Hiljan julkaisi käyttäjä paxant aarremaanalla.com-foorumissa Suomussalmelta tekemänsä viikinkiaikaisen löydön: kaksi keihäänkärkeä, kaksi kirveenterää, hopeadirhemin ja läntisen hopearahan. Toisin sanoen aivan liikaa, vaikka osa löydöistä jäikin maahan.
Muinaismuistolain perusteella kaikki kiinteät muinaisjäännökset kuuluvat automaattisesti suojelun piiriin. Koska muinaisjäännöstä, siis aiemmin tuntematontakaan, ei saa kaivella, on tämä tärkeä kysymys erityisesti metallinilmaisinharrastajalle. Missä vaiheessa kaivelu pitää lopettaa?
 |
| Olisiko ensimmäinen löytö riittänyt? Kuvakaappaus aarremaanalla.com-foorumista. |
Nyrkkisääntö on, että yksi muinainen esine riittää. On se sitten keihäänkärki, kilvenkupura, miekanruoto, korulaitteen osa, solki tai mitä vain, antaa yksi löytö jo vahvan viitteen muinaisjäännöksestä. Periaatteessa.
Suurin osa piipparilöydöistä tulee käsittääkseni pelloilta, joilla löydöt ovat yleensä levinneet laajalle alueelle ja voineet kulkeutua kaukaakin. Mielestäni yksi pellolta löytynyt vanha soljenkappale ei vielä tee kaivelusta kiellettyä, ellei heti sen läheisyydestä nouse lisää. Kyntämisen ansiosta arkeologinen konteksti on pellolla usein tuhoutunut, muttei aina. Jos kaksi vanhaa esinettä löytyy pellosta lähekkäin, on kaivelu sielläkin syytä lopettaa.
Innostus on arkeologisen tiedon pahin vihollinen. Kun metsästä saa signaalin, joka osoittautuu rautakautiseksi keihääksi, iskee helposti malttamattomuus. Etenkin jos signaaleja on lisää, tulee varmasti hinku tarkistaa loputkin, ja kaivaa ylös kalmistollinen tavaraa. Tässä kuitenkin hävitettäisiin esineiden löytöyhteys ja rikottaisiin muinaismuistolakia. Löytö menettää oleellisesti tietoarvoaan sillä hetkellä, kun se nyhtäistään maasta.
Kun pohtii, missä vaiheessa lopettaa, kannattaa katsoa ympärilleen. Jos löytöpaikka vaikuttaa arkeologiselle kohteelle sopivalta (pieni mäki, maasta pilkistäviä kiviä, lähistöllä muita tunnettuja muinaisjäännöksiä), riittää jo yksi löytö. Samoin kannattaa tarkastella maaperää, tuli löytö sitten pellosta tai jostain muualta. Jos maassa löydön ympärillä on nokea, maatunutta ainesta, valkoiseksi palaneita luunmuruja tai muuten selvästi värjäytynyttä maata, pitää kaivelu lopettaa. Nämä vihjaavat säilyneestä muinaisjäännöksestä.
Nyrkkisäännöt:
* Yleensä yksi muinaisesine riittää
* Pellossa kahden lähekkäin löytyvän esineen jälkeen pitää kaivelu lopettaa
* Tummaksi värjäytynyt tai hiilinen maa vihjaa muinaisjäännöksestä
Kaiken tämän kannalta on vielä tärkeää kysyä, mikä on muinaisesine? Onko keskiajan/historiallisen ajan löydöillä sama arvo kuin rautakautisilla? Pitääkö kaivelu lopettaa, jos pellosta löytyy vierekkäin kaksi keskiaikaista rahaa? Entä kivisavikeramiikan palasta?
Ainakaan säännön ei voi ajatella koskevan jokaista yli 100-vuotiasta esinettä, kuten muinaismuistolaissa kirjaimelleen sanotaan. Rajanveto on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa, enkä ainakaan ole kuullut keneltäkään arkeologilta selkeää kantaa asiaan. Jos arkeologit eivät osaa päättää, mikä on tarpeeksi vanhaa ollakseen mielenkiintoista, kuinka harrastajat osaisivat?
Asiallinen kirjoitus ja yleisesti ottaen harrastajille hyviä ohjeita jatkoa ajatellen! Tuo itseänikin on mietityttänyt, että mikä on arkeologien/museoviraston suhtautuminen juurikin noihin tuoreempiin 1500-1900 luvun löytöihin pelloilta? Kuitenkin lähestulkoon jokaiselta tuon ajan pellolta löytyy jo kymmeniä ellei jopa satoja kolikoita, nappeja, solkia, jne. asutukseen liittyvää esineistöä. Olisi hienoa saada tähänkin jokin mielipide ja yhteinen linja miten toimia.
VastaaPoistaMinun mielipiteeni on vuosikymmenien kuluessa jatkuvasti muuttunut mutta nykyisellään se on tällainen.
VastaaPoistaMetsästä yksi esine ja sen jälkeen voi laskea ympäristön piip-ääniä ja katsella alueen laajuutta , että missä piipit loppuvat.
Pellolta yksi esine ei riitä. Se voi aina voinut olla tullut paikalle oltuaan vesselin taskussa viikon ajan.
Toisen ja ehkä kauempaa saadun kolmannen esineen jälkeen muinaisjäännöksen todennäköisyys on jo niin suuri että pitäisi lopettaa. Piippailua voi jatkaa kaivamatta, jotta pystyy kertomaan lisätietoa paikan laajuudesta ja piippien tiheydestä. Sekä tietysti siitä oliko rautaa vai ei-rautaa ja kuinka suuria esineitä.