Pohjolan perukoille päätyi kuitenkin vain surkuteltava osa.

Laitilan Sonkilan roomalainen viinikauha. Kuva: Museovirasto

Vuoden sisään samanlaisia pronssinaamioita on löytynyt muualtakin maailmasta, ainakin Britanniasta. Jos trendi on tämä, olisiko odotettavissa että Suomesta tunnettujenkin roomalaisesineiden määrä nousee lähiaikoina? Tähän mennessä saldo jää laihahkoksi: muutama raha, roomalaisia juomasarven heloja Maariasta ja Laitilasta sekä ilmeisesti kaksi pronssista viinikauhaa; toinen Vähäkyröstä ja toinen Laitilasta. Vähäkyrön kauha oli saanut uuden funktion hautauurnana. Muualta Pohjoismaista on huomattavasti enemmän roomalaisia rahalöytöjä ja myös tarve-esineitä, joita meiltä ei tunneta. Viinikauha sen sijaan on status-esine, jollaista ei Skandinaviasta ole löydetty. Ei täälläkään sentään mitään barbaareita oltu.

Samuraiden lapsilla lyijymyrkytys?

Antiikin roomalaiset eivät olleet ainoita jotka saivat myrkyllisiä määriä lyijyä elimistöönsä, paljastaa Helsingin Sanomat. Myös samuraiden lapset 1600-luvun Japanissa kärsivät myrkytyksestä.

Kitakyushun yliopiston tutkijat tutkivat samuraiperheiden luita Kokuran zen-temppelistä ja yllättyivät. Kolmevuotiailla lapsilla luiden lyijypitoisuus ylitti nykyiset turvarajat 120-kertaisesti. Samurailla itselläänkin oli lyijyä luissaan 50 kertaa turvallisen määrän verran.
Lasten voimakkaan altistumisen lyijylle tutkijat selittävät sillä, että ylhäisönaiset käyttivät ainetta meikissään. Lastenhoidon ja imetyksen kautta olisivat lapsetkin saaneet tästä osansa.

Tutkijat arvelevat lasten olleen älyllisesti jälkeenjääneitä raskasmetallipitoisuutensa takia. Mutta jos ylhäisö oli lapsina vajaaälyisiä, mahtoiko tilanne parantua aikuisiälläkään?
Tällaiset ongelmat jäivät lyijymeikkiä käyttävän eliitin murheeksi: Japanin maaseudun asukkaiden luista vastaavanlaisia lyijypitoisuuksia ei ole mitattu.

Maistuisiko parisataa vuotta vanha olut?

Historiantutkijat ja samppanjanystävät ovat innolla seuranneet tutkimuksia Föglön saaren edustalla Ahvenanmaalla, mistä sukeltaja heinäkuussa löysi laivalastillisen säilyneitä samppanjapulloja 1800-luvun alussa uponneesta aluksesta. Nyt kun samppanjat on saatu nostettua, löytyi kaikkien yllätykseksi myös olutpulloja, joiden sisältö on, kuten shampanjapullojenkin, mahdollisesti maailman vanhinta.

Noin 70 samppanjapullon nosto maksoi Ahvenanmaan maakuntahallitukselle suolaiset 85 000 €, mutta toisaalta pullojen markkinahintakin pyörii kymmenissä tuhansissa euroissa. Olutpullojen hintaa ei ole arvioitu, mutta hämmästyttävää kyllä niidenkin sisältö vaikuttaa pimeissä ja viileissä olosuhteissa säilyneen hyvänä. Pullojen paine on estänyt merivettä tulvimasta sisään. Tähän asti vanhimpana säilyneenä oluena on pidetty vuonna 2006 Englannin Staffordshiresta panimon varastosta löytynyttä erää Ratcliff Ale Crownedia vuodelta 1869, joka sekin yllättäen paljastui juomakelpoiseksi, ja vieläpä hyvän makuiseksi. Harva olut voi kehuskella säilyvänsä muutamaa vuotta kauemmin.

Olutta. Kuva ei liity löytöön. Wikimedia commons.

Mutta nyt seuraakin viininlipittäjien ikuinen dilemma: kuka rohkenee juomaan löydetyt aarteet? Viini on kuitenkin elintarvike, jonka arvo perustuu sen juomiseen, kertaluontoiseen elämykseen. Itsestäni tuntuisi aika pahalta juoda jotakin niin vanhaa ja niin kallista. Ilmeisesti nämä irtaimet muinaisjäännökset eivät kuitenkaan päädy myyntiin, eivät Föglön eivätkä Staffordshiren pullot.

Sammpanja ja olut olivat matkalla Pietariin, missä joku viininystävä varmasti pettyi suuresti kun odotettu laiva ei koskaan saapunut. Pullojen määrästä päätellen tilaaja kuitenkaan on tuskin ollut yksityishenkilö, vaan pikemminkin jokin aatelissuku tai kauppahuone.

Löydöstä on uutisoitu lähes viikoittain, mutta tässä on muutama linkki aiheesta:

HS: Ahvenanmaan hylystä löytyi maailman vanhinta olutta

Iltalehti: Hylyssä jopa 70 pulloa arvosamppanjaa

Varokaa jääkarhuja

Jotkut arkeologit väittävät ettei muinaistutkimus ole jatkuvaa seikkailua Indiana Jonesin malliin, vaan oikeastaan aika tavanomaista puuhastelua. Kaksi tanskalaista arkeologia, Jens Fog Jensen ja Bjarne Groennov, taitavat olla asiasta eri mieltä jääkarhun hyökättyä heidän kimppuunsa kesken tutkimuksen.

Arkeologien vihollinen, jääkarhu (Ursus maritimus). Kuvan karhu ei liity tapaukseen. wikimedia

Jensen ja Groennov olivat Gröönlannissa tutkimassa natsien säähavaintoasemaa, kun suuren kiven takana ollut jääkarhu kiinnostui tutkijoista. Nämä yrittivät hätyyttää kontiota pois, mutta karhu hyökkäsi Jensenin kimppuun ja heitti tämän maahan ennen kuin alkoi purra ja raapia tätä. Arkeologien onneksi mutta jääkarhun epäonneksi Groennovilla oli mukanaan ase, jolla tämä kahdella laukauksella tappoi aggressiiviseksi käyneen osan biodiversiteettiä. Lyhyen hoidon jälkeen (ja selitettyään viranomaisille miksi olivat päätyneet vähentämään jääkarhukantaa) tutkijat palasivat Tanskaan.

Natsit olivat rakentaneet säähavaintoaseman II maailmansodan aikaan tehostaakseen sääennusteiden tekemistä Länsi-Euroopassa. Mutta onko sattumaa että juuri natseihin liittyvällä tutkimuspaikalla käydään Jonesmainen kamppailu? Tässä taitaa olla salaliittoteoreetikoille paikka iskeä.

Uutinen on luettavissa mm. täältä ja täältä.

Seremoniallinen rakennus paljastui Marden Hengeltä Britanniassa

Marden Henge Wiltshiressa on Ison-Britannian suurin mutta huonoiten tunnettu kivikautinen henge-rakenne. Se on huomattavasti suurempi kuin Stonehenge tai Avebury, noin 10,5 hehtaaria, mutta siinä ei ole jäljellä ainuttakaan pystykiveä.

Viimeksi 1960-luvulla tutkittu alue on saanut viimein ansaitsemaansa huomiota. Uudet kaivaukset pyrkivät mm. selvittämään pahoin maankäyttö- ja kyntötöissä tuhoutuneen Hengen ajallista suhdetta muihin vastaaviin. Tarkoituksena on myös yrittää löytää kehän sisällä sijainneeseen 1800-luvulla tasoitettuun hautakumpuun liittyviä esineitä.

Kohde on yllättänyt tutkijat positiiviesti monella tapaa: kehän sisältä paljastui esimerkiksi aiemmin tuntematon pienoiskehä, ja 27.7. English Heritage uutisoi kehän yhteydestä löytyneen uskonnollisen rakennuksen jäänteet.

"Löytö on ylittänyt odotuksemme ja on hyvin jännittävä. Se vaikuttaa neoliittiselta papin tiloja vastaavalta rakennukselta. Aivan etuoven edustalla on pitkä leviämä hiiltä ja yleistä jätemateriaalia, josta olemme tehneet joitakin mahtavia löytöjä, kuten keramiikkaa, nuolenpään, hyvin tuoreelta näyttäviä pii-iskoksia ja sianluita – asioita jotka eivät yleensä säily arkeologisilla kohteilla. Näiden sirpaleiden tulisi auttaa meitä paremmin ymmärtämään mitä täällä on ollut meneillään,"

kertoi English Heritagen esihistorioitsija Jim Leary.

Marden Henge ajoittunee aikaan 2000-2400 eaa., eli lähelle Stonehengen ikää.
Lisätietoa löytyy mm. täältä.

Uutispläjäys

Parin viimeviikon aikana on arkeolgiassa ympäri maailman tehty hienoja löytöjä. Niistä ilahduttavan monet ovat olleet esillä mediassa Suomessakin. Tässä muutamia:

Eräästä maailmaa vuonna 2001 mullistaneesta tapahtumasta löytyi positiivisiakin puolia, kun WTC:n raunioiden alta paljastui 1700-luvun laivan runko. Laiva lienee joutunut sinne maantäyttötöissä vuosisadan lopulla, kun aluetta laajennettiin Hudson-joelle. Lähettyviltä löytyi myös noin 45 kg painoinen ankkuri, mutta vielä on epäselvää, kuuluiko se löydettyyn laivaan.
Aiheesta lisää löytyy täältä ja täältä. Kuvia aluksesta löytyy täältä.

BBC News kertoi 22.7. Stonehengen läheisyydestä löytyneen samaan seremonialliseen kokonaisuuteen kuuluneen puupaaluista koostuneen kehän jäänteet. Laajan kartoituksen myötä tehty löytö pistää tutkijat pohtimaan uudestaan Stonehengen ympäristön merkitystä sen huippuaikana, 4500 vuotta sitten. Uutisen voit lukea täältä, ja lisää tietoa löytyy täältä.

Stonehengehän se siellä. wikimedia.

Orkeyn saarelta Skotlannista puolestaan löytyi pari vuosi sitten löytyneelle "Venusfiguurille": siinä missä edellisvuoden löytö oli hiekkakiveä, on nyt löytynyt 4600 vuotta vanha veistos poltettua savea. Naisveistokset voivat esittää jumaluuksia, mutta yhtä hyvin ne voivat olla vaikka Barbie-nuken esiasteita. Joka tapauksessa ne ovat Skotlannin vanhimpia ihmisveistoksia. Paikalta löytyi myös jäänteet talosta, jonka perustusten alle oli asetettu lehmän kallot. Aiheesta lisää täällä. Myös Cyanide & Happiness -sarjakuva on esittänyt oman tulkintansa venusfiguureista.

Stralsundista Saksasta paljastui jokin aika sitten kahden kolmikymmenvuotisen sodan aikaisen habsburgilaisen sotilaan ruumiit. Sotilailla oli yllään poikkeuksellisen hyvin säilyneitä jäänteitä vaatteista sekä kattava aseistus. Luurangot löytyivät juoksuhaudasta, ja löytyneiden aseiden määrästä useampikin soturi sai surmansa samassa paikassa. Sota oli Euroopan tuhoisin ennen maailmansotia, ja siinä kuoli arviolta puolet Saksan miespuoleisesta väestöstä. Uutisen voit lukea täältä.

Zablatin taistelu kolmikymmenvuotisen sodan ajalta, 1619. wikimedia

Yksi mielenkiintoinen viimeaikainen löytö on Ruotsista. Motalassa Itä-Göötanmaalla osui arkeologin lastaan kivikautinen sarviesine, joka erehdyttävästi muistuttaa penistä. Löytö on harvinainen ja herätti heti tulkinnan, että sitä olisi käytetty dildona. Toisaalta se olisi voinut olla kiven työstöön niin sanotussa pehmytiskennässä tarkoitettu työkalu, puisen patsaan osa tai mitä tahansa muutakin. Dildoselitystä vastaan puhuu esineen lyhyys: sen kokonaispituus on vain 10,5 cm. Oli esine mitä tahansa, se on mielenkiintoinen löytö, sillä luuesineet säilyvät harvoin kivikautisessa yhteydessä. Uutisen voit lukea vaikka täältä, ja tehdä omat päätelmäsi esineen käyttötarkoituksesta. Deviant Art -sivuston jäsen Humon on huomioinut löydön sarjakuvassaan.

Lisää uutisia seuraa pian!

Lisäys 30.7.2010: Jokin aika ennen Motalan luuesineen löytymistä uutisoitiin Ulmin läheltä Hohle Felsin luolasta löytyneestä kiviesineestä, jonka yksi tulkinta oli, että se olisi toiminut seksivälineenä. Esine on noin 20 cm pitkä ja kauniisti kiillotettu. Iältään se on 28,000 vuotta, mikä tekisi siitä maailman vanhimman dildon. Löydön tehneen Tübingenin yliopiston professori Nicholas Conardin tulkintaa ei tunnu haittaavan se, että kiviesineessä on selviä jälkiä piiesineiden työstöstä. Kertooko tämä taas enemmän vanhemman kivikauden privaattielämästä vai arkeologien mielenliikkeistä? Löydöstä voit lukea täältä.

Kivikautinen rivitalo Suomesta

Kuvamme Kaakkois-Suomen kivikaudesta tarkentuu jälleen. Reilun viikon ajan on Vironlahden Järvenkylässä tutkittu kivikautista, kampakeraamisen kulttuurin kolmiosaista rivitaloa.

Löytöaineistossa näkyvät kontaktit niin Viroon, Etelä-Saimaalle kuin nuorakeraamiseen kulttuuriinkin. Yksi mielenkiintoinen löytöryhmä ovat asbestikeraamiset astiat, joiden alkuperä on Saimaalla. Asbestin (ryhmä kuitumaisia mineraaleja) käyttö saven sekoiteaineena oli kivikauden suuria innovaatioita, sillä se mahdollisti suurempien, kestävämpien ja kevyempien astioiden valmistamisen.

Rivitalo ajoittuu ajanjaksoon 2000-3000 eaa., ja sen koko on poikkeuksellinen 20x45 metriä. Se löytyi sattumalta Helsingin yliopiston inventoinnissa, jonka tarkoitus oli etsiä keskiaikaista aineistoa.
Löydetyn kaltaiset suuret kiinteät asumukset haastavat perinteistä kuvaa riistan mukana liikkuneesta pyyntikulttuurista.

Kaivauksia johtaa Helsingin yliopiston arkeologi Teemu Mökkönen.

Uutisesta kertoi Yle.

Pecunia non olet

Jos Britanniassa nousee maan uumenista roomalaisia huviloita, niin eivät ne ole maan ainoita jälkiä kyseisistä valloittajista. BBC News uutisoi juuri huhtikuun lopulla löydetyn maan historian suurimman roomalaisen rahakätkön.

Metallinpaljastinharrastaja löysi pellolta Somersetista ruukun, jossa arkeologisten tutkimusten jälkeen paljastui olevan yli 52 000 roomalaista kolikkoa – ruukku sisältöineen painoi noin 160 kiloa. Kaikeksi onneksi löytäjä ymmärsi jättää tutkimukset arkeologeille.

Sam Moorhead Portable Antiquities Schemestä uskoo, ettei kätkö ollut väliaikaissuoja rahoille, vaan yhteisön uhri jumalilleen. Rahamäärä vastaa legioonalaisen neljän vuoden palkkaa, ja ajoittuu 200-luvulle jaa.

Kolikoiden joukossa on useita Marcus Aurelius Carausiuksen lyöttämiä kolikoita. Hän julisti itsensä Britanniassa vastakeisariksi Diocletianuksen kaudella vuonna 286 jaa., ja piti valtaa salamurhaansa vuonna 293 jaa. asti.

Löydön arvoksi arvioidaan 3,3 miljoonaa puntaa eli noin 4 miljoonaa euroa. Somersetista on aiemminkin, vuonna 2001, löytynyt useiden satojen roomalaisten rahojen kätkö, joka ajoittuu 300-luvulle.

Aiheesta uutisoi myös Yle. Yahoo! News julkaisi löydöistä sarjan kuvia, jonka voit nähdä täältä.

Mistä näitä huviloita oikein tulee?

Tewkesburysta Englannista on putkityön yhteydessä löytynyt ennestään tuntemattoman roomalaisen villan jäänteet. Rakennus on roomalaishallinnon loppupuolelta, 200-luvun lopusta tai 300-luvun alusta jaa.
Arkeologi Stuart Foreman kertoo kaivettujen rakennuksen osien olevan hyvässä kunnossa, eikä pidä mahdottomana ajatusta että villan sijaan kyseessä olisi ollut pyhättö. Rakennuksen kalkitut kiviseinät oli maalattu tummanpunaiseksi ja kermanväriseksi, mikä osoittaa rakentajien vaurautta.

Pienoismalli Lullingstonen roomalaisesta huvilasta Englannista. wikimedia

Englannista tunnetaan kymmeniä roomalaisia huviloita, mutta uuden löytyminen on aina kansallisesti merkittävää. Roomalaiset pitivät valtaa maassa vuodesta 43 noin vuoteen 410 jaa.

Raunion löytyminen ei estä putken rakentamista, ja huvila tullee peittymään uuden asuinalueen alle. Paikalla suoritetaan vielä geofyysisiä mittauksia kohteen laajuuden selvittämiseksi.

Alkuperäisen uutisen voit lukea täältä.

Kiinan muuri matalaksi

Helsingin Sanomat kertoi artikkelissaan ikäviä uutisia menneisyyden tutkijoille ja ystäville maanantaina 21.12. .
Viranomaisten jatkuvista varoituksista huolimatta kaivosyhtiö on tuhonnut sadan metrin matkalta yli 2000-vuotiasta Kiinan muuria ja jatkaa tuhojaan edelleen. Muuria on tosin jäljellä vielä kuutisentuhatta kilometriä, mutta tämä on vain yksi esimerkki siitä kuinka Kiinan talouskasvu vaatii menneisyyden raivaamista tieltään.

Toistaiseksi pystyssä olevaa muuria. Wikimedia Commons.

Tuoreen kartoituksen mukaan 1980-luvun puolivälistä Kiinassa on tuhottu muikeat 23 600 historiallista kohdetta. Kohteita on jyrätty rakennusprojektien tieltä, mutta myös mm. mittavat patoprojektit ovat huuhtoneet näitä mennessään.
Kaikki eivät usko luvun aitouteen, mutta kiistämätön tosiasia on, että kulttuuriperintöä katoaa Kiinassa tiuhaa tahtia. Jos Suomen menneisyyttä myllättäisiin samaa tahtia ei meillä olisi kohta mitään jäljellä.

Kiinan viranomaiset ovat ilmoittaneet haluavansa ensisijaisesti suojella suuria tärkeitä kohteita. Kenenkään mieleen tosin tuskin pälkähtäisi ensimmäisenä pykätä parkkipaikkaa Kielletyn kaupungin tilalle, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Kysymys onkin, mitä tällöin käy pienemmälle, tavallisten ihmisten historialle? Jos Kiinan suhtautuminen muinaisjäännöksiin leviää, uhkaa maailmaa juurettomuuteen ajautuminen. Miten ihminen pystyy ymmärtämään itseään ja kommunikoimaan menneisyytensä kanssa, jos ei tämä menneisyys ilmene mitenkään hänen ympäristössään?

"Se, joka ei osaa tehdä tiliä viimeksi kuluneista 3000 vuodesta, elää vain kädestä suuhun ," sanoi Goethe.

Bolivialainen pyramidi uuteen uskoon

Akapanan pyramidi Tiwakanussa Boliviassa uhkaa tippua UNESCO:n maailmanperintökohdelistalta kiitos saamansa uuden ulkoasun. Pyramidi on Etelä-Amerikan suurimpia inkojen valtakautta edeltäneitä kivimonumentteja ja ajoittuu 300-700-luvuille jaa.



Työmiehet rakensivat pyramidille tiilestä uudet ulkoseinät houkuttelemaan turisteja. Arvostelijat ovat kuitenkin huomauttaneet, ettei seinien alkuperäisestä ulkomuodosta ole mitään arkeologista näyttöä, ja todisteet viittaisivat rakennusmateriaalinkin olleen tiilen sijasta kiveä - jotkin pyramidin säilyneistä lohkareista painavat jopa 100 tonnia.

Paikalla kaivauksia johtava arkeologi José Luis Paz arvioi, että vääränlaisen ulkomuotonsa lisäksi uudet seinät uhkaavat painollaan alkuperäistä pyramidia. Saattaa siis olla, että kasvojenkohotus kääntyy jossakin vaiheessa tekijöitään vastaan ja saa muinaisen monumentin lysähtämään kivikasaksi, ja kukapa nyt sellaista haluaisi katsoa.

Viranomaiset kuitenkin puolustelevat rakennustöitä: kulttuuriministeri Pablo Groux vakuutti pyramidin muistuttavan nyt alkuperäistä ja epäili, ettei UNESCO voisi jättää entistä paremmassa kunnossa olevaa kohdetta listaltaan. Varmuuden varaksi maan hallitus lopetti "korjaustyöt" aiottua aikaisemmin UNESCON määräyksestä.
UNESCO on piakkoin tekemässä tarkastuskäynnin kohteelle.

Mielikuvituksen käyttö muinaisen kohteen restauroinnissa ei ole mitään uutta. Tästä on syytetty muun muassa brittiarkeologi Sir Arthur Evansia, joka suoritti laajamittaisia kaivauksia Kreetalla Knossoksen minolaisessa palatsissa vuonna 1900. Pronssikautinen kulttuurikeskus sai uuden ilmeen Evansin ansiosta, mutta runsas betonin käyttö ja täysin fragmentoituneitten seinämaalausten ylitsepursuava entisöinti herättivät aikanaan krittikkiä. Käytännössä Evans loi koko nimeämänsä minolaisen kulttuurin, ja vasta viimevuosina tutkijat ovat alkaneet ymmärtää todellista kulttuuria Evansin tulkintojen takana.