Oppikirja 10: Kalliomaalaukset ovat kurkistus kivikauden uskomusmaailmaan

Työryhmän kanssa kirjoittamani Suomen esi- ja varhaishistoriaa käsittelevä lukion historian oppikirja Areena 5 oli käsikirjoituksen osalta jo valmis, kun kustantaja perui sen julkaisemisen. Kirja olisi tarjonnut oppikirjoista ajantasaisimman katsauksen Suomen vanhimpaan historiaan ja sen monitieteiseen tutkimukseen. Koska olisi kurjaa jättää hyvä aineisto pöytälaatikkoon, julkaisen kirjoittamani esihistoriaa ja keskiaikaa käsittelevät osuudet Mullan alta -blogissa vapaasti luettaviksi. Tekstit löytyvät tunnisteella #opetusmateriaali, ja tekijä (Ilari Aalto) mainiten niitä saa käyttää vapaasti opetuskäyttöön.

Osa 10: Näkökulma. Kalliomaalaukset ovat kurkistus kivikauden uskomusmaailmaan

Suomesta tunnetaan yli sata kivikautista kalliomaalauskohdetta, joista vanhimmat ovat kampakeraamiselta ajalta noin 7 000 vuotta sitten. Kivikauden taiteilijoiden punamullalla kallioon maalaamat kuvat esittävät ihmisiä, veneitä, hirviä ja muita eläimiä. Melkein kaikki maalaukset sijaitsevat vedestä nousevissa pystysuorissa kallioseinissä.

Suomussalmen Värikallio on yksi Suomen hienoimmista kalliomaalauskohteista. Kallioon on maalattu hirviä ja kolmiopäisiä, ehkä naamioihin pukeutuneita ihmisiä. Kuva: Helena Taskinen/Museovirasto, CC BY 4.0.

Suurimmat kalliomaalauskentät ovat Laukaan Saraakallio, Ristiinan Astuvansalmi ja Hossan Värikallio, joissa kaikissa on kymmeniä maalauksia. Monessa maalauskohteessa on vain joitakin kuvia, ja monet ovat vuosituhansien aikana haalistuneet pelkiksi punaväriläiskiksi, joista ei enää ole mahdollista tunnistaa alkuperäistä kuvaa.Vuosituhansien aikana kalliosta liuennut piidioksidi on muodostanut kuvien päälle ohuen, suojaavan kerroksen. Silti Suomen kalliomaalaukset ovat vaarassa tuhoutua, koska ilmansaasteet ovat haalistaneet niitä huomattavasti viime vuosikymmeninä.

 

Kämmenpainaumat vievät lähelle vuosituhansia sitten eläneitä ihmisiä. Tämä maalaus on Astuvansalmelta. Mitä maalaaja halusi kertoa painaessaan kätensä kallioon? Kuva: Ismo Luukkonen/Museovirasto, CC BY 4.0.

Kalliomaalauksia tunnetaan Suomessa Etelä-Suomesta Oulun korkeudelle asti, mutta ne keskittyvät Keski-Suomen järvialueelle. Monille suurimmista kalliomaalauskohteista on palattu jopa tuhansien vuosien ajan maalaamaan uusia kuvia vanhojen kuvien lomaan ja päälle. Kuvat eivät muodosta yhtenäisiä kertomuksia, vaan niissä toistuvat usein samat aiheet: hirvet, ihmiset, veneet, kämmenpainaumat ja vähemmissä määrin muut eläimet, kuten kalat ja linnut.

Astuvansalmen kallion oikealla puolella on helppo erottaa luonnon muovaama, ihmisen kasvoja muistuttava muoto. Tällaiset piirteet ovat yleisiä maalauskallioissa, ja kivikauden ihmiset ovat ehkä tulkinneet kasvojen ja eläinten hahmot merkiksi henkien läsnäolosta kalliossa. Kuva: Helena Taskinen/Museovirasto, CC BY 4.0.

 

Maalauskallioiden muodoissa on usein nähtävissä pienellä mielikuvituksella ihmismäisiä tai eläinmäisiä hahmoja, ja kivikauden animistisessa maailmassa eläneille ihmisille tällaiset piirteet ovat varmasti olleet hyvin merkityksellisiä maalauspaikan valinnassa. Yksi näyttävimmistä luonnonmuovaamista ihmiskasvoista Suomen maalauskallioissa on Astuvansalmen kalliossa.

Esihistoriallisen kalliotaiteen tulkitseminen ei ole helppoa, koska kuvat eivät muodosta yhtenäisiä tarinoita, eikä suullinen perinne kerro tuhansien vuosien takaisista asioista. Kivikauden ihmiset ovat kuitenkin selvästi maalanneet itselleen tärkeitä asioita. On kuitenkin outoa, ettei maalauksissa juuri esiinny muita riistaeläimiä kuin hirvi, vaikka maalausten tekoaikaan peura ja hylje olivat hirveä tärkeämpiä riistaeläimiä. Jostakin syystä maalauksiin ei ole kuvattu myöskään karhua, joka on kuitenkin ollut arktisen alueen kansojen mytologiassa keskeinen eläin.

 

Monessa maalauskohteessa on vain yksittäisiä kuvia, mutta Astuvansalmen kuvakenttä on laaja, ja siihen on maalattu kuvia satojen vuosien ajan. Kuva: Ismo Luukkonen/Museovirasto, CC BY 4.0.

 Arkeologit ovat esittäneet kuvista paljon erilaisia tulkintoja, ja yleisesti tutkijat uskovat kuvien liittyvän kivikauden ihmisten samanistiseen maailmankuvaan. Kuvissa esiintyykin tanssivia, naamioihin pukeutuneita ja sarvipäisiä ihmisiä, joiden tutkijat arvelevat liittyneen samanistisiin rituaaleihin. 

Todennäköisesti kivikauden pyyntiyhteisöt uskoivat maailman koostuvan kerroksista, joiden välillä henkiolennot ja samaanit kykenivät matkustamaan. Tähän viittaavat kuvat muotoa muuttavista ihmisistä. Mahdollisesti kivikaudella uskottiin myös saaliseläinten ja ihmisten sielujen kiertoon, ja haluttiin varmistaa, että saaliiksi saadut eläimet pääsivät syntymään uudelleen.

Valkealan Verlan kalliomaalaukseen on kuvattu jono hirviä. Kuvien heijastumisessa veden pinnasta saattaa olla symbolinen merkitys. Kuva: Helena Taskinen/Museovirasto, CC BY 4.0.

 

Kuvien sijoittaminen veden äärellä olleisiin kallioihin ei ole sattumaa: vesistöt olivat kivikauden valtateitä, ja veden ääressä kuvat olivat kaikkien ohikulkijoiden nähtävillä. Veden pinta myös heijastaa kuvia, ja kivikauden maalarit ovat ehkä ajatelleet kuvien vaikuttavan näkyvän ja vedenalaisen näkymättömän maailman rajapinnalla.

 

Katso lisää kuvia kalliomaalauksista valokuvaaja Ismo Luukkosen kalliomaalaussivulta.

Oppikirjan näkökulmatekstit ovat lyhyempiä tekstejä, joiden ei ole tarkoitus olla kattavia kokonaisesityksiä, vaan ne tarkentavat jotakin varsinaisen luvun teemaa.