Kevättunteita

Kevät! Kevät on täällä ja se tarkoittaa pitenevien päivien ja sulavesivirtojen ohella sitä, että pellot kynnetään kohta. Pian on siis taas aika lähteä prospektoimaan viljelyksiä!

Pintapoiminta (myös peltokävely) on arkeologinen prospektointimenetelmä, jolla pyritään löytämään rikotulta maanpinnalta mahdollisia muinaisjäänteitä kulkemalla tutkitavalla alueella järjestelmällisesti edestakaisin. Yksin suoritettuna se ei ole hedelmällisimmillään, mutta yhtä kaikki hauskaa. On yllättävää, miten täynnä roinaa pellot ovat!

Kevään tulo merkitsee toki muutakin kuin tarpomista mutaisilla pelloilla: lumipeitteen väistyttyä voi muinaisjäännösretkeilyn taas aloittaa. Kevään mittaan ovat netin muinaisjäännösrekisteri ja erilaiset karttapalvelut tulleet tutuiksi arkeologian luennoilla. Bongasin rekisteristä Hämeenlinnasta joitakin minulle ennestään tuntemattomia kohteita, jotka käyn kyllä heti syynäämässä säiden salliessa.

Pääsiäisenä ehdin sukuloidessa sentään katsastaa yhden jäännöksen, Vesannon Uimarannan kivikautisen asuinpaikan. En yhtään ihmettele miksi niin hyvä valkama on aikoinaan kodanpaikaksi valittu.

Näkymä Uimarannan ("Laakkosen rannan") asuinpaikalta Patovedelle. Kevät on Savossa vielä vähän vaiheessa.


Asuinpaikalla oli kiehtova kaatuneen puun juurakko, joka ikävä kyllä vaikutti löydöttömältä.