Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha-arkeologia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarha-arkeologia. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Puutarhakujan jäljillä

Olemme heinäkuun aikana tutkineet Aboa Vetus & Ars Nova -museon kaivauksilla kiinnostavaa ilmiötä, 1800-luvun lopun puutarhakujaa. Tai kuten meille selvisi, kahta eri aikaista puutarhakujaa.

Tontilla olleet vanhat kivitalot tuhoutuivat Turun palossa 1827, minkä jälkeen niiden rauniot purettiin ja peitettiin maalla. Tontti päätyi Rettigin tupakkatehtailijasuvun haltuun 1800-luvun puolivälissä, ja 1870-luvulla alue muokattiin enlgantilaistyyliseksi puutarhaksi, jossa kulki istutusten välissä mutkittelevia kuvia. Puutarha tehtiin myöhemmin Turun kaupunginkirjaston perustaneen Fredric Rettigin (1843–1914) isännöidessä tonttia. Puutarhasta on Turun maistraatin arkistossa olemassa vuonna 1878 laadittu kartta. Tutkimamme polun osa on merkitty alla olevaan karttaan valkoisella:

Kuva: Turun maistraatin arkisto (Kansallisarkisto).

Olimme törmänneet samaan puutarhakujaan jo aiempien vuosien kaivauksissa 2017 ja 2018, joten osasimme odottaa sitä. Alue on ollut käytössä puutarhana 1970-luvulle asti, joten paikalla on ollut eri aikoina useampia polkuja. Löysimme ensin hienosta sorasta koostuneen polun, joka on varmaankin tehty samaan aikaan kun tontille on rakennettu Rettigin palatsi 1928. Tämä polku näkyy paikalta otetuissa vanhoissa valokuvissa.

Puutarhapolut erottuivat kolmena kerroksena: 1900-luvun polkuna, 1800-luvun lopun polkuna ja vanhimman polun pohjustuksena.

Nuoremman puutarhakujan (1900-luvun alusta?) pohjustusta. Kuva: Ilari
Aalto.

1800-luvun lopun puutarhakujan kivetty pinta. Ylhäällä tumma läikkä erottaa
polun kaksi haaraa toisistaan. Kuva: Ilari Aalto.

1800-luvun lopun puutarhakujan pohja. Kuva: Ilari Aalto.

Vanhimman polkukerroksen pohjustus oli tehty tiilistä, kivenkappaleista, rikkoutuneista lasipulloista ja eläinten luista – samalla tavalla kuin viime vuonna kaivetun polun kohdalla.

1800-luvun kujan pohjustus koostui sekalaisesta jätteestä. Kuva: Ilari Aalto.

Vapaaehtoiskaivajamme Kaisun kujan pohjasta löytämä kuohuviinipullon
pohja. Kuva: Ilari Aalto.

1870-luvun puutarhakuja ei ole arkeologisessa mielessä kovin vanha, mutta se on joka tapauksessa kiinnostava ilmiö – etenkin, kun historialliseen kartta-aineistoon tallentunut kuja on todella edelleen löydettävissä maan alta. Kaivamatta emme olisi tienneet, miltä kuja aikanaan näytti, tai miten sen oli rakennettu. Kujan käyttäjät eivät ole jättäneet maahan jälkiä itsestään, mutta on hauskaa kuvitella Rettigin perhettä ja heidän vieraitaan käyskentelemässä puutarhassa.

Arkeologiassa on kiinnostava ristiriita säilyttämisen ja tuhoamisen välillä. Ensin kaivoimme huolellisesti kaikki kujakerrokset esiin, dokumentoimme ne ja lopulta tuhosimme ne päästäksemme syvemmälle. Nyt kun puutarhakuja on muuttunut arkeologisesta löydöstä dokumentoiduksi tiedoksi, voimme jatkaa kaivamista sen alapuolisiin kerroksiin. Kujan alla pitäisi nimittäin olla Turun palossa tuhoutuneen liiterin jäännökset.

torstai 9. toukokuuta 2019

Puutarhamaata ja raunioita Aboa Vetus & Ars Novan kaivauksilla

Kenttätöitä tekevän arkeologin elämä on syklistä. Kaivaukset tehdään kesäaikaan, ja syksy ja talvi pyhitetään kaivausten jälkitöille ja raportoinnille. Niin tänäkin vuonna Aboa Vetus & Ars Nova -museon vuoden 2018 kaivausten raportti ehti valmistua parahiksi ennen tämän kesän kaivausten alkamista. Viime vuoden raportin voi lukea täältä.

Kerroin kaivauksista viimeksi kesän puolivälin kaivauspäivityksessä. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja tulokset ovat täsmentyneet, joten summaan tässä lyhyesti viime kesän tutkimusten antia.

Ortokuva vuoden 2018 kaivausalueesta. Keskellä on Forsteenin kivitalon kellari,
sen yläpuolella tontin pihalle johtanut kuja ja oikealla puolella Luostarin jokikatu,
yksi Turun historiallisista pääkaduista. Kuva: Ilari Aalto/Aboa Vetus & Ars Nova.

Mitä vuonna 2018 sitten selvisi? Kesän kaivausten tarkoitus oli tutkia kolmea asiaa: 1) miten museon pihamaalla sijainnut 1800-luvun puutarha näkyy arkeologisesti, 2) mitä jälkiä Turun palo 1827 on jättäny maan alle ja 3) milloin paikalla sijainnut Forsteenin kivitalo on rakennettu, ja mitä eri rakennusvaiheita talossa on. Samalla kaivausten tarkoitus oli syventää yhteistyötä arkeologien ja yleisön välillä. Koko kaivauksen ajan meitä auttoi tutkimuksessa 15 hengen vapaaehtoisjoukko, ja kahden viikon ajan heinäkuussa kaivauksella järjestettiin arkeologisia museokursseja kiinnostuneille.

Kesällä 2018 heinäkuun helteet hidastivat vakavasti työntekoa, mutta kaivauksella saatiin kuitenkin niitä tuloksia joita lähdettiin hakemaan.

Ensinnäkin Rettigien puutarhasta oli säilynyt maan alla yllättävän paljon jälkiä. Kaivauksilla löydettiin jälkiä kahdesta puutarhapolusta ja yksi maatunut puuistutuksen juurakko. Jostakin syystä puutarhakujan perustukseen oli käytetty kivien ja tiilien lisäksi viinipulloja.


1800-luvun puutarhakuja ja puuistutus (vasemmalla). Kuva: Ilari Aalto/
Aboa Vetus & Ars Nova.

Kaivauksissa löytyneet puutarhakujat merkittynä punaisella vuoden 1878
karttaan. Kansallisarkisto.


Puutarhamaan alta paljastui jälkiä Turun palosta 1827. Ensin piti kaivautua läpi purkukerroksesta, joka oli muodostunut kun paikalla olleet kivitalot purettiin palon jälkeen. Purkumaan alta löytyi hiiltä, tuhkaa ja palaneita tai sulaneita esineitä. Forsteenin kivitalon päädystä löytyi yli neljä kiloa ikkunalasia ja ikkunan metalliosia, jotka olivat tulipalon aikana pudonneet ja levinneet kadulle. Muillakin tontin ikkunoilla on ollut sama kohtalo, kuten selvisi vuoden 2017 kaivauksissa. Hurjaa, että tulipalon jäljet ovat niin selvästi nähtävissä 191 vuotta myöhemmin.


1700-luvun kujakiveys kaivettiin esiin Turun palon 1827 palokerrosten alta.
Oikealla on moderni viemärikaivo. Kuva: Ilari Aalto/Aboa Vetus & Ars Nova.

Kaivauksen ykköskohde oli Forsteenin kivitalo, josta tiedettiin jo aika paljon: 1826 laaditun palovakuutuksen mukaan se oli paritupatyyppinen kivitalo, jossa oli kaksi kerrosta ja kellari. Loppuaikanaan kivitalo oli varastona, mutta aiemmin se oli ilmeisesti ollut asuinkäytössä. Turun palon aikaan talossa oli turvekatto. Talo oli jo palon aikaan vanha. Sen rakentamisaikaa ei silloin enää muistettu, mutta talo mainitaan huonokuntoisena ja uhkaavasti kallistuneena vuonna 1721, joten sen täytyy olla reilusti tätä ajankohtaa vanhempi.

Kaivauksissa selvisi, että talo on rakennettu vanhimmilta osiltaan keskiajalla, ehkä 1400-luvulla. Turun palon aikaan sen kellarikerros on siis ollut 300–400 vuotta vanha. Ylemmät kerrokset oli purettu melko täydellisesti, mutta niiden alaosat näyttivät olevan huterampaa tekoa kuin keskiaikainen kellari. Ilmeisesti ylemmät kerrokset ovat romahtaneet tai ne on purettu 1700-luvulla, minkä jälkeen vanhojen kellareiden päälle on rakennettu uusi rakennus. Tämä ei ollut mitenkään poikkeuksellinen menettely keskiaikaisten kivitalojen kohdalla.

Vaikka vain yksi Forsteenin kivitalon kellareista saatiin kaivettua osittain esiin, se paljasto jo paljon kivitalon rakennushistoriasta. Kellarista löytyi portaikko, joka johtaa umpeenmuuratulle ovelle. Ovi on sinetöity ilmeisesti samaan aikaan, kun sen toisella puolella olevaa kujaa on 1700-luvulla korotettu ja oviaukko on jäänyt osittain kujan alle. Hauskana yksityiskohtana portaikon muodostama halssi on kalkittu umpeenmuuraamisen jälkeen kokonaan valkoiseksi, ehkä siksi ettei kellarin pimein nurkka olisi aivan niin pimeä.

Kivitalon kellarista löytyi umpeenmuurattu oviaukko, joka oli johtanut talon
viereiselle kujalle. Kuva: Ilari Aalto/Aboa Vetus & Ars Nova.

On vaikea sanoa, mitä kellarissa säilytettiin Turun palon aikaan. Tulipalo ei yltänyt kellariin, ja sieltä tyhjennettiin kaikki vähänkin arvokas ennen talon purkamista. Kellarista löytyneistä lasipullojen sirpaleista ja oluthanasta päätellen siellä on kuitenkin säilytetty ainakin juomia.

Kaivauksilta otettiin talteen museon kokoelmiin yli 55 kiloa löytöjä. Vanhimmat esineet olivat puutarhamaahan sekoittuneita keskiaikaisia löytöjä, mutta suurin osa löydöistä ajoittui 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Tässä muutamia löytökuvia:


Kappaleita 1700–1800-luvun viini- tai seltteri(kivennäisvesi)lasista.
Kuva: Elina Mattila/Aboa Vetus & Ars Nova.

1700-luvun savisten liitupiippujen palasia.
Kuva: Elina Mattila/Aboa Vetus & Ars Nova.

Piiposliiniastioiden kappaleita 1800-luvulta.
Kuva: Elina Mattila/Aboa Vetus & Ars Nova.

 Kiitos vielä kaivaustiimille ahkeroinnista! Kaivaukset jatkuvat kesällä 2019.


Kuva: Jari Nieminen/Aboa Vetus & Ars Nova.