Keskiaikaisten tiilimerkkien jäljillä Vakka-Suomessa

Olen päivätyöni ohessa tehnyt jo kolme vuotta väitöstutkimusta keskiakaisista tiilentekijöiden merkeistä, siis ennen polttoa tiiliin piirretyistä tekijänmerkeistä, jotka esittävät usein esineitä tai erilaisia abstrakteja symboleita. Viime marraskuussa tein merkkien perässä tutkimusretken kolmeen Vakka-Suomen alueella sijaitsevaan keskiaikaiseen kivikirkkoon, Laitilan, Kalannin ja Taivassalon kirkkoon. Vaikka yhdestäkään näistä kirkoista ei ollut aiemmin mainintoja tiilimerkeistä, minulla oli ennen tutkimusmatkaa hyvä kutina, että merkkejä löytyisi.

Tähän mennessä löytämieni merkkien perusteella  tiilimestarit piirsivät puumerkkejään tiiliin melko lyhyen aikaa, vuosien 1440 ja 1480 välillä. Kirkkotutkija Markus Hiekkasen mukaan Laitilan kirkko on rakennettu 1460–1483, Taivassalon kirkko 1425–1440 ja Kalannin kirkko 1430–1450. Kaksi jälkimmäistä ovat siis aiemman perusteella vähän liian vanhoja merkkikirkoiksi, mutta niiden holvit on muurattu hieman myöhemmin 1400-luvun puolivälissä, ja olin toiveikas, että holvipilareista voisi löytyä merkkejä.

Laitilan kirkko on suuri ja näyttävä. Kuva: Ilari Aalto.

Tutkimusryhmämme koostui kolmesta hengestä ja skotlanninhirvikoirastamme Jurasta, joka ei valitettavasti saanut tulla kirkkoihin mukaan. Ensimmäinen tutkimuskohde oli Laitilan kirkko, josta minulla oli suurimmat odotukset. Kirkkosali on suuri ja vaikuttava, mutta korkeissa pilareissa ei ollut ainuttakaan merkkiä, vaikka tiilipinnat olivat säilyneet hyvin. Yhtenä kirkon hienouksista täytyy mainita säilynyt keskiaikainen sivualttari, joita ei ole Suomessa montakaan.

 

Laitilan kirkkosalissa on korkeat holvit ja upeat maalaukset vuodelta 1483. Huomaa vasemmalla yksi Suomen harvoista säilyneistä keskiaikaisista sivualttareista. Kuva: Ilari Aalto.

 

Käynti kirkon vintille ei ole ihan helppo, koska ovi on parin metrin korkeudessa. Kuva: Ilari Aalto.

Kirkon vintille pääsi tikkailla korkelalla pääalttarin vieressä pohjoisseinässä olevasta ovesta. Muurinporras on hieno, tiilestä muurattu kierreportaikko. Portaikko on rakennettu alun perin puisen keskuspaalun ympärille, mutta siitä on jäljellä vain hiiltynyt nysä muistona vuoden 1793 tulipalosta.
 

Muistona kirkon palosta vuonna 1793 ullakon kierreportaan keskuspaalusta on jäljellä vain palanut alaosa. Kuva: Ilari Aalto.

Syynäsimme muurinportaan seinät tarkkaan, mutta merkkejä ei näkynyt. Kuva: Ilari Aalto.

Kirkon vinttiä. Kuva: Ilari Aalto.

Vintiltä ei löytynyt yhtäkään merkkiä, mutta koko kirkkoa ei oltu vielä katsottu: asehuoneen eli kirkon eteisen seinän sisällä oli myös portaikko, joka johti ulkosaarnatuolille, mistä pappi saarnasi suurina kirkkopyhinä kirkkomaalle kerääntyneelle kansalle. Asehuoneestakaan ei löytynyt tiilimerkkejä, eli melko suurella varmuudella niitä ei ole Laitilan kirkossa. Rakennusajan huomioiden tämä on yllättävää, mutta Laitilan kirkolla on samankaltaisia piirteitä samaan aikaan rakennetun Lemun kirkon kanssa, eikä sieltäkään tunnetta merkkejä.

Ulkosaarnatuolille (vasemmalla.) johtaa kapea käytävä, jossa pappi on seissyt saarnatessaan kirkkokansalle. Kuva: Ilari Aalto.

Laitilasta matka jatkui Kalannin kirkolle, jossa on yksi Suomen keskiajan upeimmista kirkkomaalauskoristeluista. 

Kalannin kirkko marraskuun auringossa. Kuva: Ilari Aalto.

Kalannin kirkossa on korkealaatuinen ja tasapainoinen maalauskoristelu. Kuva: Ilari Aalto.

 

Maalausten joukossa on yksi harvoista keskiaikaisten kirkkomaalausten signeerauksista. Maalari Petrus Henriksson työryhmineen maalasi seinät 1470 ja holvit 1471. Kuva: Ilari Aalto.

Kalannin kirkkosalista merkkejä ei löytynyt edes holvipilareista, mutta maalauskokonaisuus oli erittäin näkemisen arvoinen. Vintiltäkään ei löytynyt merkkejä, mutta hauskana yksityiskohtana löytyi 1800-luvun käsialalla kirjoitettu kirje tien varresta löytyneestä silkkivaatteesta.

 

Vintiltä löytyi salaperäinen kirje. Onkohan naakka kuljettanut sen sinne? Kuva: Ilari Aalto.

Lopuksi kävimme tutustumassa Kalannin kirkon tornissa olevaan sympaattiseen museoon, jossa on kaikenlaista kiehtovaa kirkon historian varrelta. 

1600-luvun hautamuistomerkki, joka on myöhemmin palvellut kirkon kynnyskivenä. Kiven takana on kirkon alkuperäinen länsi-ikkuna, joka on jäänyt rakennuksen sisään kun torni on rakennettu.

Keskiaikaisia pyhimysveistoksia kirkkomuseossa. Kuva: Ilari Aalto.

Kalannin jälkeen söimme eväät ja siirryimme viimeiseen kohteeseen, Taivassalon kirkkoon. Taivassalon kirkon mukaan on nimetty myös kahteen edelliseen kirkkoon maalauksia tehnyt Taivassalon ryhmä, ja Taivassalon maalauskoristelu onkin aivan valtavan hieno. Harmillisesti sen hienous tajuttiin jo 1800-luvulla, jolloin maalauksia paranneltiin päällemaalauksella ja lisäämällä kaikkiin aiheisiin suomenkieliset kuvatekstit.

 

Taivassalon kirkko. Kuva: Ilari Aalto.

Päivän aiempien kirkkojen perusteella odotukseni merkkien suhteen eivät olleet korkealla, eikä niitä kirkkosalista löytynytkään tarkasta syynäämisestä huolimatta. Vielä oli kuitenkin toivo, että vintillä saattaisi olla merkattuja tiiliä. Taivassalon päätykolmiot on nimittäin muurattu myöhemmin keskiajalla, mutta tutkijoilla ei ole tarkkaa käsitystä milloin.

 

Taivassalon kirkko on todella tunnelmallinen. Kuva: Ilari Aalto.

 

Maalaukset olivat vaikuttavat, vaikka niitä onkin paranneltu 1800-luvulla. Kuvassa Pyhän Laurentiuksen pariloiminen ja pyhimyksiä (Vanhan testamentin profeetta ja apostolit Pietari ja Paavali). Kuva: Ilari Aalto.

Kuoriholvi on vaikuttava sekä toteutuksensa (28-jakoinen tähtiholvi) että maalaustensa puolesta. Kuva: Ilari Aalto.

Reitti Taivassalon vintille oli vaikein ja kummallisin, mitä minulla on tullut vastaan mistään kirkosta. Kirkon koillisnurkassa oli pieni ovi, josta portaille noustiin todella korkean askelman kautta. Hieman ylempänä portaat muuttuivat kapeaksi kierreportaaksi, ja lopulta ylhäällä piti kavuta ahtaasta tilasta kaarevan holvin yli että pääsi vintille.

Taivassalon kirkon vintille vievät portaat alkoivat hurjan oloisina... Kuva: Ilari Aalto.

...ja jatkuivat vielä hurjempina. Kuva: Ilari Aalto.

 

Vintillä halusin katsoa erityisesti päätykolmioiden sisäpinnat, ja kappas vain, läntisestä päätykolmiosta löytyi retken ensimmäinen ja ainoa tiilentekijän merkki! Tiimalasin mallinen merkki on hyvin yksinkertainen, mutta sitäkin kiinnostavampi. Samaa merkkiä on nimittäin Maarian ja Turun tuomiokirkossa 1450- ja 1460-lukujen rakennusosissa, joten Taivassalon kirkonkin tiiliset päätykolmiot on todennäköisesti tehty samaan aikaan. Päätykolmiot on siis voitu tehdä samaan aikaan, kun kirkkoon muurattiin holvit 1460-luvulla.

Löytyi! Kirkonvintillä kajahti pieni riemunkiljahdus.

Tutkimusretki oli siis menestyksekäs: vaikka merkkejä löytyi vain yksi, se lisäsi taas tietoa keskiajan tiilimestareiden liikkeistä ja antaa yhden lisätodisteen Taivassalon kirkon rakennusvaiheista. Yhtä tärkeä tulos on sekin, ettei muista kirkoista löytynyt merkkejä. Tämä voi viitata siihen, että Laitilan kirkko olisi muurattu vuoden 1480 tienoilla, kun merkit ovat jo jääneet pois käytöstä, tai sitten on jokin muu syy, miksi tiilimerkkejä ei ole jätetty näkyviin.

Kiitos matkaseurasta ja tutkimusavusta Elinalle ja Helille ja tutkimuksen mahdollistaneesta apurahasta TOP-säätiölle!