Kuulumisia Vanhasta Turusta

Sitä mukaa kun ilmat viilenevät ja muuttuvat sateisemmiksi, olen entistä tyytyväisempi että saan suorittaa kaivauksia sisätiloissa. Viime aikoina minulla tosin on ollut kädet täynnä muuta työtä kuin kaivamista: näyttelynrakennus ja tulevan aarrenäyttelyn taustatyö ovat ottaneet aikansa.

Holvinkanta ennen tuoreinta käsittelyä. Kuva: I.A.

Kuopassa olen rakennuskonservaattorin vierailun jälkeen keskittynyt jatkamaan jo osittain puretun holvin purkamista. Työtä vaikeuttaa se, ettei holvi tunnu paikoitellen olevan missään kiinni. Turvakengistä osaa olla kiitollinen. Jos joku ihmettelee miksi me oikein puramme keskiaikaista rakennusjäännettä, löytyy syy kaiken katoavaisuudesta: holvin tukirakenteet ovat pettäneet, ja on parempi purkaa se hallitusti ja dokumentoida kaikki mahdollinen tieto sen sijaan, että antaisimme holvin sortua itsekseen – minkä se väistämättä tekisi.

Tiiliholvin R26 alainen profiili. Kuva: I.A.

Holvin kivirakenne paikoillaan... Kuva: I.A.

...ja purettuna. Kuva: I.A.

Yksi järisyttävä havainto joka holvia purkiessa ilmeni, oli että kellarin lounaispuoleinen mahdollinen kujanpätkä onkin kiviholvi, jonka alla on kaiken lisäksi tyhjää. Kun valaisimme tyhjyyteen, löysimme jotain minkä sijaintia olimme koko kesän ihmetelleet: talon lounaisseinän. Se oli tismalleen siellä missä kuuluukin, mutta kysymys on, miksi tiiliholvi ei ole kattanut koko kellaria? Miksi kellarin loppuosa on katettu hieman tiiliholvia matalammalla olevalla kiviholvilla? Vastaus piilee varmaan eurooppalaisessa (tarkemmin sanoen saksalaisessa) vertailuaineistossa.

"Ja kun tuijotat pitkään tyhjyyteen, katsoo tyhjyys myös sinuun,"
sanoi Nietzsche. Kuva: I.A.

 Vielä yhden huomion voisin tehdä: jokunen viikko takaperin huomasin ohuen palokerroksen todella kattavan koko kellarin ja näkyvän sen seinissäkin. Kellari on siis ollut jo osittain täytetty, kun jotakin on palanut, todennäköisesti vuoden 1656 suuressa kaupunkipalossa. Siinä on jo yksi tulos! Huomionarvoista kyllä, hiiltyneet tekstiililöytömme ovat tästä kerroksesta peräisin.

Väliseinän alaosassa näkyy selkeä palojälki. Kuva: I.A.

Kaivauskuvia Aboa Vetuksesta

Kuoppa sen kuin syvenee. Olen pikkuhiljaa saanut poistettua purkumaakerroksen, ja lattiaan on (niiltä osin kuin se ei ole jo esillä) matkaa noin metri.

Purkumaasta ei ole muita varsinaisia löytöjä kuin muutama rotanluu, mutta jotkut tiilet ovat olleet varsin mielenkiintoisia. Eläinten jäljellisiä tiiliä on edelleen löytynyt tasaiseen tahtiin, ja eilen sekä tänään löytyi lattiatiili, oikeaa ylellisyyttä siis. Lattiatiilten lisäksi löytyneet pari muototiiltä vihjaavat, että kyseessä on ollut varsin näyttävä rakennus tiililattioineen ja muotoiltuine ikkunakaarineen. Täytemaasta on vielä lisäksi muutamia mustalasitteisten kattotiilten palasia, jotka saattavat olla peräisin rakennuksesta itsestään.

Vuohen/lampaan astuma tiili sekä lattiatiilen katkelma, jotka löytivät tänään.
Kuva: I.A.

Suuri mediapäivä ja muuta hulinaa Aboa Vetuksessa

Huomenta god morgon. Olisin voinut hyvin otsikoida tekstin "suuri mediaviikko", mutta koko arkeologisjulkinen hullunmylly kulminoituu tänään. Aloitin aamuni kello 9.10 Radio Vega Åbolandin ruotsinkielisessä haastattelussa. Vaikka tuntui että studion penkillä kielitaitoni romahti, oli kokemuksessa silti itsensä voittamisen makua. Pätkä oli peräti 15 minuutin pituinen, joten toivottavasti se houkuttelee kävijöitä illan arkeologiselle erityisopastukselle.

Kaivantoonihan on oikeasti ilmestynyt kuoppa. Kuva: I.A.

Ikäänkuin yksi radiohaastattelu ei olisi ollut kylliksi, soitettiin minulle Yleltä iltapäivällä ja pyydettiin puhelinhaastattelua. Pahoin pelkään että saan tätä vauhtia ääneni käheäksi ennen illan kierrosta...
Ja mediapäivähän ei olisi mediapäivä jos se rajoittuisi vain yhteen viestimeen, joten lisäksi Turun Sanomat julkaisi haastatteluni Ilmiö-palstallaan otsikolla Akateeminen raksaduuni.

Aiemmin tällä viikolla on riittänyt yleisötyötä muutenkin: tärkein tapahtuma oli maanantai-iltainen opastus Lounais-Suomeen matkaaville kansainvälisille arkeologeille, jotka ottavat osaa Helsingissä järjestettävään European Association of Archaeologyn (EAA:n) konferenssiin. Olin opastamassa heitä museolehtori arkeologi Janna Jokelan kanssa, ja vaikka kohde oli heille illan viimeinen, jaksoi museo ilmeisesti olla mielenkiintoinen. Ainakin saimme paljon kiitosta ja hyviä ajatuksia tämänhetkisen kaivauskohteen tulkinnasta. Itselleni tuli varsin energinen olo kun museo oli täynnä ei-suomalaisia arkeologeja.

Eilen puolestaan opastin turkulaisia arkeologian harrastajia ja uusia arkeologian opiskelijoita kaivausten saloihin. Itselleni se oli ensimmäinen kontakti uusiin ja vielä viattomiin opiskelijoihin. Ehkä joku heistä keksii innostua kaupunkiarkeologiasta?

Letkuvyyhtiä ja kellarin esiin kaivettua lattiaa. Kuva: I.A.

Kaikki tämänpäiväinen medianäkyvyyteni liittyy pohjimmiltaan siihen, että tänään kello 17.30 vedän arkeologisen erikoiskierroksen tämän kesän kaivauksiin, löytöihin ja tekniikoihin. Tervetuloa katsomaan ja kuuntelemaan! 

 Fast rundturen är på finska, är svenskspråkiga också välkomna att ställa frågor på svenska.

Lisää aarteita Aboa Vetuksesta

Tuntuu että viime aikoina kaivamani kellarin täytemaa on ollut selvästi aiempaa löydökkäämpää. Tällä viikolla alkoi vahvistua myös uskoni siihen, että kesäkoululaiset tekevät parhaat löydöt.

Kesäkoululaisia kaivamassa. Kuva: I.A.

Keskiviikkona oli viimeisen kesäkouluryhmän arkeologipäivä, joten tietyssä mielessä voin huokaista helpotuksesta. Kesäkoulupäivät, niin hauskoja kun ne ovat voineet ollakin, ovat kuitenkin olleet kuluttavia ja vieneet aikaa varsinaiselta työnteolta, lapset kun eivät yleensä ole olleet kovin tehokkaita kaivajia. Kesäkoululaiset olivat kuitenkin todella tarkkasilmäisiä ja (useimmiten) pitkäpinnaisia, mistä oli hyötyä etenkin seulomisessa. Keskiviikkona lapset löysivät seulasta taas uuden kolikon, tällä kertaa puolikkaan sellaisen. Kyseessä on ilmeisesti Juhana III:n vuoden 1592 "inflaatiofyrkka" kuten raha-asiantuntijani Nina sitä kuvaili, siis puolen äyrin kolikko. Raha on huonokuntoinen, mutta siitä erottuu toiselta puolen Vaasa-lyhde ja toiselta puolen kolme kruunua vaakunakilvellä.

Puolikas Juhana III:n puoliäyrisestä. Kuva: I.A.

Raha ei suinkaan jäänyt ainoaksi hienoksi löydöksi. Lapset löysivät myös toistaiseksi ainoan tästä kellarista vastaan tulleen kolmijalkapadan jalan. Maasta paljastui myös lasiastian pala ja iso määrä luita. Lisäksi löytyi ilmeisesti kirstun lukko, lajitelma hiiltyneitä hasselpähkinänkuoria sekä jälleen nuppineula, joka nostaa niiden määrän jo kahdeksaan. Voivatko ne kaikki olla vain hukattuja?

Kolmijalkapadan jalka. Kuva: I.A.

Lukko? Kuva: I.A.

Hienoin löytö tuli kuitenkin eilen kun seuloin keskiviikkona kaivettua maata: tiilenpalasten ja laastipurun seasta paljastui lyijyinen ristiriipus. Yhtä puuttuvaa sakaraa lukuun ottamatta riipus on hyvässä kunnossa. Se on todella kotikutoisen näköinen, risti on ilmeisesti valettu melko huolimattomasti tehtyyn muottiin.

Ristiriipus. Kuva: I.A.

Rahoja, nuppineuloja ja kaikkea mahdollista

Aboa Vetuksella tiiliholvi R26 on muisto vain (joskin hyvin dokumentoitu sellainen), ja olen päässyt kaivamaan sen alla olevaa täyttömaata. Alkuun purkaminen kävi helposti hapertuneen laastin ansiosta, mutta lähempänä holvin kantaa laasti oli paljon paremmassa kunnossa ja työkaluksi piti ottaa laastihakku.

Tiiliholvi R26 puolessavälissä purkamista.

Purkaminen kannatti paitsi työturvallisuuden myös löytöjen suhteen. Holvin alla olleesta täyttömaasta on tullut verraten paljon löytöjä, muun muassa ensimmäiset ja kauan odotetut rahat koko kellarista.

Iloinen yllätys seulassa.

Viime viikolla tulleet kaksi kolikkoa ovat kumpikin Vaasa-ajalta ja osuvat mukavasti yhteen kellarin muiden ajoitusten kanssa. Vanhempi raha on kahden äyrin kolikko Juhana III:n tai suomalaisille ehkä tutummin Juhana-herttuan ajalta vuodelta 1573, ja nuorempi taas on 30-vuotisessa sodassa kunnostautuneen Kustaa II Aadolfin lyöttämä äyri vuodelta 1615. Kumpikin rahoista on lyöty Tukholmassa, ja ne olivat niin hyvässä kunnossa ettei tunnistaminen tuottanut paljoakaan vaikeuksia. Juhanan aikainen raha on kaiken lisäksi virhepainos: sen toisen puolen kuva on eri päin kuin toisen.

Löysin netin syövereistä tiedon, että 1500-luvun loppupuolella kyseisellä kahdella äyrillä on saanut lounaan ja oluen. Tieto löytyi täältä.

Piirsin rahoista selventävät kaavakuvat:

Rahojen lisäksi holvin alaisesta täyttömaasta on löytynyt jo kaksi ja puoli nuppineulaa, mikä tarkoittaa että kokonaissaldo on tällä hetkellä neljä ja puoli neulaa. Villimpi mieli voisi jo alkaa laskea asioita yhteen: hmm, aiemmilta kaivauksilta siro sormustin, nyt nuppineuloja ja tekstiiliä... Odotan seuraavaksi löytäväni sakset ja ompeluneuloja.

Kolikot ja uusimmat nuppineulat.

Etteivät löydöt loppuisi tähän, alkoi hyvinkin pian holvin purkamisen jälkeen tulla taas tekstiilinpaloja, joskaan kovin isoista kappaleista ei voi puhua. Kankaankappaleiden seassa oli myös punottua nyöriä. Minkähänlainen vaatekappale kellarin täyttömaahan on mahtanut päätyä? Olisiko kyseessä jotakin yhtä mullistavaa kuin itävaltalaiset keskiaikaiset alusvaatelöydöt?

Tekstiiliä melkein in situ.

Eilen lähetettiin museolta lehdistötiedote kaivausten tähänastisesta etenemisestä. Tiedotteen voi lukea täältä. Siinä on muun muassa kuva ihmisen jalan- ja sormenjäljellisistä tiilistä, joita puretusta holvista paljastui.

Löytömme ovat toki hienoja, mutta ilmassa on kilpailua: museon seinän takaa jokirannasta Turun museokeskuksen kaivauksilta on huhujen mukaan löytynyt keskiaikainen savinen madonna-patsas, 1500- ja 1600-lukujen taitteen kaakeliuunin perusta ja kultasormus. Täytyy yrittää pistää paremmaksi!

Allekirjoittanut kaivaa varovasti esiin tekstiiliä päässään
hieno uusi suojakypärä. Kuva: Elina Helkala