Tulee aina yhtä lopullinen tunne kun seitsemänsataavuotiaan rakennuksen kellojen jyhkeät kumaukset tuntuvat huutavan: olet myöhässä!
Yksi lyönti kellon ollessa vartin yli ja kaksi lyöntiä kellon ollessa puoli. Luojan kiitos yksikään luento ei ala tasan kello 12, koska silloin alkavan tuomiopäivän jylyn tuomaa syyllisyyttä en kestäisi.
Tuomiokirkon nimitys ei yllättäen kuitenkaan juonnu tavasta jolla se herättää myöhästelevissä opiskelijoissa syyllisyydentunteen. Mahtipontiseen nimitykseen on niin tottunut, ettei sen taustaa välttämättä tule ajatelleeksi. Englanniksi tuomiokirkko on "cathedral", joten miksi ihmeessä emme kutsu keskiaikamme mahtavinta monumenttia katedraaliksi? Siinä olisi särmää ja eleganssia.
Toisaalta tuomiokirkon vastineista ruotsinkielinen domkyrka ja saksan ytimekäs dom paljastavat jo paljon enemmän suomalaisesta termistä. On tainnut keskiajan suomalaisilla käydä pieni käännösvirhe, sillä kyseinen "dom" ei suinkaan tarkoita tuomiota, vaikka ruotsiksi samalla tavalla kirjoitetaankin. Dom tulee latinan sanasta domus, "koti", ja viittaa yksinkertaisesti kirkkoon piispan kotikirkkona. Myös sana katedraali juontuu latinasta, nimittäin sanasta cathedra, istuin, viitaten piispan valtaistuimeen. Istuin elää katolisen kirkon käsitteistössä muutenkin: paavi antaa kehotuksia kristikunnalle ex cathedra, istuimesta. Näitä ohjeita kannattaakin kuunnella, sillä ne ovat Vatikaanin ensimmäisessä kirkolliskonsiilissa säädetyn dogman mukaan erehtymättömiä.
Kieleen vakiintunut käännösvirhe ei kuitenkaan taida olla huono juttu. Kuulostaahan tuomiokirkko nyt paljon hienommalta ja miehekkäämmältä kuin kotikirkko, saati joku tuolikirkko. Tuomio taitaa armottomuudessaan paremmin sopia suomalaiseen mielenlaatuunkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti