Julkaisen lukion historian oppikirjaan Areena 5 kirjoittamani esihistoriaa ja keskiaikaa käsittelevät osuudet Mullan alta -blogissa vapaasti luettaviksi. Tekstit löytyvät tunnisteella #opetusmateriaali, ja tekijä (Ilari Aalto) mainiten niitä saa käyttää vapaasti opetuskäyttöön.
Osa 11: Näkökulma. Rautakauden värikkäät vaatteet
 |
| Myöhäisrautakaudella naisten vaatteisiin kuului kietaisuhame eli peplos, joka kiinnitettiin olkapäiltä soljilla. Peploksen päällä oli esiliina ja sen alla alusmekko. Vasemmanpuoleinen asu perustuu löytyöön Mikkelin Tuukkalasta ja oikeanpuolimmainen Euran Luistarista tehtyyn löytöön. Kuva: Löydöstä muinaispuvuksi -kirja (Salakirjat 2021) |
Esihistoriallisten vaatteiden tutkimus on vaikea laji, koska Suomen hapan maaperä ja vuosituhansia tapana ollut polttohautaus ovat hävittäneet suurimman osan muinaisista tekstiileistä. Rautakaudelta (500 eaa.–1200 jaa.) alkaen vainajia haudattiin kuitenkin paikoitellen polttamatta parhaat vaatteet yllään, ja tällaisissa ruumishaudoissa säilyneet kankaan ja punottujen nyörien katkelmat ovat auttaneet arkeologeja ymmärtämään menneisyyden muotia.
Vaatteiden valmistaminen vaati suurta käsityötaitoa ja paljon aikaa, ja vaatteet olivat usein kantajansa arvokkainta omaisuutta. Naisten asuihin kuului myöhäisrautakaudella paljon pronssikoristeita, kuten solkia ja vaatteiden reunoja koristaneita pronssispiraaleita, joiden maassa erittämä kuparioksidi on lahottajaorganismeille myrkyllistä. Tämä kuparioksidi on saattanut säilyttää vaatteiden kappaleita yli tuhannen vuoden takaa.
Arkeologit ovat selvittäneet, että rautakauden suomalaiset pukeutuivat mielellään esimerkiksi sinisen, oranssin ja violetin värisiin vaatteisiin. Naisten asussa alimmaisena oli kasvikuidusta tehty mekko, jonka päällä oli villainen päällimekko ja sen ympärille kiedottuna villainen kietaisuhame, jota piti yllä kummallekin olalle kiinnitetty pronssinen, pyöreä ja kupera solki. Runsaat, rinnalla riippuneet pronssiketjut olivat naisten asujen näyttävin osa. Pronssi välkkyi myös vyölle kiedottua esiliinaa kiertävissä spiraalikoristeissa sekä päähineiden ja viittojen koristeina.
Eloperäinen aines säilyy Suomen happamassa maaperässä huonosti. Kuvassa on yksi tunnetuimmista muinaispukulöydöistä, 1000-luvulla eläneen Euran emännän hauta Luistarin kalmistossa. Kuva: Rauno Hilander/Museovirasto CC BY 4.0.
Yksi rautakauden kuuluisimpia tekstiililöytöjä on niin sanottu Euran emännän hauta, Luistarin kalmistosta Eurasta löytynyt 1000-luvulla eläneen naisen hauta, jonka pohjalta tutkijat ovet rekonstruoineet muinaispuvun 1970-luvulla. Voit tutustua hautaan tarkemmin tästä videosta.
Koska miesten vaatteisiin kuului paljon vähemmän pronssikoristeita, rautakauden naisten pukeutumisesta tiedetään paljon enemmän kuin miesten muodista. Tiedetään kuitenkin, että myöhäisrautakaudella miesten asuun kuului viitta, joka suljettiin hevosenkengän mallisella soljella kyljestä. Miesten mekot olivat lyhyempiä kuin naisilla.
Miesten mekko oli lyhyempi kun naisilla, mutta vaatteiden värimaailma oli hyvin samanlainen. Viitta oli tärkeä miesten asuste. Kuva: Tuomas Puikkonen.
Arkeologisilla kaivauksilla tutkittavien hautojen pronssikorut ovat usein haudan näyttävin osa, mutta itse vaatteiden kangas on rautakaudella ollut yhtä lailla arvokasta. Villan kehrääminen langaksi, värjääminen ja kutominen kankaaksi ovat vaatineet valtavaa työpanosta, ja niiden valmistus oli ilmeisesti tärkeä naisten työ. Rautakautisilta asuinpaikoilta löytyy tyypillisesti kangaspuiden painoja, koska langat kehrättiin ja kudottiin kankaaksi kotona.
Vaatelöydöt ovat tuottaneet valtavasti tietoa vaatteiden valmistusmenetelmistä ja väriaineista, mutta on paljon kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Ei esimerkiksi tiedetä, haudattiinko vainajat erityisissä juhlavaatteissa, vai edustavatko haudoista löytyneet vaatteet rautakauden ihmisten arkipukeutumista. Löydöt eivät kuvaa myöskään yhteiskuntaa tasa-arvoisesti: kaikille ei ollut varaa kalliisiin pronssikoruihin, joten rikkaampien ihmisten vaatteista tiedetään väistämättä enemmän kuin köyhempien.
Lue lisää:
Mervi Pasanen & Jenni Sahramaa 2021: Löydöstä muinaispuvuksi. Salakirjat.
Museovirasto: Euran Luistarin hauta numero 56.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti