Mick Aston on kuollut

Mick Aston Tony Robinsonin ja Guy de la
Bédoyèren välissä. Wikimedia Commons.

Taas yksi Time Team -guru on poissa, kun professori Mick Aston menehtyi 24.kesäkuuta 66 vuoden iässä. Mies tullaan muistamaan sotkuisesta hiuspehkostaan ja psykedeelisen värisistä villapaidoistaan, mutta hänen ensisijainen ansionsa taitaa olla arkeologian popularisoinnissa. Mick, joka oli oleellinen osa Britannian Channel 4:n Time Teamin ryhmää 1994-2011 oli oikeastaan koko konseptin isä: ohjelman nettisivujen mukaan juuri Mick oli vakuuttanut tuottaja Tim Taylorille, että arkeologinen kohde on mahdollista arvottaa kolmessa vuorokaudessa. Sarjan konsepti siis perustuu siihen, että arkeologit aloittavat kohteella salamakaivaukset, ja viikonlopun aikana pyrkivät selvittämään mistä tutkimuskohteessa on kyse. Mukana on yleensä myös elävöittäjiä ja kokeellista arkeologiaa, ja vaikka konsepti on herättänyt kritiikkiä, ovat tulokset olleet erinomaisia. Jotain kertoo sekin, että miltein kaikki ryhmän kaivauskohteet on raportoitu asianmukaisesti.

Mickin akateemiset ansiot käsittelevät ennen kaikkea luostareiden arkeologiaa.

The Telegraphin muistokirjoituksen voi lukea täältä.

Antaa Mickin vielä opastaa meitä koekuoppien teossa:

Viikon sitaatti

Lidar on kaukokarkoituslaite, joka mittaa kohteen etäisyyttä laservalon avulla.

- Suvi Turtiainen loi uutta terminologiaa kertoessaan Helsingin Sanomissa 18.6.2013 Mahendraparvatan kaupungin löytymisestä

Myös Ilta-Sanomat kertoi "ihmelaitteella" tehdystä löydöstä.

Ankor Wat, Mahendraparvatan tunnetumpi sisarkaupunki.
Wikimedia Commons.

Turistimatkalta Lahdesta

Tänään ohikulkumatkalla otin tilaisuudesta vaarin ja pyörähdin Lahdessa nyt sitten katsomassa sitä Suomen suurinta arkeologista kaivausta. Avaraltahan se näytti, ainakin avarammaltani kuin oma kuoppani Vetuksessa. Kaivausten työväki oli jo laittanut lastansa kasaan, mutta kaikeksi onneksi yksi tuttu kaivaja käveli vastaan kadulla. Kaivausten vastuullinen johtajakin näytti matkalla Turkuun istuvan samassa linja-autossa.

Alla kuva todisteeksi visiitistäni:

Lahden kaivausta. I.A.

Lahden kaivaus on varmaan läpikotaisin tuttu juttu lukijoilleni, mutta kyseessä on siis toriparkkia varten tehtävä kaivaus, joka pureutuu historiallisen Lahden kylän ytimeen. Median antamista välähdyksistä päätellen vastaan on tullut ainakin 1877 tulipalon jäänteitä ja ainoa Suomesta arkeologisesta kontekstista tunnettu kasvimaa. Saadaan jännätä onko samaisessa tulipalossa hylätty maa kasvattanut perunoita vai lanttuja. Kiinnostaa myös, löytyykö syvemmältä keskiaikaisia kerroksia 1400-luvulla ensi kertaa mainitusta kylästä. Tulipalossa tuhoutunut Lahti on pitkälti jäänyt palon jälkeen rakennetun torin suojaamaksi, joten mahdollisuudet päästä vanhempiin kerroksiin lienevät hyvät. Peukut pystyyn!

Muutama uutisotsikko Lahden työmaalta:
Yle 20.5. Lapio heiluu torikaivauksissa, arkeologista sipsuttelua tuskin nähdään
Yle 22.5. Suomen suurimmissa arkeologisissa kaivauksissa paljastui hiiltynyt Lahti
Yle 19.6. Historiallinen kasvimaa hämmästyttää ja kummastuttaa arkeologeja Lahdessa

Ensikäden tietoja kannattaa metsästää Lahden torikaivauksen viralliselta Facebook-sivulta. Yleisöarkeologisesti sivusto ansaitsee ison plussan!

Viikon sitaatti

Niillä (rosvoilla) jotka kaivavat on aseenaan konekiväärit, vartijoilla on vain pistoolit. 

 - Nadia Ashou El Hibehin ryöstelystä Egyptissä

Viikon sitaatti

Tunkiotiede tai roskatiede voisi aivan perustellusti olla arkeologian nimi, sillä arkeologit ovat vastuussa ihmislajin varhaisimmasta historiasta, joka on rekonstruoitu lähes tulkoon vain jätteen perusteella.

- Jussi-Pekka Taavitsainen artikkelissa Roska ei valehtele: nuoret ajat ja arkeologia

1900-luvun taitteen tunkiojätettä penkomassa.
East End Dump Diggers. Wikimedia Commons.

Plombi ja hvid

Ensimmäinen kaivausviikko ei alkanut ihan huonosti. Saimme jonkun verran siistittyä kaivausaluetta, ja seulasta tuli mukavasti löytöjä. Odotettavissa olleiden eläintenluiden, piikivien, kolmijalkapadan jalan ja passglasin sirunkin lisäksi tuli kaksi yllättävämpää löytöä: Kristian I:n hvid-raha 1400-luvun puolivälistä ja kangaspakan sinetöimiseen käytetty lyijyplombi.

Onnellinen löytäjä plombinsa kanssa. I.A.

Plombeissa esiintyy usein kankaan valmistuskaupungin vaakuna, ja pienen tiirailun jälkeen tästä plombista löytyi kaksikerroksinen torni jossa on iso portti. Kuva esiintyy molemmin puolin. Pienen tietokantojen ja artikkeliselailun jälkeen vaikuttaisi siltä, että flanderilainen nykyisessä Belgiassa sijaitseva Tournain kaupunki voisi olla potentiaalinen plombin valupaikka. Katsotaan saammeko vastausta Tournain arkeologiselta museolta. Yhtä kaikki on hienoa, että plombi on säilynyt täysin ehjänä - usein löytyy vain toinen puoli.

Plombi edestä. I.A.

Plombi takaa. I.A.

Tämän vuoden ensimmäinen rahalöytö vaati jo hieman enemmän tiirailua, mutta lopulta siitä paljastui vaakuna, jonka läpi kulkee rahan reunoihin yltävä risti. Alakulmassa oli myös mielikuvituksen kanssa erotettavissa kirjaimet MA. Tämä riitti kertomaan että kyseessä on neljän penningin arvoinen hvid, ja jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa: joko Kristian I:n hvid vuosilta 1448-1481 tai Juhana II:n vastaava raha noin vuodelta 1490. Tekstin tyyppi ja kolikon halkaisija ratkaisivat arvoituksen Kristian I:n hyväksi. Rahan paremmin säilyneellä sivulla lukee MON(ETA) MA(L)MOIENS(IS) - lyöty Malmössa. Mikäs sen parempi näin Euroviisujen jälkeisissä tunnelmissa!
Raha oli myös hauska lisä kokonaisuuteen, koska aiemmat rahalöydöt kellarista olivat 1300-luvulta ja 1500-1600-luvun taitteesta.

Kristian I:n hvid. I.A.

Hämeen viikingeistä

Hämeen Sanomat uutisoi jokunen aika sitten Janakkalasta löytyneestä viikinkien kalmistosta. Aika rohkea päätelmä alueen rautakautisten asukkaitten etnisyydestä, mutta on aika arkipäiväistä, että toimittajalla menevät viikingit ja viikinkiajan suomalaiset/hämäläiset/muut ihmisryhmät sekaisin. Mutta miksi vain viikingit? En ole koskaan kuullut että merovingiajan kalmistossa väitettäisiin lepäävän merovingeja. Syynä on varmaan se, että viikingit ovat käsite. Niissä on jotain samaa raflaavuutta kuin samuraissa ja ninjoissa. Siksipä pohjolan soturiuroita halutaan väen vängällä Vanajaveden laaksoonkin. Tässä nationalistisessa fantasiassa Helsingin Sanomat on tehnyt valtavan karhunpalveluksen.

Länttä vastaan. Aarno Karimon teoksesta
Kumpujen yöstä. Osa I Muinaiskansaa.

18.11.2001 Helsingin Sanomat julkaisi aukeaman jutun viikinkien vuonna 1050 tekemästä ryöstöretkestä otsikolla Häpeällinen retki Hämeeseen. Kirjoituksen mukaan Freygeir, Brusi ja Egil -nimiset viikingit johtivat lähes 200 laivaa ja 2000 miestä ryöstöretkellä Nokialle, mutta hämäläiset puuttuivat peliin ja rökittivät hyökkääjät. Tekstin voi kokonaisuudessaan lukea Kansanperinne-blogista. Artikkeli vihjaa, että tämä murskatappio olisi päättänyt viikinkiretket.

Lukijalle jää herkästi kuva, että koko juttu on totta. Lehtijutussa oli jopa kartan avulla yksityiskohtaisesti esitetty retken eteneminen. Tämä siitä huolimatta, että lopussa todetaan kirjoituksen perustuvan "filosofian tohtori, historioitsija Erkka Maulan haastatteluun ja hänen näytelmäänsä Teponlinna." Mistä lähtien nykypäivänä kirjoitettu näytelmä on ollut pätevä historiallinen lähde? Mikä melkein vielä pahempaa, esittää Maula jutun yhteydessä Hauhon Hyömäestä löytämiensä kallioon hakattujen "laivakuvien" todistavan tarinan puolesta. Jo artikkelin yhteydessä olevasta kuvasta näkee "laivojen" olevan luonnollisia kalkkikonkreetioita.

Maula höystää tarinaansa toisellakin arkeologisella elementillä, joka ei kuitenkaan kestä päivänvaloa: tarinassa Brusin johtamat joukot kokevat rajuja tappioita Suolijärven Haaksivalkamassa. Artikkelissa todetaan:

Viikingit selvisivät Suolijärvelle, mutta Haaksivalkaman rannalta on löydetty nuolenkärkiä, keihäitä, miekkoja, kypäriä ja luita enemmän kuin mistään samankokoiselta alalta Hämeestä.

Niin kenen mukaan? Paikkaa ei ole koskaan arkeologisesti tutkittu, ja väite pohjaa kansanperinteeseen. Sitä paitsi Suomesta ei museokokoelmiin ole päätynyt ainuttakaan rautakautista kypärää, joten yhdenkin löytyminen olisi sensaatio. Museoviraston rekisteriportaali antaakin kohteesta varsin erilaisen kuvan, eikä alueelta ole talletettu kuin yksi miekka, muutama nuolenkärki ja kirves.

Pisteenä iin päälle viikinkilaivasto ehtii tarinassa pakomatkallaan vielä pysähtyä hävittämään kahta fiktiivistä kaupunkia: surullisenkuuluisaa "Vanain kaupunkia" ja Porvoon kaupunkia, joka tiettävästi on saanut kaupunginoikeudet vasta 1380.

Asiallisesti tarkasteltuna artikkelin faktat ovat harvassa. Jonkinasteinen isompi sotaretki Hämeeseen on tehty, se selviää Brusin Egilille pystyttämästä riimukivestä Gävlessä:

Brusi antoi pystyttää tämän kiven veljensä Egilin muistolle. Ja hän kuoli Hämeessä (a Tafæistalandi) kun Brusi johti maan ledungia veljensä jälkeen. Hän matkasi Freygerin kanssa. ...

Egilin muistokivi.
Wikimedia Commons.

Henkilöt ovat siis oikeat, eikä Egil selvästikään kuollut mehukesteillä. Muistokirjoituksen mainitsema sotajoukkokaan ei ollut vallan pieni: ledung-armeija koostui sadoista miehistä. Mutta tähän faktat loppuvat. Lyhyestä maininnasta on mahdotonta koostaa yksityiskohtaista historiallista kertomusta.

En yritä kritisoida sitä, että esihistoriasta yritetään tehdä mielenkiintoista ja herättää suomalaiset tajuamaan, että meilläkin on kunniakas menneisyys. Fiktion ja faktan välille pitäisi vain tehdä selvä rajanveto. Mutta tarina elää edelleen: mm. Janakkalan teatteriseurueen lastenryhmät esittivät sitä vuonna 2012 osana näytelmää Janakkala-Stoori, ja nyt kertomus elää Hämeenlinnassa motorisoidun viikinkiveneen muodossa.

Eikö tässäkin tapauksessa totuus olisi tarua ihmeempää?

Viikon sitaatti

Missä ne ovat,     
jotka olivat maailmassa ennen meitä?     
Mene ylös taivaisiin     
tai astu alas helvettiin,     
jos haluat heidät nähdä.      

- De Brevitate Vitae (Gaudeamus igitur)     

Ubi sunt qui ante   
nos in mundo fuere?     
Vadite ad superos,   
transite ad inferos,    
hos si vis videre.       

- De Brevitate Vitae    

Onnea uusille ylioppilaille!

Turun akatemian vihkiäiset (osa 1). Albert Edefelt 1902.
Wikimedia Commons.