keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Matka muinaiseen Suomeen: 11 000 vuotta ihmisen jälkiä


Suomalaiset lähtevät helposti ulkomaille ihastelemaan muinaisten kulttuurien jälkiä unohtaen kokonaan, että Suomessakin on kymmeniä tuhansia kiinnostavia muinaisjäännöskohteita. Niinpä halusimme puolisoni Elina Helkalan kanssa kirjoittaa niistä kirjan Matka muinaiseen Suomeen: 11 000 vuotta ihmisen jälkiä (Atena Kustannus 2017).

https://atena.fi/matka-muinaiseen-suomeen


Hvitsin jatulintarha Nauvossa on yksi Suomen hienoimmista. Ei tiedetä
tarkkaan, miksi ja milloin näitä kivilabyrinttejä on rakennettu, mutta
ainakin osa niistä on keskiaikaisia. Kuva: Elina Helkala.

Suomalaiset muinaisjäännökset eivät ehkä ole yhtä mahtipontisia kuin Kreikan marmoritemppelit, mutta eivät kotimaisetkaan muinaisjäännökset jätä kylmäksi. Linnavuoren laelta avautuva maisema, pronssikautisen hiidenkiukaan monumentaalisuus tai kivikautisen kalliomaalauksen edelleen erottuva punainen väri sykähdyttävät. Parhaimmillaan suomalaisessa muinaisjäännöksessä ihmistoiminnan jäljet yhdistyvät kauniiseen luontoon.

Levänluhta Isossakyrössä on Suomen arvoituksellisimpia muinaisjäännöksiä.
Paikalla pulppuavasta lähteestä on löytynyt noin sadan merovingiajalla eläneen
ihmisen luut. Kuva: Elina Helkala.

Haapaniemen linnanraunio Salon Kiskossa on hieno esimerkki
myöhäiskeskiajan kartanolinnoista. Kuva: Elina Helkala.

Halusimme kertoa kirjassa, miten erilaisia ja eri-ikäisiä muinaisjäännöksiä Suomesta löytyy. Kirja ei etene kronologisesti kivikaudesta nykypäivään, vaan se on jaettu teemoihin, kuten pyhiin paikkoihin, asuinpaikkoihin, hautoihin ja sotakohteisiin. Kirjan tarkoitus on avata lukijalle kunkin muinaisjäännöksen taustalla vaikuttanutta maailmaa. Kuten kirjan alaotsikko vihjaa, halusimme näyttää koko muinaisjäännösten kirjon vanhimmista 11 000 vuoden takaisista asuinpaikoista II maailmansodan aikaisiin puolustuvarustuksiin.

Suomessa on satakunta rautakaudella ja keskiajalla varustettua linnavuorta.
Liedon Vanhalinna on yksi tunnetuimpia. Kuva: Elina Helkala.

Raaseporin linna tekee raunionakin vaikutuksen. Raaseporinjoen saarelle
1300-luvun lopulla rakennettu linna on nyt kokonaan kuivalla maalla.
Kuva: Elina Helkala.
Meillä oli kirjaa tehdessä selvä työnjako: arkeologina minä kirjoitin tekstin ja valitsin kohteet ja kuvataitelijana Elina vastasi näyttävästä kuvituksesta. Kirjan kirjoittaminen olikin meille hyvin konkreettinen matka Suomen muinaisuuteen. Reissasimme läpi Suomen Ahvenanmaalta Nuorgamiin historiallisten jälkien perässä. Matkalle mahtui monia vaikuttavia paikkoja, kuten saamelaisten pyhä Taatsinseidan seitakivi Kittilässä, Hakoisten linnavuoren ympäristö Janakkalassa ja Saraakallion kalliomaalaukset Laukaassa.

Rautakauden kalmistoista voi löytää kuppikiviä. Ei tiedetä tarkkaan,
mihin kuppeja on käytetty, mutta mahdollisesti niihin on uhrattu. Kuvan kivi
on Janakkalan Laurinmäeltä. Kuva: Elina Helkala.

Hirveä esittävä kivikautinen kalliomaalaus Laukaan Saraakalliossa.
Kuva: Elina Helkala.

Kirjassa on runsas valokuvakuvitus, mutta aina muinaisjäännösten kuvaaminen ei ollut helppoa. Museoviraston muinaisjäännösten hoito on lakkautettu joitakin vuosia sitten resurssisyistä, ja se näkyy. Monet näyttävätkin kohteet ovat alkaneet kasvaa umpeen. Elina onnistui kuitenkin löytämään haastavistakin kuvauskohteista kiinnostavia näkökulmia. Kirjassa on myös Elinan tekemiä rekonstruktiopiirroksia esimerkiksi eri aikakausien asumuksista ja rautakauden vaatteista.

Rautakauden lopulla asuttiin hirsisissä savupirteissä. Tällaisia
pirttejä on ollut esimerkiksi Hämeenlinnan Varikonniemessä.
Kuva: Elina Helkala.

Muinaiset paikat ovat kulttuuriaarteita. Niille voi pysähtyä kuvittelemaan mennyttä elämää ja muistelemaan kaikkia niitä menneitä sukupolvia, jotka elivät täällä ennen meitä, täysin erilaisessa maailmassa. Toivottavasti myös lukija saa kipinän lähteä tutkimusmatkalle muinaiseen!

tiistai 7. marraskuuta 2017

Aseiden kalistelua myöhäiskeskiajan Hämeessä

1500-luvun alussa Hämeen linnan voudin Henrik Stenssonin lainaamista siemenviljoista kehittyi sotku, jonka piirteet ovat kuin mistäkin Game of Thronesin parodiasta. Yksityiskohtaisesti kirjatut tapahtumasarjan käänteet ovat säilyneet Henrikin valituskirjeessä.

Joskus ennen vuotta 1511 Hämeen linnan entinen vouti Henrik Stensson oli viettämässä adventtia vuokraviljelijänsä eli lampuotinsa luona Hauholla. Eräänä joulukuisena lauantaina Henrik oli vetäytynyt rukoilemaan Hauhon kirkkomaalle seuranaan vain keihästä kantanut renki. Kirkkomaalla ei ollut ketään muuta, "ei pakanaa eikä kristittyä", kuin vanha saksalainen palkkasoturi Jacob Lothernikht, joka oli pyhiinvaelluksella Pyhän Jaakon kirkolle Renkoon.

Hauhon kivikirkko saattoi olla juuri valmistunut Henrikin ja Lasse
kauppiaan selvitellessä sen kirkkomaalla välejään. Wikimedia Commons.

Rukousnauhaansa hypistellyt Henrik oli juuri astumassa ulos kirkosta, kun paikalle kurvasi reellään täyttä vauhtia vihainen Lasse kauppias. Lasse oli jo iäkäs mies, sillä ilmeisesti hänet mainitaan jo 1455 lautamiehenä Asikkalassa. Lasse ja hänen mukanaan ollut palvelija olivat varustautuneet kiireestä kantapäähän, ja heillä oli mukanaan miekka ja varsijousi. Kaksikko huusi Henrikille: "Täällähän sinä olet, maan ryöväri ja petturi!" Hyökkääjät yrittivät sitten ampua entistä voutia jousellaan, mutta Henrik tarttui palvelijansa keihääseen ja iski sen tylpällä päällä Lassea kolmesti harteille, ja kauppias lähti livohkaan.

Henrik Stenssonin sinetti.
Wikimedia Commons.

Hyökkäyksen syynä oli riita siemenviljasta. Joitakin vuosia aiemmin Hauholla oli ollut huono satovuosi, ja talonpojat olivat pyytäneet Henrikiä lainaamaan heille viljaa. Vilja oli lainattu ja kaikki muut paitsi Lassen lampuoti olivat maksaneet ajallaan takaisin. Henrikin palvelija oli käynyt vaatimassa isäntänsä saatavia takaisin, ja kun lampuoti ei ollut suostunut antamaan jyviä, palvelija oli omin lupinensa ottanut ne väkisin viljelijän aitasta. Tästä Lasse oli ryhtynyt kostonhimoiseksi.

Hyökkäystä seuraavana päivänä oli pyhä, ja Henrik oli taas Hauhon kirkossa viettämässä messua. Tällä kertaa Lasse kauppias tuli paikalle 14-vuotiaan poikansa Gudmundin kanssa, ja kumpikin oli pukenut ylleen täyden haarniskan.

Kostoretkeläiset ryntäsivät sisään kirkkoon, mutta Henrik olikin ehtinyt lähteä pappilaan kirkonmenojen jatkoille. Pahaksi onnekseen eräs Henrikin palvelija norkoili kuitenkin vielä kirkkomaalla. Lasse ja Gudmund mukiloivat palvelijan, raahasivat häntä pitkin kirkkomaata ja veivät häneltä hilparin, pitkävartisen taistelukirveen. Kun Lasse kauppiaan päällekarkaukset eivät olleet tuottaneet toivottua tulosta, hän lähti Viipuriin valittamaan linnanherra Erik Turessonille, että Henrik oli varastanut häneltä viljaa ja vielä hyökännyt kirkkotiellä hänen kimppuunsa.

1500-luvun hilpari Turun Museokeskuksen kokoelmista. Finna.


Lassen sotaretki huipentui vielä joulunpyhien lopulla loppiaisena, Pyhän kolmen kuninkaan päivänä. Hänen poikansa Gudmund ja joukko talonpoikia hyökkäsivät Henrikin maatilalle, pieksivät Henrikin lampuodin mustelmille, veivät kaikki aseet, varastivat viljavarastosta omakseen katsomansa määrän jyviä ja vieläpä ampuivat pyssyillä ja varsijousilla ikkunoista sisään kartanoon, jossa Peter Stenssonin nuori leski Margit oli lapsivuoteessa.

Sotilaita kuvattuna Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historiassa (1555).
Wikimedia Commons.

Ei ole tiedossa, miten riita päättyi. Henrikille itselleen ei kuitenkaan käynyt kovin hyvin. 1520 tanskalaiset miehittivät Ruotsin ja Suomen ja Henrik oli yksi tanskalaisille uskollisuutta vannoneista rälssimiehistä. 1521 Kustaa Vaasan johtamat ruotsalaiset piirittivät tanskalaisten hallussa ollutta Turun linnaa, jolloin tanskalaiset kostivat kidnappaamalla joukon vastapuolen aatelisia. Osa heistä hirtettiin heti linnan muureille, mutta heidän joukossaan ollut Henrik teloitettiin vasta seuraavan vuoden tammikuussa.

Hauhon selkkauksesta kertonut asiakirja on monesta syystä kiinnostava. Sen perusteella kirkossa käydessä oli tavanomaista pitää mukana aseistettuja palvelijoita. Se kertoo myös kiinnostavalla tavalla myöhäiskeskiajan uskonnon harjoittamisesta: se todistaa omalle nimikkopyhimyksille omistetuille kirkoille tehdyistä pyhiinvaelluksista ja se on ainoa suomalainen ei-kirkollinen lähde, joka mainitsee rukousnauhan käytön hartausharjoituksessa. Lähde tarjoaa myös hyvän kuvan siitä, minkälainen asearsenaali rälssimiehellä saattoi olla käytössään.

Lähteet:

DF 6696 (noin 1505)
Suvanto, Seppo 1985. Keskiaika. Hauhon, Luopioisten, Tuuloksen historia 1: 741746. Hauhon, Luopiositen ja Tuulosten kunnat.