Ensimmäinen päivä: seikkailu alkaa – kosteasti

Tänään alkoi arkeologian toisen vuoden opiskelijoiden opetuskaivaus Kaarinan Ravattulan Ristimäessä. Seuraavan kahden viikon aikana yritän päivittäin kertoa miten kaivaus on edennyt ja mitä löytöjä on tullut vastaan. Pysykäähän kuulolla!

Mitä tutkitaan?

Kuva: Maanmittauslaitos

Kohde on pieni mäenkumpare keskellä peltoa ja suoranaista muinaisjäännöskeskittymää, aivan Turun ja Kaarinan rajalla. Kumpareen toisella laidalla on useita vajoamia, jotka saattavat olla jälkiä ruumishaudoista. Toisella puolen taas on kivikkoa, jossa voisi sijaita polttokenttäkalmisto.

Mäkeä on tutkittu hyvin vähän, mutta sen sijainti ja nimi ovat mielenkiintoiset. Turun seudulla on parikin Ristimäkeä, joissa sijaitsee rautakautinen kalmisto. Kuuluisin näistä on merovingiaikainen Turun Ristimäki I, josta on löytynyt mm. kahdeksan miekkaa ja venehautauksen jäännökset. Myös Kärsämäen (jolla sijaitsee merkittävä roomalaisaikainen kalmisto) nimi lienee väännös Ristimäkeä tarkoittavasta Korsbackenista.

Ristimäki on kuvassa vasemmalla. Oikeassa laidassa näkyy kuppikivi ja taustalla isompi Ristimäki II, jossa sijaitsee peittynyt/tuhoutunut hautaröykkiö. Kuva: Ilari Aalto

Vuoden 1998 inventoinnissa erääseen vajoamaan kaivettiin koekuoppa, josta löytyi palanutta savea ja pronssirengas, johon oli kiinnittyneenä poikkeuksellisen hyvin säilynyttä pirtanauhaa. Pirtanauhan oletetaan tulleen Suomeen vasta keskiajalla, joten tutkimamme kohde mahdollisesti kuuluu historialliseen aikaan.

Day 1


Olin aamulla pakannut kaiken mitä tarvitsisin kaivauksella, lastaa myöten. Ennen lähtöäni rukoilin hetken esivanhempia, etteivät nämä loukkaantuisi vaikka heidän tuhatvuotinen hautarauhansa saattaisikin rikkoutua.
Aamu oli kauniin autereinen, ja Aurajoen vartta Ravattulaan pyöräillessä kaikki muinaismuistot joiden ohi kuljimme herättivät tajuamaan että nyt tosiaan oltiin matkalla menneeseen.

Kaivauspaikalle saavuttuamme saimme odotella kaivausjohtajaa aika tovin, ja odottaminen tuntui turhauttavalta. Allamme oli tutkimaton mahdollinen muinaisjäännös, mutta emme voineet tehdä mitään.



Tutkittava alue oli pahasti metsittynyt, joten kun henkilökuntakin oli paikalla, pääsimme ensitöiksemme savottahommiin. Vesakko sai yllättävän pian kyytiä sahoilla, kirveillä ja oksasaksilla, ja maastosta alkoi selkeämmin erottaa niitä paljonpuhuttuja painaumia.

Vanhemmat opiskelijat olivat ystävällisesti jo muutama päivä aiemmin käyneet paaluttamassa paikan ja luomassa sinne koordinaatiston, johon kaivettavat alueet sitten sidotaan. Niinpä saatoimme puustoa raivattuamme lähteä pintaturpeen poistoon. Hiekkainen maa oli helppoa kaivaa, mutta heti turpeen alla risteili tiheä juuristo, joka hidasti touhua huomattavasti. Sade ja ruokatauko keskeyttivät puuhamme pariin otteeseen, mutta lopulta saimme hiekkamaan esille. Metallinpaljastin oli pitänyt koeojassa lupaavia ääniä, joten kenties se ei osunut aivan harhaan. Sen, pitääkö polttokenttäkalmistoteoria paikkansa, saamme kuitenkin selville vasta huomenna. Sade yltyi kaatosateeksi ja koeoja muuttui uima-altaaksi, joten jouduimme lopettamaan kaivaukset jo kello kahden maissa odoteltuamme sateen laantumista hyvän tovin. Lienee sanomattakin selvää että sade lakkasi saman tien kun olimme saaneet tavarat kasaan.

Arkeologia – hyvä ammatti kaloille. Kuva: Ilari Aalto.

...vaan kuinkas sitten kävikään?

Seuraava kaivauspäivä

Viikon sitaatti numero 1

Ajattelin piristää elämääsi, rakas lukija, aloittamalla viikottaisen arkeologiasitaattien julkaisemisen. Maailma on täynnä kaikkea mitä arkeologiasta on sanottu ja mitä toisaalta olisi voinut jättää sanomattakin, joten ottakaamme siitä opiksi. Aloitetaan professori Henrik Liliuksen ajatuksilla:

Kulttuuriperinnön vaalimiseen liittyy se, että pystymme näkemään menneen ajan esineissä ja rakennuksissa ikuisia arvoja, sellaisia pitkän linjan perusominaisuuksia, jotka voidaan havaita aineistossa sen syntyajasta riippumatta.

- Professori ja entinen valtionarkeologi Henrik Lilius

Koristetiili keskiajalta, Winchester. Wessex Archaeology, flickr.

Maistuisiko parisataa vuotta vanha olut?

Historiantutkijat ja samppanjanystävät ovat innolla seuranneet tutkimuksia Föglön saaren edustalla Ahvenanmaalla, mistä sukeltaja heinäkuussa löysi laivalastillisen säilyneitä samppanjapulloja 1800-luvun alussa uponneesta aluksesta. Nyt kun samppanjat on saatu nostettua, löytyi kaikkien yllätykseksi myös olutpulloja, joiden sisältö on, kuten shampanjapullojenkin, mahdollisesti maailman vanhinta.

Noin 70 samppanjapullon nosto maksoi Ahvenanmaan maakuntahallitukselle suolaiset 85 000 €, mutta toisaalta pullojen markkinahintakin pyörii kymmenissä tuhansissa euroissa. Olutpullojen hintaa ei ole arvioitu, mutta hämmästyttävää kyllä niidenkin sisältö vaikuttaa pimeissä ja viileissä olosuhteissa säilyneen hyvänä. Pullojen paine on estänyt merivettä tulvimasta sisään. Tähän asti vanhimpana säilyneenä oluena on pidetty vuonna 2006 Englannin Staffordshiresta panimon varastosta löytynyttä erää Ratcliff Ale Crownedia vuodelta 1869, joka sekin yllättäen paljastui juomakelpoiseksi, ja vieläpä hyvän makuiseksi. Harva olut voi kehuskella säilyvänsä muutamaa vuotta kauemmin.

Olutta. Kuva ei liity löytöön. Wikimedia commons.

Mutta nyt seuraakin viininlipittäjien ikuinen dilemma: kuka rohkenee juomaan löydetyt aarteet? Viini on kuitenkin elintarvike, jonka arvo perustuu sen juomiseen, kertaluontoiseen elämykseen. Itsestäni tuntuisi aika pahalta juoda jotakin niin vanhaa ja niin kallista. Ilmeisesti nämä irtaimet muinaisjäännökset eivät kuitenkaan päädy myyntiin, eivät Föglön eivätkä Staffordshiren pullot.

Sammpanja ja olut olivat matkalla Pietariin, missä joku viininystävä varmasti pettyi suuresti kun odotettu laiva ei koskaan saapunut. Pullojen määrästä päätellen tilaaja kuitenkaan on tuskin ollut yksityishenkilö, vaan pikemminkin jokin aatelissuku tai kauppahuone.

Löydöstä on uutisoitu lähes viikoittain, mutta tässä on muutama linkki aiheesta:

HS: Ahvenanmaan hylystä löytyi maailman vanhinta olutta

Iltalehti: Hylyssä jopa 70 pulloa arvosamppanjaa

Wrov Maria verkkoon

Huu, jännittävää. Eräs Suomen aluevesien mielenkiintoisimmista hylyistä, vuonna 1771 Nauvon saaristoon uponnut Vrow Maria, pääsee aivan uudenlaisen julkisuuden kohteeksi. Museoviraston meriarkeologian yksikkö suorittaa hylyllä kenttätutkimuksia 30.8.-10.9.2010, ja tutkimuksia voi seurata tänään 30.8. aukeavassa blogissa osoitteessa http://vrouwmariavedenalla.wordpress.com/ .

Wrov Maria silloin kun vielä viettä aikaa vedenpinnan yläpuolella. Wikimedia.

Tutkimuksen tarkoituksena on mm. selvittää laivassa käytettyjä puulajeja, mallintaa hylky ja tutkia mahdollisuuksia sen nostamiseksi. Ryhmä tekee yhteistyötä myös Helsingin yliopiston mikrobiologien kanssa, joille toimitetaan näytteitä laivasta niissä pesivien bakteerien ja sienten tunnistamiseksi. Tutkimuksen toivotaan valottavan puuhylkyjen säilymistä Itämeressä.

Kuvia menneestä

Mietitkö koskaan kaupungilla tai missä tahansa kulkiessasi, miltä paikka on näyttänyt viisikymmentä tai sata vuotta aiemmin; mitä siellä on tapahtunut ja minkälaisia ihmisiä siellä on liikkunut? Venäläinen valokuvaaja Sergej Larenkov ilmeisesti miettii.

Yllä olevasta linkistä pääset katsomaan joitakin Sergein Livejournalissa julkaisemia kuvia, joissa hän on yhdistänyt II maailmansodan aikaisia valokuvia uusiin, täsmälleen samoilta paikoilta otettuihin. Lisää näitä kuvia voit ihastella tai kauhistella vaikkapa Michael Shanksin arkeologiblogissa.

Varokaa jääkarhuja

Jotkut arkeologit väittävät ettei muinaistutkimus ole jatkuvaa seikkailua Indiana Jonesin malliin, vaan oikeastaan aika tavanomaista puuhastelua. Kaksi tanskalaista arkeologia, Jens Fog Jensen ja Bjarne Groennov, taitavat olla asiasta eri mieltä jääkarhun hyökättyä heidän kimppuunsa kesken tutkimuksen.

Arkeologien vihollinen, jääkarhu (Ursus maritimus). Kuvan karhu ei liity tapaukseen. wikimedia

Jensen ja Groennov olivat Gröönlannissa tutkimassa natsien säähavaintoasemaa, kun suuren kiven takana ollut jääkarhu kiinnostui tutkijoista. Nämä yrittivät hätyyttää kontiota pois, mutta karhu hyökkäsi Jensenin kimppuun ja heitti tämän maahan ennen kuin alkoi purra ja raapia tätä. Arkeologien onneksi mutta jääkarhun epäonneksi Groennovilla oli mukanaan ase, jolla tämä kahdella laukauksella tappoi aggressiiviseksi käyneen osan biodiversiteettiä. Lyhyen hoidon jälkeen (ja selitettyään viranomaisille miksi olivat päätyneet vähentämään jääkarhukantaa) tutkijat palasivat Tanskaan.

Natsit olivat rakentaneet säähavaintoaseman II maailmansodan aikaan tehostaakseen sääennusteiden tekemistä Länsi-Euroopassa. Mutta onko sattumaa että juuri natseihin liittyvällä tutkimuspaikalla käydään Jonesmainen kamppailu? Tässä taitaa olla salaliittoteoreetikoille paikka iskeä.

Uutinen on luettavissa mm. täältä ja täältä.

Seremoniallinen rakennus paljastui Marden Hengeltä Britanniassa

Marden Henge Wiltshiressa on Ison-Britannian suurin mutta huonoiten tunnettu kivikautinen henge-rakenne. Se on huomattavasti suurempi kuin Stonehenge tai Avebury, noin 10,5 hehtaaria, mutta siinä ei ole jäljellä ainuttakaan pystykiveä.

Viimeksi 1960-luvulla tutkittu alue on saanut viimein ansaitsemaansa huomiota. Uudet kaivaukset pyrkivät mm. selvittämään pahoin maankäyttö- ja kyntötöissä tuhoutuneen Hengen ajallista suhdetta muihin vastaaviin. Tarkoituksena on myös yrittää löytää kehän sisällä sijainneeseen 1800-luvulla tasoitettuun hautakumpuun liittyviä esineitä.

Kohde on yllättänyt tutkijat positiiviesti monella tapaa: kehän sisältä paljastui esimerkiksi aiemmin tuntematon pienoiskehä, ja 27.7. English Heritage uutisoi kehän yhteydestä löytyneen uskonnollisen rakennuksen jäänteet.

"Löytö on ylittänyt odotuksemme ja on hyvin jännittävä. Se vaikuttaa neoliittiselta papin tiloja vastaavalta rakennukselta. Aivan etuoven edustalla on pitkä leviämä hiiltä ja yleistä jätemateriaalia, josta olemme tehneet joitakin mahtavia löytöjä, kuten keramiikkaa, nuolenpään, hyvin tuoreelta näyttäviä pii-iskoksia ja sianluita – asioita jotka eivät yleensä säily arkeologisilla kohteilla. Näiden sirpaleiden tulisi auttaa meitä paremmin ymmärtämään mitä täällä on ollut meneillään,"

kertoi English Heritagen esihistorioitsija Jim Leary.

Marden Henge ajoittunee aikaan 2000-2400 eaa., eli lähelle Stonehengen ikää.
Lisätietoa löytyy mm. täältä.

Mutta missä on Störtebekerin pää?

Lokakuussa 1400 tai 1401 mestasi Hampurin pyöveli pahamaineisen merirosvopäällikkö Klaus Störtebekerin. Tarinan mukaan Störtebeker oli ennen teloitusta kysynyt kaupungin raadilta, säästäisivätkö nämä hänen miehistään ne, joiden ohi hän onnistuisi päättömänä kävelemään. Päätä lyhyempänä hänen ruumiinsa kerrotaan nousseen ja tallustaneen peräti 11 miehen ohi, mutta yhtä kaikki raati teloitutti kylmäverisesti kaikki 30.

Störtebekerin kallo ennen katoamistaan 2010. wikimedia

Störtebeker oli legenda jo eläessään. Hänen nimensä ("Pikarin yhdellä kulauksella tyhjentäjä") kerrottiin tulleen siitä, että hän sai neljän litran juoma-astian tyhjäksi todella yhdellä kulauksella. Hänen pikariaan säilytettiin Hampurin raatihuoneella sen paloon 1842 asti.
Störtebeker kuului vitaaliveljiin, järjestöön, joka oli perustettu 1392 kuljettamaan elintarvikkeita Meklenburgin herttualle Albrektille tanskalaisten piirittämään Tukholmaan ja ryöstelemään tanskalaisten laivoja. Sodan jälkeen veljet alkoivat kiusata kaikkia Itämerellä, ja kutsuivatkin itseään Jumalan ystäviksi ja kaikkien muiden vihollisiksi.

Störtebekerin irrallinen pää joutui sadoiksi vuosiksi kadoksiin, kunnes se löydettiin teloitussaarelta 1878, ja asetettiin esille museoon 1922. Se on ollut yksi museon tärkeimmistä aarteista, sillä hurjapäinen merirosvokapteeni on noussut jonkinlaisen kansallissankarin asemaan erityisesti Hampurissa. Vuoden 1999 radiohiiliajoitus kertoi rautapiikin lävistämän kallon olevan oikean ikäinen, mutta DNA-vertailu kapteenin jälkeläisiin ei paljastanut mitään.

Kallon perusteella tehty vaharekonstruktio. wikimedia

Nyt kallo kuitenkin on taas hakoteillä: tammikuun 9. se yksinkertaisesti katosi museosta. Tässä olisi asiasta tietäville rikastumisen paikka, sillä museo on tarjonnut kallon löytämiseen johtavista vihjeistä tuhansien eurojen palkkion. Hampurin museon johtajan Lisa Kosokin mukaan kallo onkin mittaamattoman arvokas kappale kaupungin historiaa.

Mutta kuinka niin arvokas esine voi noin vain kadota? Tutkimus polki paikoillaan, kun poliisi syynäsi kaupungin goottiryhmiä ja muita pääkalloihin fiksaatioita kokevia henkilöitä. Yksi mahdollisuus on, että kallo on päätynyt Helvetin enkelien käsiin, jotka käyttävät merirosvosymboleja ja joista osa pitää Störtebekeriä sankarina. Suoria näyttöjä teorialle ei ole, mutta paikallislehti Morgenpost kertoi "sisäpiiriläisen" kertoneen, että nimetön varas oli tarjonnut kallon ilmaiseksi Helvetin enkeleille. Teorian puolesta puhuu myös, että jokin aika kallon katoamisesta moottoripyöräjengi oli jättänyt esille erään vähän nuoremman kallon, joka oli varustettu tekstillä "ei tacoja", viitaten kilpailevaan Bandidos pyöräjengiin.

Jos Störtebekerin pää on päätynyt Helvetin enkelien käsiin, se taitaa olla kaltaisessaan seurassa. Störtebeker oli ilmeisen verenhimoinen tyyppi, eikä hänestä myöhemmin maalattu kuva eräänlaisena Robin Hoodina liene lähellä totuutta. Kerrotaan että hänen teloituksensa jälkeen raati olisi löytänyt hänen laivansa mastoista suuret määrät arvometallia, joka ei siis ainakaan ollut päätynyt köyhien haltuun.

Etiopian evankeliumit

Qumranin kääröt lienevät tuttuja varhaisen juutalaisen ja kristillisen kirjallisuuden ystäville, samoin tuttuja ovat Naq Hammadin gnostilaiset käsikirjoitukset eurooppalaisista keskiaikaisista teoksista puhumattakaan. Mutta harva lienee kuullut Etiopian käsikirjoituksista, Gariman evankeliumeista. Ne saattavat kuitenkin olla vanhimmat säilyneet illuminoidut eli maalatut kristilliset tekstit.

Etiopialaisia pyhimyksiä. wikimedia

Gariman evankeliumit ajoittuvat tuoreen radiohiiliajoituksen mukaan vuosien 330 ja 650 välille, ja ne on kirjoitettu etiopialaisella ge'ezin kielellä. Kirjat ovat säilyneet syrjäisessä luostarissa Tigrain seudulla reilun parin tuhannen metrin korkeudessa. Kirjat on tarinan mukaan kirjoittanut luostarin perustaja, Abba Garima. Legenda saattaa radioajoituksen pohjalta olla tottakin, sillä isä Garima eli 400-luvulla. Tarina kertoo teosten myös valmistuneen yhdessä päivässä, minkä mahdollistamiseksi Jumalan kerrotaan estäneen aurinkoa laskemasta, mutta sen todenperäisyyttä tutkimukset eivät kerro.

Gariman evankeliumeissa huomionarvoista on paitsi niiden ikä, myös niiden runsas maalauskoristelu. Kuva-aiheet esittävät mm. kasveja, lintuja ja evankelistoja, ja niiden tyyli on varhaisbysanttilainen. Maalaus onkin mahdollisesti tehty Lähi-idässä, joskin teksti on lähes varmasti Etiopiassa kirjoitettu. Kahdesta kirjasta Garima I:n kannet ovat myös huomionarvoiset, koska ne ilmeisesti ovat alkuperäiset. Näinollen Garima I olisi vanhin omissa kansissaan oleva käsikirjoitus maailmassa.

Uutisen voit lukea täältä. Lisää kuvia ja tietoa löytyy myös täältä.

Uutispläjäys

Parin viimeviikon aikana on arkeolgiassa ympäri maailman tehty hienoja löytöjä. Niistä ilahduttavan monet ovat olleet esillä mediassa Suomessakin. Tässä muutamia:

Eräästä maailmaa vuonna 2001 mullistaneesta tapahtumasta löytyi positiivisiakin puolia, kun WTC:n raunioiden alta paljastui 1700-luvun laivan runko. Laiva lienee joutunut sinne maantäyttötöissä vuosisadan lopulla, kun aluetta laajennettiin Hudson-joelle. Lähettyviltä löytyi myös noin 45 kg painoinen ankkuri, mutta vielä on epäselvää, kuuluiko se löydettyyn laivaan.
Aiheesta lisää löytyy täältä ja täältä. Kuvia aluksesta löytyy täältä.

BBC News kertoi 22.7. Stonehengen läheisyydestä löytyneen samaan seremonialliseen kokonaisuuteen kuuluneen puupaaluista koostuneen kehän jäänteet. Laajan kartoituksen myötä tehty löytö pistää tutkijat pohtimaan uudestaan Stonehengen ympäristön merkitystä sen huippuaikana, 4500 vuotta sitten. Uutisen voit lukea täältä, ja lisää tietoa löytyy täältä.

Stonehengehän se siellä. wikimedia.

Orkeyn saarelta Skotlannista puolestaan löytyi pari vuosi sitten löytyneelle "Venusfiguurille": siinä missä edellisvuoden löytö oli hiekkakiveä, on nyt löytynyt 4600 vuotta vanha veistos poltettua savea. Naisveistokset voivat esittää jumaluuksia, mutta yhtä hyvin ne voivat olla vaikka Barbie-nuken esiasteita. Joka tapauksessa ne ovat Skotlannin vanhimpia ihmisveistoksia. Paikalta löytyi myös jäänteet talosta, jonka perustusten alle oli asetettu lehmän kallot. Aiheesta lisää täällä. Myös Cyanide & Happiness -sarjakuva on esittänyt oman tulkintansa venusfiguureista.

Stralsundista Saksasta paljastui jokin aika sitten kahden kolmikymmenvuotisen sodan aikaisen habsburgilaisen sotilaan ruumiit. Sotilailla oli yllään poikkeuksellisen hyvin säilyneitä jäänteitä vaatteista sekä kattava aseistus. Luurangot löytyivät juoksuhaudasta, ja löytyneiden aseiden määrästä useampikin soturi sai surmansa samassa paikassa. Sota oli Euroopan tuhoisin ennen maailmansotia, ja siinä kuoli arviolta puolet Saksan miespuoleisesta väestöstä. Uutisen voit lukea täältä.

Zablatin taistelu kolmikymmenvuotisen sodan ajalta, 1619. wikimedia

Yksi mielenkiintoinen viimeaikainen löytö on Ruotsista. Motalassa Itä-Göötanmaalla osui arkeologin lastaan kivikautinen sarviesine, joka erehdyttävästi muistuttaa penistä. Löytö on harvinainen ja herätti heti tulkinnan, että sitä olisi käytetty dildona. Toisaalta se olisi voinut olla kiven työstöön niin sanotussa pehmytiskennässä tarkoitettu työkalu, puisen patsaan osa tai mitä tahansa muutakin. Dildoselitystä vastaan puhuu esineen lyhyys: sen kokonaispituus on vain 10,5 cm. Oli esine mitä tahansa, se on mielenkiintoinen löytö, sillä luuesineet säilyvät harvoin kivikautisessa yhteydessä. Uutisen voit lukea vaikka täältä, ja tehdä omat päätelmäsi esineen käyttötarkoituksesta. Deviant Art -sivuston jäsen Humon on huomioinut löydön sarjakuvassaan.

Lisää uutisia seuraa pian!

Lisäys 30.7.2010: Jokin aika ennen Motalan luuesineen löytymistä uutisoitiin Ulmin läheltä Hohle Felsin luolasta löytyneestä kiviesineestä, jonka yksi tulkinta oli, että se olisi toiminut seksivälineenä. Esine on noin 20 cm pitkä ja kauniisti kiillotettu. Iältään se on 28,000 vuotta, mikä tekisi siitä maailman vanhimman dildon. Löydön tehneen Tübingenin yliopiston professori Nicholas Conardin tulkintaa ei tunnu haittaavan se, että kiviesineessä on selviä jälkiä piiesineiden työstöstä. Kertooko tämä taas enemmän vanhemman kivikauden privaattielämästä vai arkeologien mielenliikkeistä? Löydöstä voit lukea täältä.

Kivikautinen rivitalo Suomesta

Kuvamme Kaakkois-Suomen kivikaudesta tarkentuu jälleen. Reilun viikon ajan on Vironlahden Järvenkylässä tutkittu kivikautista, kampakeraamisen kulttuurin kolmiosaista rivitaloa.

Löytöaineistossa näkyvät kontaktit niin Viroon, Etelä-Saimaalle kuin nuorakeraamiseen kulttuuriinkin. Yksi mielenkiintoinen löytöryhmä ovat asbestikeraamiset astiat, joiden alkuperä on Saimaalla. Asbestin (ryhmä kuitumaisia mineraaleja) käyttö saven sekoiteaineena oli kivikauden suuria innovaatioita, sillä se mahdollisti suurempien, kestävämpien ja kevyempien astioiden valmistamisen.

Rivitalo ajoittuu ajanjaksoon 2000-3000 eaa., ja sen koko on poikkeuksellinen 20x45 metriä. Se löytyi sattumalta Helsingin yliopiston inventoinnissa, jonka tarkoitus oli etsiä keskiaikaista aineistoa.
Löydetyn kaltaiset suuret kiinteät asumukset haastavat perinteistä kuvaa riistan mukana liikkuneesta pyyntikulttuurista.

Kaivauksia johtaa Helsingin yliopiston arkeologi Teemu Mökkönen.

Uutisesta kertoi Yle.

Pecunia non olet

Jos Britanniassa nousee maan uumenista roomalaisia huviloita, niin eivät ne ole maan ainoita jälkiä kyseisistä valloittajista. BBC News uutisoi juuri huhtikuun lopulla löydetyn maan historian suurimman roomalaisen rahakätkön.

Metallinpaljastinharrastaja löysi pellolta Somersetista ruukun, jossa arkeologisten tutkimusten jälkeen paljastui olevan yli 52 000 roomalaista kolikkoa – ruukku sisältöineen painoi noin 160 kiloa. Kaikeksi onneksi löytäjä ymmärsi jättää tutkimukset arkeologeille.

Sam Moorhead Portable Antiquities Schemestä uskoo, ettei kätkö ollut väliaikaissuoja rahoille, vaan yhteisön uhri jumalilleen. Rahamäärä vastaa legioonalaisen neljän vuoden palkkaa, ja ajoittuu 200-luvulle jaa.

Kolikoiden joukossa on useita Marcus Aurelius Carausiuksen lyöttämiä kolikoita. Hän julisti itsensä Britanniassa vastakeisariksi Diocletianuksen kaudella vuonna 286 jaa., ja piti valtaa salamurhaansa vuonna 293 jaa. asti.

Löydön arvoksi arvioidaan 3,3 miljoonaa puntaa eli noin 4 miljoonaa euroa. Somersetista on aiemminkin, vuonna 2001, löytynyt useiden satojen roomalaisten rahojen kätkö, joka ajoittuu 300-luvulle.

Aiheesta uutisoi myös Yle. Yahoo! News julkaisi löydöistä sarjan kuvia, jonka voit nähdä täältä.

Mistä näitä huviloita oikein tulee?

Tewkesburysta Englannista on putkityön yhteydessä löytynyt ennestään tuntemattoman roomalaisen villan jäänteet. Rakennus on roomalaishallinnon loppupuolelta, 200-luvun lopusta tai 300-luvun alusta jaa.
Arkeologi Stuart Foreman kertoo kaivettujen rakennuksen osien olevan hyvässä kunnossa, eikä pidä mahdottomana ajatusta että villan sijaan kyseessä olisi ollut pyhättö. Rakennuksen kalkitut kiviseinät oli maalattu tummanpunaiseksi ja kermanväriseksi, mikä osoittaa rakentajien vaurautta.

Pienoismalli Lullingstonen roomalaisesta huvilasta Englannista. wikimedia

Englannista tunnetaan kymmeniä roomalaisia huviloita, mutta uuden löytyminen on aina kansallisesti merkittävää. Roomalaiset pitivät valtaa maassa vuodesta 43 noin vuoteen 410 jaa.

Raunion löytyminen ei estä putken rakentamista, ja huvila tullee peittymään uuden asuinalueen alle. Paikalla suoritetaan vielä geofyysisiä mittauksia kohteen laajuuden selvittämiseksi.

Alkuperäisen uutisen voit lukea täältä.

Huonoa arkeologiaa

Viime aikoina mediaan on lipsahtanut sellaisia uutisankkoja arkeologian saralta että ihan hävettää. Kuinka monet reportterit todella uskoivat kyseenalaistamatta uutisen Nooan arkin löytymisestä – jälleen kerran?

Tällaiset väitteet, jotka totta ollessaan ravisuttaisivat perustan koko tämänhetkiseltä maailmankuvaltamme, tulevat ja menevät nopeasti. Ikään kuin ihmisiä ei pätkääkään kiinnostaisi, että käsityksemme maailman iästä ja koko maailman peittävän vedenpaisumuksen mahdottomuudesta olisivat paikkansapitämättömiä. Joko ihmiset ovat niin tervejärkisiä, että uutistoimittajia paremmin ymmärtävät tällaisten uutisten perättömyyden, tai sitten koko ihmiskuntaa vain vaivaa krooninen kyynisyys.

Joka tapauksessa on kaikeksi onneksi niitä, jotka osaavat suhtautua tällaiseen kriittisesti ja ilmaista sen: bloggeri Keith Fitzpatrick-Matthewsin maanmainio blogi Bad Archaeology räimii toden teolla kaikkea arkeologian nimissä julkaistavaa humpuukia. Suosittelen tutustumaan ja ihmettelemään, mitä kaikkea voivat ihmisparat uskoa.

Uusi egyptologinen blogi

Nyt voivat riemuita yhtä lailla ne, jotka eivät olisi halunneet nähdä enää yhtäkään Egypti-aiheista päivitystä blogissani, kuin ne, jotka olisivat halunneet: aloitin aivan uuden blogin jonka pyhitän vain ja ainoastaan egyptologialle!


Blogi löytyy osoitteesta http://mustamaa.wordpress.com/.