torstai 2. heinäkuuta 2020

Jatulintarhojen jäljillä

Suomen rannikolle rakennetut kivilabyrintit eli jatulintarhat ovat aina kiehtoneet minua, eikä ole yhtään sattumaa, että jatulintarha päätyi myös lasten tietokirjamme Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita otsikkoon. Siksi olinkin erityisen otettu, kun dokumenttityöryhmä Vox Turku pyysi minua mukaan jatulintarhoja käsittelevään dokumenttielokuvaan.

Dokumenttiin Saaristo-Suomen jatulintarhat pääset käsiksi klikkaamalla alla olevaa kuvaa:

https://www.youtube.com/watch?v=c689F7FrNFU&t=

Dokumenttia varten pääsin mukaan kahdelle reissulle Turun saaristoon, ensin tiedustelumatkalle kuvauskohteille vapunpäivänä ja kuukautta myöhemmin varsinaiselle kuvausreissulle. Laitan tässä matkoilta vähän tunnelmakuvaa kulissien takaa:

Aivan ensimmäiseksi pitää esitellä dokumenttiin saatu kulkupeli, huikean hieno vuoden 1960 Peugeot 404. Kuvaustiimi oli saanut auton lainaan Åbo Akademin Donner-instituutin kirjastonhoitajalta.

Vuoden 1960 Peugeot 404 ja dokumentin toimittaja Aleksi. Kuva: Ilari Aalto.

Tässä autossa kaikki on mekaanista ja funktionaalista. Kuva: Ilari Aalto.
Käynnistyessään Peugeot töräytti kunnin savupilven, ja sen kyydissä tunsi eri lailla kuin uudemmissa autoissa olevansa matkalla. Auto keräsi huomiota matkalla, ja pysähdyspaikoilla ihmiset tulivat juttelemaan ja ihastelemaan. Vaikka puhe oli jatulintarhoista, auto taisi olla dokumenttielokuvan pääosassa.

Dokumentissa vieraillaan kolmella varsin erilaisella jatulintarhalla. Jatulintarhat ovat siis kivistä koottuja pyöreitä labyrinttejä, joissa ulkokehältä johtaa yksi mutkitteleva reitti keskelle. Vanhimmat jatulintarhakuvat ovat pronssikaudelta Välimeren alueelta, mutta Suomessa jatulintarhoja on alettu rakentaa todennäköisesti historiallisella ajalla. Samaa kuviota on maalattu keskiaikaisten kirkkojen seinille, joten silloin se ainakin on ollut tuttu.

Ensimmäinen kohde on Ruissalossa Kuuvannokassa oleva kalliohakkaus, joka on vuosiluvun perusteella vuodelta 1843.

Ruissalon kalliohakkaus näkyy kuivalla säällä vain haaleana, joten se
on helppo missata. Kuva: Ilari Aalto.
Tiedusteluretkellämme vahvistimme jatulintarhaa vedellä. Kuva: Ilari Aalto.
Liidulla vahvistettuna jatulintarha erottuu selkeästi, ja sen vierestä löytyi
ajoittava vuosilukukin. Kuva: Ilari Aalto.
Ruissalo on tunnettu hienoista tammimetsistään, ja kesäkuun alussa tammien nuoret lehdet olivatkin kauneimmillaan. Dokumenttikuvauksissa oli tiukka aikataulu, mutta pysähdyimme matkan varrella nopeasti ihailemaan vasta kunnostettua Choraeuksen lähdettä, joka on nimetty 1800-luvun taitteessa Turun akatemiassa vaikuttaneen runoilija Mikael Choraeuksen mukaan.

Choraeuksen lähteen kiveys vuodelta 1849 on kunnostettu edustavaksi.
Kuva: Ilari Aalto.
Seuraava kohde oli moderni jatulintarha, jonka turkulainen olutseura on rakentanut vuonna 2010 Turun Luolavuoreen entisen kaatopaikan päälle. Paikalta on hieno näkymä Turun kaupunkiin.

Kameran asettelua Luolavuoren jatulintarhalla. Kuva: Ilari Aalto.
Luolavuoren jälkeen pidimme lounastauon ja suuntasimme dokumentin pääkohteelle, Nauvon Finbyssä sijaitsevalle Hvitsin jatulintarhalle. Nauvoon kuljetaan Turusta Saariston rengastietä Paraisten kautta, ja matkalle mahtuu yksi lossimatka. Matkan varren silloilta ja lossista saatiin dokumenttiin hienoja dronekuvia.

Peugeot 404 kuvaustauolla matkalla Nauvoon. Kuva: Ilari Aalto.


Nauvossa Hvitsin jatulintarha lähellä kirkonkylää, Sellmontien varressa. Ikävä kyllä jatulintarhalla ei ole virallista parkkipaikkaa, joten autoa parkkeeratessa on hyvä kysyä lupa asukkailta tai vähintään jättää puhelinnumeronsa tuulilasiin. Meille paikallinen isäntä onneksi antoi pysäköintiluvan, mutta jatulintarhalle on kuulemma viime aikoina ollut paljon kävijöitä, jotka ovat pysäköineet minne sattuu. Jos kävelykuntoa riittää, kirkolta lähtee jatulintarhalle kävelyreitti, joten auto on paras jättää kirkolle ja suoria loppureitti jalan.

Samalla kalliolla jatulintarhan kanssa on vaikuttava vanha tuulimylly.
Kuva: Ilari Aalto.


Hvitsin jatulintarha Finbyssä on säilynyt hyvin. Vapunpäivän tarkastusretkellä
ilma oli Nauvossa raikkaan sateinen. Kuva: Ilari Aalto.

Finbyn jatulintarha on hieno kohde monesta syystä: toisin kuin useimmat saariston jatulintarhat, se on isossa saaressa eikä luodossa, jolle pääseminen vaatisi veneen. Se on myös suuri ja selkeä. Koska jatulintarha on loivassa kalliorinteessä, sen muoto myös erottuu kauniisti.

Kävin Finbyssä ensimmäisen kerran arkeologian opiskelijoiden kevätretkellä 2012. Sen jälkeen olen palannut paikalle useasti, muun muassa muinaisjäännöskirjan ja arkeologisen alastonkalenterin kuvauksia varten.

Kuvauspäivänä ilta oli autereinen ja lämmin. Jatulintarha näyttää upealta ilmasta käsin, joten siitä otettiin dokumenttiin myös dronekuvaa.

Kuvaussuunnitelmien viilailua Finbyn jatulintarhalla. Kuva: Ilari Aalto.

Kuva: Ilari Aalto.

Ilta-auringon säteet osuivat sopivasti kallioon paljastaen jatulintarhan vierestä kallioon hakattuja nimikirjaimia. Koska minulla nyt sattui olemaan liituja mukana taskussa, dokumentoin hakkaukset liiduttamalla. Tyylin perusteella kirjaimet on tehty todennäköisesti 1800-luvulla. Yksi merkintä vaikutti hyvin rapautuneelta. On mahdoton sanoa, liittyvätkö kirjaimet jatulintarhan tekemiseen, vai ovatko myöhemmät kävijät ikuistaneet vierailunsa kallioon. Aivan jatulintarhan vierestä on louhittu kiveä, ja nimet voivat hyvin olla kivenhakkaajien jäljiltä, heillä ainakin olisi ollut sopivat taltat kirjainten kaivertamiseen.

Ilta-aurinko paljasti jatulintarhalla kallioon hakattuja nimikirjaimia.
Kuva: Ilari Aalto.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, joten kesäyön auringon laskiessa mekin suuntasimme kuvausten jälkeen takaisin Turkuun. Kuvaustiimi palasi vielä seuraavalla viikolla kuvaamaan dokumentin taiteellisen tanssikuvauksen. Perimätiedossa ja taiteessa jatulintarhoihin on toisinaan liitetty labyrintin keskellä oleva nuori neito, ja ruotsinkielisillä alueilla jatulintarhan nimi onkin usein jugfrudans, neidontanssi. Niinpä tanssiva neito sopii labyrinttiin hyvin.

Auringon laskiessa käänsimme nokkamme kohti Turkua. Kuva: Ilari Aalto.
Kiitos matkaseurasta! Jos et pääse käymään jatulintarhoilla paikan päällä, tee edes virtuaalivierailu dokumentin kautta. Dokumentti oli tosiaan nähtävissä täällä.

1 kommentti:

  1. Kiitos hyvästä dokkarivinkkilinkistä! Nuo Jatulintarhat on upeita erityisesti yläilmoista katsottuna, sinne kun ei normaalisti pääse... ��

    VastaaPoista