sunnuntai 11. elokuuta 2013

Viikon sitaatti


Bathin roomalainen kylpylä. Wikimedia Commons.

Ihmeellinen on tämä kivityö, kohtalo sen mursi,
perustukset pirstaleina, jättiläisten työ tuhoutunut.
Katot ovat pudonneet, tornit raunioina,
portti jäätynyt ja rikki, kuuraa kalkissa,
seinät ammottavat, kuluneina, pudonneina,
iän haurastamina. Maa pitää otteessaan
ylväitä rakentajia, hävinneitä, kukistuneita,
tuo maan ankara ote, sata sukupolvea on vaihtunut.
Usein tämä jäkäläinen punapilkullinen muuri
kesti sateen toisensa jälkeen, seisoi myrskyssä,
mahtava kaarensa on nyt pudonnut.
Silti kivityö yhä kestää tuulen pieksemänä.
[– –]

Valoisia olivat salit, monet kylpyhuoneet,
rakennusten päädyt korkeat, suurta väkijoukkojen häly,
moni oluttupa iloa täynnä,
kunnes mahtava kohtalo muutti kaiken tuon.
Surma levisi, rutto nousi,
kuolema korjasi kaikki urhot mukaansa,
heidän varustuksensa hylättiin, kaupunki mureni.
Uudistamaan tulleet päätyivät maaksi.
Ja niin nämä talot seisovat autioina,
ja tämän katon kaari erkanee tiilistään,
rappio on pudottanut sen maahan, rikkonut murusiksi.
Kerran siinä moni soturi
intomielisenä, kullankirkkaassa loistossa hohtaen,
ylpeänä ja viinistä hehkuvana, seisoi sotisovassa,
katsoi aarretta, hopeita, kalliita kiviä,
rikkautta, mahtia, arvon merkkejä
tässä laajan kuningaskunnan linnassa.
Kivipihat kohosivat,
virta syöksi lämmön ja vuolaan aallon,
kaiken ympäröi muuri
kirkkaaseen syliinsä, missä olivat kylvyt,
keskeltä miellyttävän kuumina.
Sitten annettiin kuumien virtojen
virrata harmaan kiven ylle.
[– –]

The Ruin, tuntemattoman anglosaksirunoilijan teos 700-luvulta. Käännös Marko Lamberg teoksessa Päätön ritari. Kauhutarinoita keskiajalta (SKS 2012)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti