perjantai 27. kesäkuuta 2014

Merkattu tiili

Oltuani kaksi viikkoa värjöttelemässä UNESCO:n foorumissa Qatarissa olen palannut kaivuupuuhiini Aboa Vetus & Ars Nova -museoon.

Työn alla on yhä sama suuren kivitalon kellari kuin kahtena edellisenäkin vuotena. Kaivausten aluksi kellariin rakennettiin jämäkkä tukirakenne suojaamaan kaivajia kunnoltaan arveluttavalta seinältä, ja nyt siellä näyttää tältä:

Suuren kivitalon kellari ja hieno uusi tukirakenne. Ilari Aalto.

Nyt ollaan jo hyvin lähellä kellarin lattiaa, eikä löytöjä ole tullut kovin paljon. Yksi löytö kuitenkin kutkutti erityisesti, koska se paljasti yllättäviä kytköksiä keskiajalta. Kyseessä oli tiili, mikä ei tiilitalon raunioissa sinänsä ole yllättävää. Yllättävää sen sijaan oli tiilentekijän tiilen päähän rustaama merkki, avain.

Suuresta kivitalosta löytynyt tiili. Vasemmalla on avaimen
lenkki, oikealla kieli. Ilari Aalto.


Löytö on merkittävä siinä mielessä, että avaimen kuva on heti liitettävissä Turun tuomiokirkkoon, johon sama tiilimestari on tehnyt tiiliä. Samoin merkattuja tiiliä tunnetaan myös Ruskon ja Liedon kirkoista. Turun tuomiokirkossa avain-merkittyjä tiiliä näkee yksinomaan 1470-luvulla rakennetun Kaikkien Pyhien kappelin (nykyinen pääkuori) ulkoseinässä. Liedon kirkon rakentaminen puolestaan on ajoitettu vuosiin 1470–1480 ja Ruskon kirkon 1510–1530. Näin suuren kivitalonkin tiili saa ajoituksen 1400-luvun loppuun tai 1500-luvun alkuun.

Turun tuomiokirkon Kaikkien Pyhien kappeli. Ilari Aalto.

Vastaava tiili Kaikkien Pyhien kappelin seinässä. Ilari Aalto.

Tämä on tietääkseni ensimmäinen kerta kun Turusta löytyy sekä kirkollisesta että maallisesta rakennuksesta saman tiilentekijän tuotteita. Löytö paljastaa siis mielenkiintoista tietoa keskiajan Turun rakentamisen dynamiikasta: tiilimestari ei ollut yksin kirkon palveluksessa.

Vielä yksi mielenkiintoisen seikka liittyy symboliin itseensä. Edellisvuosien kaivauksissa suuresta kivitalosta löytyi kaksi tiiltä, joihin oli merkitty kirves. Sekä kirves että avain ovat katolisten pyhimysten tunnusmerkkejä, ensimmäinen Pyhän Olavin ja jälkimmäinen Pyhän apostoli Pietarin. Mieleeni juolahti ajatus, että kenties kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin tiilentekijöiden nimistä. Ehkä tiilentekijät Olli ja Pekka ovat 1400-luvun lopussa signeeranneet tiilensä nimikkopyhänsä tunnuksella?

Ruskon kirkon avaintiiliä Carolus Lindbergin väitöskirjasta
Om teglets användning i finska medeltida gråstenskyrkor (1919).

MUOKKAUS 11.7. 2014: Toisin kuin alunperin väitin, ei vastaavia avaintiiliä tunneta Raision vaan Ruskon ja Liedon kirkoista. Tämä väärä tieto pääsi leviämään mediaankin, ja allekirjoittanut pahoittellee etenkin raisiolaisille aiheutunutta hämminkiä. Tieto ei välttämättä kuitenkaan ole täysin väärä: kirkot on rakennettu hyvin samoihin aikoihin, ja sama tiilimestari on hyvinkin saattanut valmistaa tiiliä myös Raision kirkkoon. Niitä ei vain vielä ole löydetty.

4 kommenttia:

  1. Hienoja tulkintoja Ilari!

    VastaaPoista
  2. Tiilentekijän nimen esittäminen kuvallisesti ei olisi täysin ennennäkemätöntä. Antiikin Roomassa tiilenvalmistajat käyttivät tiilileimoissa nimien lisäksi myös kuvia (signa) jotka säilyivät samoina vaikka työpaikka vaihtui. Joten kuva viittasi tekijään eikä työpajaan. Toisinaan kuvat viittasivat suoraan nimeen, Esimerkiksi Marcus Rutilius Lupuksen signum oli susi. Hän tosin oli tiilitehtaan omistaja eikä tiilien valmistamisesta vastannut yrittäjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska tieto!

      Kuvittelisi näiden perinteiden jatkuneen keskiaikaankin, vaikka varsinainen tiilenvalmistuksen elpyminen Euroopassa tapahtuikin vasta 1100-luvulla.

      Poista
  3. 1400-luvun loppu näyttää olleen suurta tiilirakentamisen aikaa Suomessa, ja Turussa. Monet keksiaikaiset kirkot on kait rakennettu samaan aikaan?

    Joka tapauksessa, olisikohan jokin fiksu kauppias saanut ostetuksi ison kasan ylijäämätiiliä tuomiokirkon laajennustöistä tai muista rakennushankkeista. Tuntuisi jotenkin loogiselta ajatella että tuollainen "todella iso" tiilitalo liittyisi kiihtyneeseen tiilituotantoon senaikaisessa Turussa. Voi olla, että tiiliä on valmistettu eri kohteisiin niin paljon, ettei suuren kaupunkitalon teettäminen juuri tuolloin suhteessa aivan erityisen kallista.

    Onko mitään vallitsevaa käsitystä miksi juuri tuo aika on ollut vilkkaan rakentamisen aikaa? Onko Suomi ollut tuolloin vain suhteellisen varakas.

    VastaaPoista