keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Miksei oikeiden muinaisjäännösten tuhoamisesta kohuta?

Toissapäiväinen blogitekstini Yleisradion Heroes of the Baltic Sea -sarjasta herätti enemmän keskustelua kuin osasin arvatakaan ja päätyi valtakunnan mediaan asti. Uutinen uutiselta tuohtumukseni paheni: Uuden Suomen mukaan olin ällistynyt, Markkinointi&Mainonta-lehden mukaan ärsyyntynyt ja Ilta-Sanomien mukaan arvostelin "rajusti" Ylen suursatsausta.

Samalla kun minut on leimattu keskustelufoorumeilla draamantajuttomaksi foliohattuilijaksi, tuntuu bloggaukseni varsinainen pointti menneen monelta ohi. Ajattelin siis selventää muutaman asian:

En ole ärtynyt Ylelle, enkä pidä Heroes of the Baltic Sea -sarjaa huonona. Päin vastoin, minusta sarja on erittäin hyvin tehty, visuaalisesti näyttävä ja epäilemättä kohdeyleisöstään jännittävä. Olin erityisen vaikuttunut kolmosjakson kohtauksesta, jossa teloitettu merirosvopäällikkö otti päättömänä askeleita miehistönsä edessä. Minusta tämä oli upea filmatisointi Klaus Störtebeckerin legendasta. Sen sijaan en vakuuttunut nelosjakson kohtauksesta, jossa Lars Axelsson Tott kuoli merirosvojen nuoliin ja hänen poikansa polttohautasi hänet. Toivottavasti kukaan katsoja ei jää kuvittelemaan, että niin olisi edes voinut käydä todellisuudessa. Jos sarjaa katsoo täysin fantasiana, on juoni kuitenkin mukaansatempaava, ja draama ja nuorten seikkailu nivoutuvat saumattomasti yhteen. Olen myös samaa mieltä tuottaja Riikka Takilan kanssa, että sarja on erinomainen tapa kertoa nuorille Itämeren alueen keskiajasta, vaikka sitten täysin fantastisin elementein. Kenestä merirosvot eivät olisi jänniä?

Kuva merirosvopäällikkö Klaus Störtebeckerin
teloituksesta vuonna 1401. Wikimedia Commons.

Moni bloggaukseni tai siitä kirjoitettuja uutisia lukenut näyttää käsittäneen, että historian värittäminen on mielestäni väärin. Ei tietenkään ole. Historiallisesti täysin autenttista draamaa ei ole olemassakaan, ja jos sarja on lähtökohtaisesti fantasioitua historiaa, ei sille voi asettaa dokumentaarisuuden vaatimuksia. Olisin vain ilahtunut, jos draamassakin pyrittäisiin huomioimaan tutkimustieto sen sijaan, että kierrätetään pinttyneitä historiakäsityksiä. Huomattavien monen käsitys menneisyydestä nimittäin rakentuu draaman kuvastolle, oli kyseessä sitten Hovimäki tai jopa Game of Thrones, joka on täyttä fantasiaa. Niin kuin muuten Vikings-sarjakin, joka väittää perustuvansa historiantutkimukseen.

Kommenttini kärki oli muinaisjäännösten ja museoesineiden käsittely sarjassa. Toisin kuin Klikinsäästäjä kuvitteli, en tietenkään ole luullut sarjassa näytettyjä lavasteita aidoiksi muinaismuistoiksi, eikä sarjassa tietenkään ole rikottu muinaismuistolakia sen enempää kuin poliisisarjoissa tehdään oikeita rikoksia. Todellisuudentajuni ei ole täysin hämärtynyt. Väitän kuitenkin, ettei Heroes of the Baltic Sean väkivaltainen kulttuuriperinnön kohtelu ole hyvä esimerkki ohjelman nuorille katsojille. Kyse on laajemmin siitä, ettei kouluissa opeteta juurikaan Suomen vanhempaa menneisyyttä, eikä nuorisolle kerrota muinaismuistolaista. Näin ainoa kosketus asiaan voi olla seikkailusarja, jossa näytetään kuinka ihmisjäänteitä kaivellaan metallinilmaisimen kanssa ja röykkiöitä revitään hajalle, oli se kuinka "pelillistä" tahansa.

Surkuhupaisinta tässä kohussa on, ettei yksikään oikeasti tuhottu muinaisjäännös ole tainnut saada yhtä paljon palstatilaa. Alkukuusta esimerkiksi uutisoitiin tapauksesta, jossa mies oli tuhonnut Kokkolassa sijainneen, Krimin sodan aikaisen suojellun puolustusvallin. Kukaan ei nostanut meteliä. Vuonna 2014 taas langetettiin tuomio Siikajoen Pesuankankaan jätinkirkon tuhoamisesta. Kyseessä oli kivikautinen monumentti, joka rinnastuu Euroopan tunnetumpiin kohteisiin. Asiasta keskusteltiin hieman, mutta ei laajalti.

Raahen Kastellin jätinkirkko, joka muistuttaa Pesuankankaan tuhottua
muinaisjäännöstä. Wikimedia Commons.

Korvaamattomien kohteiden tuhoamisesta seuranneet tuomiot ovat vähäisiä ja tapauksista seurannut keskustelu on olematonta. Minusta tämä on asia, joka vaatii julkista keskustelua enemmän kuin se, onko nuortensarjan konnalla oikeanlainen miekka vai ei. Kysymys on siitä, haluaako Suomi olla menneisyyttään arvostava sivistysvaltio vai ei.

15 kommenttia:

  1. Helpompi kommentoida asioita lähdetekstiä lukematta... tämän päivän ongelma pähkinänkuoressa. Hyvä Ilari!!!! Kirjoitit sekä edellisessä että tässä rautalanganväännössä asiaa :-)
    Anu opaskurssilta

    VastaaPoista
  2. Jos on edes pieni mahdollisuus ymmärtää väärin, se ymmärretään väärin, ja aivan tahallaan. Ihmisillä on muka medialukutaitoa... Valtakunnassa kaikki hyvin, kun iltapäivälehdet tekevät blogipostauksista huomionhakuisia "uutisia" :D

    VastaaPoista
  3. Huoli muinaismuistojen kohtelusta onkin aiheellinen ja olisi todella isomman keskustelun paikka. Kun tovi sitten harrastajat (eivät sentään harrastelijat) löysivät Janakkalasta ns. miekkamiehen - he tiesivät miten toimia. Mutta vähän sen jälkeen joku kävi lapiolla kaivelemassa Hakoisten linnavuorella - itselleni tuli vain sellainen ajatus että joku päätti käydä kokeilemassa josko löytäisi vähän "matkamuistoja". Pitänee lisätä omaan opetussuunnitelmaan arkeologian perusteita... t. AriK

    VastaaPoista
  4. Eiköös tämä kuitenkin ollut tv-sarja/elokuva. Juu, joo, jaa. Katselin koko tarinan. Lapion käyttö. Huoli on todellinen, kun kaivauksia tehdään. Suurempi uhka, verrattuna yksityiseen henkilöön, saattaapi olla rakennusyhtiö, kaupunki, joka myy arvokkaita kohteita tai silkka sokeus, välinpitämättömyys.

    VastaaPoista
  5. Kyllä siitä puolustusvallista muuten oli paljon isompi polemiikki kuin tästä sarjasta tai ko arkeologin kritiikistä nyt parin päivän aikana. Jännää, että uutinen (joka on yksi *monista* uutisista) on esimerkki siitä kuinka asiasta ei muka puhuta...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi, ilmeisesti tästä on sitten keskusteltu paikallislehdissä? Onnistuin itse löytämään vain kolme Ylen uutista: 8.10., 15.10. ja 8.12.

      Poista
  6. Ja ei ole muuten arkeologia ainoa kaltoin kohdeltu tieteenala viihteessä. Vrt biologia, paleontologia, tähtitiede, fysiikka, geologia, biokemia, mitänäitänyton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, pitää paikkansa. Luulisin kuitenkin, että arkeologia kuuluu tieteenaloina vähemmistöön siinä, minkälaista vahinkoa väärän tiedon levittäminen voi aiheuttaa. Pahimmillaan harkitsematon esitystapa voi kannustaa muinaisjäännösten ryöstelyyn ja vahingoittamiseen.

      Poista
  7. -eh- voisiko joku valistaa miksi polttohautaus olisi ollut mahdotonta? Tuota hautaamistapaa on ainakin kansantaruston mukaan harrastettu about yhtäjaksoisesti läpi historian - motiivit ovat tosin vaihdelleet. 1400-luvulla erilaisia pakanauskoja eli alueella vahvasti => en pidä lainkaan mahdottomana, etteikö merirosvopäällikköä olisi voitu haudata polttamalla veneessä - mistään dogmikristitystä kun tuskin oli kyse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Markku, kiitos kysymyksestä! Polttohautaus alkoi Suomen alueella pronssikaudella 1700 eaa. eteenpäin ja rautakaudella vakiintui pääasialliseksi hautamuodoksi. Se alkoi kuitenkin väistyä noin vuodesta 1000 jaa. eteenpäin kristillisvaikutteisin ruumishautauksen tieltä, ja 1200-luvulla oli päättynyt kokonaan.

      1400-luvulla suomalainen kansanusko yhdisteli vapaasti esikristillisiä aineksia kirkon opetukseen. Hautausmuoto oli kuitenkin ehdottomasti ruumishautaus. Viittaat ehkä myös Liettuaan, joka säilytti esikristillisen uskontonsa 1400-luvulle asti. Sielläkään ei kuitenkaan enää silloin tehty polttohautauksia.

      Merirosvotkin olivat kristittyjä, ja keskiajan katolisessa ajatusmaailmassa polttohautaus oli kauhistus, koska se vaaransi ylösnousemuksen. Ruotsin maanlaissa se varattiin rangaistukseksi pahimmille rikollisille: pahantahtoista noituutta harjoittaneille naisille (miespuoliset noidat teilattiin), murhapolttajille, itsemurhan tehneille ja eläimiinsekaantujille. Jos linnanherra Lars Axelssonin poika olisi siis polttanut isänsä hautaroviolla, se olisi ollut äärimmäinen teko.

      Vaikka merirosvopäälliköt eivät olisi olleet "dogmikristittyjä", he eivät eläneet kristillisen ajatusmaailman ulkopuolella. En usko että kukaan merirosvo olisi halunnut ehdoin tahdoin uhata sielunsa kuolemattomuutta.

      Ihan mielenkiinnosta muuten, mihin kansantaruihin viittaat?

      Poista
  8. Parempaa uutta vuotta myös arkeologeille! 2016 menetitte valtavan synergiaedun. Sen sijaan, että aloitte ylimielisesti pätemään seikkailusarja Heroes of The Baltic Sean avulla, olisitte voineet koota positiivisessa hengessä tuhdin tietopaketin keskiajasta sarjan myötä innostuneille katsojille. Nuoret hakevat lisätietoa netistä eivätkä suinkaan ole nyt tuhoamassa historiallisia muistomerkkejä ja linnoituksia. Nyt arkeologeista muodostui turhan nihkeä ja kriittinen kuva. Viiltävällä kritiikillä ja negatiivisuudella pääsee harvoin pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi, oikein hyvää uutta vuotta!

      Näkökulmasi on aiheellinen, olen samaa mieltä että rakentavalla keskustelulla pääsee paremmin eteenpäin kuin niuhotuksella. Kohdistat kritiikkisi kuitenkin suotta kaikkiin arkeologeihin - minä vastaan yksin tämän blogin sisällöstä.

      En usko että oikean tiedon tarjoaminen on myöhäistä. Kuten sanoit, nuoret hakevat lisätietoa netistä ja etenkin Wikipediasta. Niinpä nyt on erinomainen tilaisuus päivittää Heroes of the Baltic Sean esiin nostamia aiheita käsitteleviä Wikipedia-artikkeleita.

      Poista
  9. Täytyy olla Palmyra ja tekijänä Isis, jotta muinaismuistojen tuho oikeasti yltää otsikoihin. Edes Nimrud ei kiinnosta suomalaisia tiedotusvälineitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä vaikuttaa... Voisiko Nimrudia koskevan hiljaisuuden taustalla olla, että koko kaupunki on toimittajille vieras?

      Poista
    2. Voisiko hiljaisuuden taustalla olla myös sekin, että joitain merkittäviksi luokiteltuja kotimaan kohteita lukuunottamatta meilläkin arkeologiset kohteet kuuluvat samaan kategoriaan liito-oravien, harvinaisten sammalten, erityisesti suojeltavien kasvien, hyönteisten ja pohjavesialueiden kanssa. Hidaste ja haitta kaupunkien ja urakoitsijoiden kehityssuunnitelmille. Meillä ehkä osataan paheksua edes vähän, kun kotimainen turistiheppu käy nappaamassa palan Pääsiäissaaren patsaasta kaiken kansan silmien edessä, mutta siihen se sitten jää. Ei yöhaukkojen toiminta herätä someraivoa.

      Poista