 |
| Todellinen kuva menneisyydestä? Miksei! Wikimedia Commons. |
Tähän liittyvä esimerkki: Aboa Vetuksen kesäkoulussa oli viime kesänä seitsemänvuotias poika, joka olisi innoissan halunnut löytää dinosaurusten fossiileita. Keskiajalta. Raskas velvollisuuteni oli kertoa, että tämä on kronologisesti täysi mahdottomuus, joten päällekkäisillä aikajanoilla osoitin koko kouluryhmälle kuinka mitättömän kauan ihmisiä on ollut olemassa suhteessa maapallon ikään, ja kuinka monta miljoonaa vuotta dinosaurusten sukupuutosta oli kulunut ensimmäisten ihmisten ilmestyessä. Kun luulin pitäneeni tyhjentävän esityksen, viittasi dinosaurus-poika ja kysyi: "Niin, kuinka helppoa sielä kaivaukselta on löytää fossiileita?". Menin hetkeksi täysin sanattomaksi ja tajusin yritykseni mahdottomuuden.
Aikuisten kohdalla kronologian ongelma tuntuu olevan, että se on jäsentymätön. Menneisyyden tapahtumien ymmärtäminen vaatii niiden syy-seuraussuhteen ymmärtämistä, ja jos tätä ei aktiivisesti ajattele, jää historia vain jäsentymättömäksi puuroksi, joka on tapahtunut joskus ennen minua. Sama se onko siitä 200 vai 2000 vuotta.
Toinen kertakaikkinen ongelma on lähtöisin historiatieteiden piiristä: moni maallikko ymmärtää aikakausijaottelun aivan liian konkreettisesti. Vaikka me puhumme kivikauden tai keskiajan ihmisistä, ei aikoinaan varmasti kukaan ajatellut elävänsä kivikautta tai keskiaikaa. Selvärajaiset määritelmät on jälkikäteen annettu, eivätkä ne vastaa todellisuutta. Tämä kuulostaa loogiselta, mutta ei todellakaan sitä ole. Monella tuntuu olevan mielikuva, että aikakauden vaihtuessa ihmiset menevät illalla nukkumaan ja aamulla herättyään tiedostavat jonkin olevan toisin. "Eilen oli vielä rautakausi, mutta tänään onkin keskiaika." Voitaisiinko tämän kuvitella tapahtuvan omassa elämässämme? Yhtä lailla on aivan liian helppo ajatella, että esimerkiksi pronssikaudella kaikki olisi tehty pronssista. Esimerkiksi Suomen pronssikauden löydöt kertovat jotakin aivan päinvastaista.
Toisaalta menneisyyden aikakaudet, kuten "jääkausi", "pronssikausi", "varhaismoderni aika" jne. eivät usein ole ihmisille muuta kuin nimiä. Pidin taannoin yliopistovaihtareille kierrosta keskiajan Turkuun, ja tajusin että minun piti keventää kierrosta rankasti, koska nämä eivät tienneet edes milloin keskiaika oli ollut heidän kotimaassaan. Yleisen veikkauksen mukaan keskiaika alkoi 1500-luvulla. Seuraaville ajanjaksoille jää varsin vähän aikaa! Olen myös käytännössä huomannut, että yleisissä mielikuvissa keskiaika tarkoittaa usein tarkemmin määrittelemätöntä primitiivistä menneisyyttä, johon kuuluvat yhtä lailla kädelliset ihmisapinat kuin ritarit kiiltävissa haarniskoissa. Yleisissä mielikuvissa elää "silloin ennen vanhaan" -aika, jollaista ei ole ollut olemassakaan.
 |
| Kasvot keskiajalta? Todellisuudessa kuvassa on naispuolinen Homo erectus. Wikimedia Commons. |
Mikä tähän kronologiatajun puutteeseen sitten auttaisi? Geologian piirissä on kehitelty Big Historyn käsite, mikä sisältää niin geologisin, biologisen kuin arkeologisen ja historiallisen menneisyyden. Tässä on tiettyä järkeä: kaikki tällä planeetalla tapahtuva nivoutuu sitä edeltäviin tapahtumiin, joten niitä on järkeä käsitellä yhdessä. Isossa historiassa on hienoa, että sitä voi käsitellä visuaalisesti perinteisenä aikajanana. Tätä varten on kehitetty ChronoZoom-sovellus. ChronoZoomissa on 13,7 miljardia vuotta maailmankaikkeuden historiaa, ja sitä voi vapaasti zoomata, tai valita ylänurkasta haluaako tarkastella universumin, maapallon, elämän, esihistorian vai ihmiskunnan aikajanaa. Ehkä tällaista pitkän kronologian opettamista voisi ajaa enemmän kouluissakin?
 |
| Elämän aikajana maapallolla ChronoZoomissa. Ihmisen historia on niin mitätön, ettei se edes näy koko elämän aikajanalla. Pitää zoomata lähemmäs! |
Ajan ja kronologian esittämisen valtavaa ongelmaa pohtii museoiden kannalta mm. Hedley Swain kirjassaan An Introduction to Museum Archaeology (2007).
Tämäpä juuri! Lasten kanssa yleensä päädytään siihen, että keskiaika oli dinosaurusten jälkeen mutta ennen mummin ja papan isoisoisoisoisovanhempia. Mutta aikuisille tämän täsmentäminen usein unohtuu ja luottaa siihen että kyllä ne lukiosta muistaa koska keskiaika oli. Eipä muista.
VastaaPoistaOmassa lähipiirissä, ikään katsomatta, n. 80% pitää koko esihistoria-käsitettä jotenkin käsittämättömänä. He eivät vaan jotenkin ymmärrä, että ihmisiä olisi tallustellut ja elellyt näillä selkosilla joskus ammoin. Onneksi olen saanut joitain tyyppejä innostumaan aiheesta viemällä heitä erilaisille muinaiskohteille ja koittamalla parhaani mukaan selvittää heille mistä on ollut kyse.
VastaaPoistaSitä en sitten tiedä, miten historiaa käsiteltiin esim. koulussa heidän nuoruudessaan. Omalla kohdalla, 80-luvulla, historian opetus ulottui niinkin vanhoihin asioihin kuin WW2. Vasta myöhemmin on tietopohjani karttunut esihistoriallisiin sfäärein, eikä innostus ole laantunut, vaikka välillä tulee kahlattua muinaisen parissa ns. kurkkua myöden.
Näinhän se on, että yleissivistys kumpuaa peruskoulusta. Jos asiat opetetaan siellä huonosti, ei niihin välttämättä enää törmää. Opettajalla on hirmu suuri vastuu oppilaitten menneisyyskuvan muovaamisessa. Voi kuitenkin hyvällä syyllä kysyä, kuinka tehokkaasti 11-13-vuotiaat kykenevät omaksumaan niin laajoja aikakausia kuin mitä esihistoria käsittää.
VastaaPoistaEn ole ihan varma, mutta olen alkanut uskoa että "esihistorian hämärästä" nykypäivään eteneminen on lapsille vaikea ymmärtää. Voisiko parempi vaihtoehto olla siirtyä ikään kuin arkeologisessa kerrostumisessa nykypäivästä taaksepäin?
Lapsilla on usein aikuisia luontaisempi kiinnostus muinaisuuteen, ja sitä kiinnostusta pitäisi tukea. Samalla voisivat vanhemmatkin innostua.
Näin pienellä viiveelläkin on ilahduttavaa tietää, että Suomessa on joku toinenkin, joka on kiinnittänyt huomiota keskiaika- ja keskiaikainen -sanojen nykyisiin omituisiin käyttötapoihin. Kirjassani Suuri kaalihuijaus (2010) olen itse kommentoinut lyhyesti aivan samaa asiaa (s. 141–142).
VastaaPoistaKirjani Miksi Suomi on Suomi (2012) viimeisessä luvussa "Historiaton Suomi" olen taas käsitellyt historiatietoisuuden puutteen kielteisiä yhteiskunnallisia seurauksia nykyhetken Suomen kannalta. Muun muassa juuri vaikkapa tätä "pronssikaudella kaikki pronssista" -tyypin ajatusharhaa (jolle olen antanut nimityksen "epookkiharha").
Mukava kuulla yhtenevistä ajatuksista asian suhteen. Keskiajantutkimukseen erikoistuneena minua kismittää suunnattomasti modernien ilmiöiden leimaaminen "keskiaikaisiksi" merkityksessä "barbaarinen, epäinhimillinen". Itse olen kutsunut tällaista menneisyyden vähättelyä jopa periodirasismiksi.
VastaaPoistaEpookkiharha ei terminä ole yhtään huonompi, itse asiassa se on varsin hyvä. Täytyypä tutustua tuohon Miksi Suomi on Suomi -kirjaasi!