Mmm... muinaisjäännöksiä – kuppikivet

Kuppikivi Hartolassa. Wikimedia Commons.

Viime vuoden puolella oli valtakunnan mediassa asti keskustelua kuppikivistä. Niin siis mistä? Yllättävän monille koko termi ei tunnu sanovan yhtään mitään, vaikka tämän tyypin muinaisjäännöksiä esiintyy Suomessa todella paljon, nelisen sataa. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon näitä uhrikiviksikin kutsuttuja kiviä on hävitetty, tai kuinka monta vielä odottaa löytymistään. Toisinaan kupit on myös tehty kallion pintaan.

Mattilan kuppikivi Kaarinan Ravattulassa. I. Aalto.

Runsaasti kuppeja Uhrikallion kuppikalliossa aivan
Turun Ylioppilaskylän kupeessa. I. Aalto.

Kuppikivet ovat varsin helppo tunnistaa: kyseessä on kaikessa yksinkertaisuudessaan kivi, jonka laella on yhdestä yli sataan hiottua kuppia, yleensä muutaman sentin levyisiä ja parin sentin syvyisiä. Etenkin Varsinais-Suomessa kupit kulkevat usein kahdessa tai useammassa rivissä, mutta Hämeessä ja Savossa ne on sijoiteltu miten sattuu tai poikkeustapauksissa johonkin kuvioon.

Löytäjänsä mukaan nimetty Wiltsunkivi Kaarinan Ravattulan
Ristimäessä. Kupit ovat kahdessa rivissä. I. Aalto.

Otavan(?) muodossa olevat kupit Hattulan Retulansaaressa.
I. Aalto/Wikimedia Commons.

Miksi kupit sitten on tehty? Tosiasia on, ettei kukaan tiedä, ja niiden tekoaikakin on epävarma. Yleensä kuppikivet, joita on erityisesti Hämeessä ja Mikkelin seudulla, ajoitetaan rautakautisiksi.Tälle on ihan hyvä syy, koska kuppikivet sijaitsevat kiinteästi rautakautisen asutuksen ja viljelyn (mahdollisesti myös kaskiviljelyn) yhteydessä. Kuppikivet sijaitsevat nykyäänkin usein pelloilla tai niiden laidassa, mutta niitä voi löytää myös metsien uumenista siellä, missä asutus on ajat sitten lakannut. Kuppikiviä on myös kalmistoissa, ja ne saattavatkin liittyä esi-isien palvontaan: on ehdotettu, että vainajille olisi tehty oma kuppinsa, johon näille on uhrattu.

Hämeenlinnan Uhrikivenkadun
kuppikivi kekrin aikaan. Elina Helkala.

Kuppikiviä löytyy ympäri maailman, mutta meillä päin ilmiö on varmasti sukua ruotsalaisille ja balttialaisille kuppikiville, jotka tosin naapurimaissa ajoittuvat meikäläisiä vanhemmaksi, Ruotsissa jo pronssikaudelle. Kivistä on myös paljon kansanperinnettä: niihin on uhrattu muun muassa viljaa ja maitoa, niiden kuppeihin kertynyttä vettä on käytetty parantamiseen ja niillä on suoritettu hedelmällisyysriittejä. Mahdotonta on kuitenkin sanoa, mikä perinteistä on se alkuperäinen.

Kuppeja ruotsalaisen kalliopiirroksen yhteydessä
Tukholman alueella. Wikimedia Commons.

Kuppikivien etsiminen on hauskaa, hyvät silmät vaativaa puuhaa. Jos liikut paljon metsässä, koita katsella kiviä vähän tarkemmin: niissä voi olla ihmisten jälkiä yli tuhannen vuoden takaa. Kuppikiviä on vielä varmasti monta löytymätöntä.