Kirjoitin maaliskuussa bloggauksen viime vuonna Turusta löytämistämme 1700-luvulle ajoittuvista, saksalaisen Pyrmontin terveyslähteen vettä sisältäneistä pulloista. Harmikseni en ole onnistunut löytämään kaivaustemme ulkopuolelta tietoa kuin yhdestä samanlaisesta pullon sinetistä, ja sekin on löytynyt Turusta. Onneksi Turun Sanomat teki kesällä aiheesta jutun, ja jo samana päivänä iäkkäämpi herra otti minuun yhteyttä Rymättylästä ja kertoi, että hänen vaimonsa oli löytänyt heidän kesäpaikkansa kukkapenkistä Rymättylän Airismaalta vastaavanlaisen sinetin jo yli 30 vuotta sitten.
 |
| Rymättylän Airismaalta Hämmärön kylästä löytynyt Pyrmontin lasisinetti. Tätä voi verrata vaikkapa tähän Englannista löytyneeseen parempikuntoiseen sinettiin. Kuva: Elina Helkala. |
Tiedosta ilahtuneena tein kesäretken Rymättylään, ja toden totta, kyseessä oli ihka aito Pyrmontin sinetti, joka ajoittuu noin vuosien 1745–1770 välille. Pyrmontin pullot on helpointa tunnistaa juuri näistä pullon kaulan alapuolella olleista lasisineteistä, muuten tunnistaminen on hyvin vaikeaa. Kirjallisten tietojen mukaan Pyrmontin luonnostaan hiilihapollinen vesi oli Ruotsin (ja Suomen) säätyläisten suosikkikivennäisvesi 1700-luvun lopulla, mutta jostakin syystä näitä ei arkeologisesta aineistosta juuri tunneta, tai niitä ei vain olla osattu dokumentoida ja ottaa talteen.
On vaikea tarkalleen sanoa, miksi Pyrmontin sinetti on päätynyt Hämmärön kylään. 1700-luvulla arvokkaat kivennäisvesikuurit olivat osa lähinnä kaupunkilaisten seurapiirien elämää, tosin näitä vesikuureja vetäydyttiin usein kesäisin nauttimaan maaseudulle. Hämmärön kylästä ei ainakaan minulla ole tiedossa tällaisia yhteyksiä 1700-luvun parempiin piireihin, mutta sen sijaan kylässä on toiminut laivureita, jotka ovat hyvin todennäköisesti kuljettaneet myös Pyrmontin vettä muun lastin ohella Tukholmasta Turkuun.
 |
| Sinetin luovutus tapahtui Rymättylän viihtyisässä Aahollissa. Kuva: Ilari Aalto. |
Mikä kukkapenkistä löytyneen sinetin tarkka tarina sitten onkaan, se sai iloisen päätöksen viime keskiviikkona, kun löytäjät lahjoittivat sinetin juhallisesti Rymättylän museossa säilytettäväksi. Pidin samassa yhteydessä esityksen 1700-luvun kuplavesikulttuurista. Tässä kohtasi monta onnellista sattumaa, ja vielä hopeareunuksena olen saanut entisaikojen kivennäisvesien ansiosta jo kahdet kahvitarjoilut Rymättylässä. Hieno esimerkki siitä, mihin kaikkeen blogikirjoitus voi johtaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti