keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Ainutlaatuista välinpitämättömyyttä

Roomaa ei rakennettu viikossa, eivätkä sen monumentit ihan hetkessä tuhoudukaan. Edes mahtava Colosseum ei kuitenkaan voi väistää eroosiota, joka väistämättä luhistaa kaikki ihmisten saavutukset historian hämärään. Arkeologian tehtävä on paitsi kaivaa esiin ja tutkia, myös säilyttää kulttuuriperintöä jälkipolville.

Kulttuuriperinnön suojelemisen näkökulmasta Pompeiji on eräs uniikki esimerkki – sekä ainutlaatuisesta arkeologisesta kohteesta että ainutlaatuisesta laiminlyömisestä. Lyhyen ajan sisällä tässä arkeologisessa helmessä on sortunut jo kaksi rakennusta, eikä tilanne tunnu erityisesti kohentuvan. Ilman suojaavaa tuhkakerrosta rakennukset ovat alttiina luonnonvoimille, joita ironista kyllä voi kiittää koko kaupungin säilymisestä. Maailmanperintökohteen keskeinen ongelma on kuitenkin yleismaailmallinen: rahaa ei ole.

Mitä meidän pitäisi tehdä? Kenties Pompeiji pitäisi haudata uudelleen, kuten on ehdotettu? Tai sitten rakennukset tulisi suojata muilla tavoin, mutta maailman kulttuuriperinnön murenemisen seuraaminen sivusta on kestämätöntä. On myös valinta jättää mitään tekemättä, sillä vääjäämättä roomalainen kaupunki raunioituu lopullisesti.

Aiheesta voit lukea mm. täältä.

1 kommentti:

  1. Tämä on niin surullista katsottavaa ja kuultavaa. Minua harmittaa jo nuorempien rakennusten kohtalo ympäri maailmaa,joissa rakennusten veistokoristelut murenevat ilmansaasteiden vaikutuksesta. Patsailta puuttuvat neniä ja ne vat aivan mustia. Pelottavaa ajatella,että maailmanperintökohteet katoavat kokonaan... :S

    VastaaPoista