Turun Sanomat julkaisi 13.7. uutisen tärkeästä tutkimuksesta: Åbo Akademin monitieteinen tutkimusryhmä oli ottanut Turun tuomiokirkon sakariston keskiaikaisesta muurauksesta laastinäytteitä ja ajoittanut muuraamisen 1290-luvulle laastiin sen kuivuessa jääneen hiilen radioaktiivisen C14-isotoopin avulla. Tulos perustuu 21 mittaukseen, jotka on tehty 5 kalkkinäytteestä ja yhdestä puutikusta. Tulos vaikuttaa luotettavalta, mutta miksi sitten Turun Sanomien kainalojutussa kivikirkkojen ajoituksen huipputuntija Markus Hiekkanen tyrmää ajoituksen, ja miksi ajoituksella oikeastaan on mitään väliä?
 |
| Tuomiokirkon sakaristo on muuttanut muotoaan moneen otteeseen. Kuvassa näkyy heikosti kirkkosalin puolelta kuvattu ensimmäisen sakariston päätykolmio, jonka arkeologi Juhani Rinne hahmotteli seinään 1920-luvulla. Myöhempi tutkimus on osoittanut tulkinnan vääräksi: kirkkosalin puolella näkyvät kivirakenteet liittyvät kirkon varhaisimpaan ulkoseinään eivätkä sakaristoon. Vanhin sakaristo sijaitsi kuitenkin tosiasiassakin tämän seinän toisella puolella. Kuva: Ilari Aalto. |
Turun tuomiokirkko, samoin kuin oikeastaan kaikki Euroopan useammassa vaiheessa rakennetut keskiaikaiset katedraalit, on rakennushistoriallisesti erittäin haastava kohde, joka on saanut monet taidehistorioitsijat ja arkeologit raapimaan päätään. Tuomiokirkkoa on keskiajalla parin vuosisadan ajan laajennettu samalla kun vanhempia osia on purettu ja muuteltu. Kirjalliset lähteet tarjoavat vain vähän tarttumapintaa muutosten jäljittämiseen: ainoastaan yksi tuomiokirkon rakennusvaihe, keskilaivan eli kirkon keskikäytävän holvien korottaminen on kirjallisista lähteistä ajoitettavissa tarkkaan vuoteen 1466, jolloin muurarimestari Petrus kuittasi työryhmänsä kanssa palkkion korotustyöstä. Myös Pyhän Ruumiin kuorin ajoitus (1420-luku) ja nykyisen pääkuorin eli Kaikkien Pyhien kappelin ajoitus (1466–1477) tunnetaan melkoisella varmuudella. Muilta osilta tuomiokirkon rakenteiden ajoitus täytyy tulkita rakennusosen järjestyksen ja tyylipiirteiden avulla.
Sakariston ajoituksella on väliä kolmestakin syystä:
1) Oleellisin on kysymys siitä, onko kalkkilaastiajoitus kehittynyt niin luotettavaksi menetelmäksi, että pelkästään sen avulla voidaan jo ajoittaa muurattuja rakenteita. Tämä tarjoaisi upean uuden työkalun rakennusarkeologian työkalupakkiin.
2) Toisekseen tuomiokirkon vanhimman muuratun rakennusosan ajoitus on keskeisessä roolissa, kun tutkijat yrittävät hahmottaa kivikirkkorakentamisen leviämistä Manner-Suomeen. Tieto on tärkeä myös tuomiokirkon rakennushistorian ryhmittelyn kannalta.
3) Välillisesti ajoitus liittyy kysymykseen siitä, milloin Turun kaupunki on perustettu. Vanhimman ajoituksen mukaan kaupunki olisi perustettu Koroisten piispanistuimen myötä vuonna 1229, mutta kaupunkiarkeologit ovat varsin yksimielisiä siitä, että Turun kaupunki on todellisuudessa perustettu nykyiselle paikalleen vuoden 1300 tienoilla, vuosikymmen suuntaan tai toiseen.
Kysymys vanhimman kivisakariston ajoituksesta on keskeinen, koska sitä pidetään tuomiokirkon vanhimpana osana. Ensiksi Unikankareen kummulle Turkuun rakennettiin puinen tuomiokirkko, joka sai pohjoispuolelleen kivisen sakariston. Tutkijat pitävät tuomiokirkon vihkimisvuotena yleisesti vuotta 1300, jolloin keskiajalta säilynyt lyhyt piispankronikka (osana ns. Palmsköldin katkelmaa) mainitsee tuomiokirkon tulleen vihityksi. Aikaisempi tuomiokirkko sijaitsi hieman Aurajokea ylävirtaan Koroistenniemessä, mistä 1900-luvun taitteessa kaivettiin esiin hirsikirkon perustukset.
Otetaan pieni sivujuonne tuomiokirkon vihkimisen ajankohtaan: Tuomiokirkon tarkkana vihkimispäivänä pidetään 17. kesäkuuta vuonna 1300, koska tätä päivämäärää vietettiin myöhäiskeskiajalla vuosittain kirkon vihkimisjuhlana. Ilkka Taitto on kuitenkin nostanut esiin Missa et officium Sancti Henrici -teoksessa (1999) kiinnostavan huomion, joka kyseenalaistaa vihkimisen tapahtuneen juuri sinä päivänä. Turun tuomiokapituli nimittäin kokoontui 17. kesäkuuta vuonna 1309 tuomiokirkkoon vahvistamaan Ragvaldin valinnan Turun piispaksi. Tapauksesta kirjoitettiin asiakirja, jossa päivämääräksi ilmoitettiin Pyhän Botulfin päivä, siis juuri 17. kesäkuuta. Päivämäärät olivat keskiajalla tärkeitä, eikä tuomiokapituli varmasti olisi määrittänyt päivää Botulfin päivän mukaan, jos samana päivänä olisi jo silloin vietetty tuomiokirkon vihkimisjuhlaa. Tuomiokirkon alkuperäisen vihkimisjuhlan on siis täytynyt olla jokin muu päivämäärä, ja 17. kesäkuuta valikoitui juhlapäiväksi myöhemmin 1300-luvulla sen jälkeen, kun Pyhän Henrikin luut siirrettiin tuomiokirkkoon juhlallisesti Nousiaisista. Asiakirjasta voidaan siis epäsuorasti päätellä, ettei myöskään tämä pyhien luiden siirto ollut vielä tapahtunut vuonna 1309.
Mutta piispallisista luista laastiajoitukseen: Turun Sanomat antaa ymmärtää, että ajoitustulos olisi yksiselitteinen, ja sakariston ajoitus vuosien 1276–1296 väliin sopisi hyvin yhteen asiakirjatietoon, jonka mukaan piispa Maunu I vihittiin tuomiokirkon sakaristossa piispaksi vuonna 1291. Kuulostaa hyvältä, mutta asiakirjalähteestä ei oikeasti voida lukea, mistä materiaalista sakaristo oli rakennettu, ja oliko kyseessä edes nykyisellä paikalla sijainnut tuomiokirkko vai Turun Koroisissa ollut vanhempi tuomiokirkko. Nyt saatu tutkimustulos antaa vahvan viitteen siitä, että sakaristo olisi ollut muurattu jo 1290-luvulla, mutta toisin kuin tutkijaryhmä esittää, tulokset eivät sulje aukottomasti pois muita vaihtoehtoja.
Auringon aktiivisuus on ollut myöhäiskeskiajalla heilahtelevaa, mikä on vaikuttanut ilman radiohiilipitoisuuteen, ja vaikeuttaa siis aikakauden ajoitustulosten tulkintaa. Tutkimusryhmä teki ajoitukset viidestä laastinäytteestä, joista neljä antoi kaksi mahdollista tulosta, 1200-luvun lopun ja 1300-luvun puolivälin. Vaikka 1300-luvulle osuva ajoitus on epätodennäköisempi, sitä ei voi puhtaasti tällä aineistolla sulkea pois. Tutkimusryhmä ajoitti laastiin jääneiden ilmataskujen lisäksi pienen puun tai oljen palasen, joka ajoittui suurella varmuudella 1200-luvun loppuun. Tällaiset pienet puun palaset eivät kuitenkaan ajoita tarkasti mitään, koska on mahdoton sanoa, miten vanhasta puusta ne ovat peräisin. 1300-luvun laastiin on hyvin voinut päätyä vuosikymmeniä vanhempaa puuta.
Tämä toinen ajoitusmahdollisuus 1300-luvun puolivälin tienoilla on erityisen kiusallinen siksi, että kirkkotutkijat Markus Hiekkanen ja Knut Drake ovat vanhimman sakariston tyylipiirteiden perusteella ajoittaneet sen juuri 1300-luvulle. Sakaristoa laajennettiin moneen otteeseen, ja toinen sakaristo olisi Knut Draken mukaan muurattu vuosien 1364 ja 1389 välillä, tosin lähinnä sillä perusteella, että yhteen laajennetun holvin kalkkikivikonsoliin oli ehkä kuvattu kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen vaakunaeläin. Hiekkanen pitää sakariston kakkosvaihetta vasta vuoden 1400 tienoilla rakennettuna.
 |
| Tuomiokirkon sakaristo sai lopullisen laajuutensa 1400-luvulla. Kirkon pohjoispuolella sakariston seinässä näkyy pieni katkelma harmaakivimuuria, joka on järjestyksessä toisen sakariston päätyseinä. Tämä laajennettu sakaristo tehtiin ehkä 1300-luvun jälkipuolella. Kuva: Ilari Aalto. |
Summa summarum, en yritä sanoa, että tulos on väärä. Päin vastoin, tutkimuksessa on mielestäni tartuttu hyvin kalkkilaastiajoituksen ongelmakohtiin ja suljettu pois virheen mahdollisuuksia, juuri tällaista tutkimusta kalkkilaastiajoituksen tarkkuuden lisäämiseksi tarvitaan. Tutkimuksen heikkous on kuitenkin, ettei se lainkaan kommentoi aiemmin tutkimuksessa esitettyjä ajoituksia, jotka ohitetaan loppuviitteellä. On myös hyvä huomata, että ryhmä on tehnyt samankaltaisen tutkimuksen jo vuosia sitten, ja silloin menetelmän ongelma oli, että se tuotti kyllä haluttuja tuloksia, mutta vasta sen jälkeen, kun ei halutut tulokset oli suljettu pois. Tiede ei toimi tuloksia valikoimalla, vaan tutkimuksen pitää lähteä suoraan aineistosta.
 |
| Turun tuomiokirkon rakennusvaiheet Turun Sanomien mukaan. Kirkkosalin (sininen) ja Maunu Tavastin kuorin (oranssi) ajoitukset ovat ilmeisesti peräisin vanhemmasta tutkimuksesta, koska ne on esitetty noin 50 vuotta vanhempina kuin mitä ne nykytutkimuksen mukaan ovat. Sakariston ajoituksesta ei voi päätellä näiden rakennusosien ikää. Kuva: Turun Sanomat. |
Erityisen ongelmallinen on Turun Sanomien juttu, jossa paitsi julistetaan ajoitustulos varmaksi, myös esitetään havainnekuvassa tuomiokirkon muille osille ajoituksia, joita tutkimus ei perustele millään tavalla: lehtijutussa kirkon runkohuone esitetään 1300-luvun alussa rakennetuksi ja ns. Maunu Tavastin kuori 1300-luvun lopulla rakennetuksia, vaikka tutkijoiden yleisen mielipiteen mukaan kumpikin rakennusosa on puoli vuosisataa Turun Sanomissa julkaistua arviota nuorempi. Knut Drake on onnistunut osoittamaan jopa, mikä 1400-luvun alkupuolella toiminut saksalainen rakennusryhmä on ollut Maunu Tavastin kuorin suunnittelun takana.
Olen hyvin innoissani mahdollisuudesta, että Turun vanhin sakaristo olisi muurattu jo 1200-luvulla, koska se olisi yli sata vuotta vanhempi kuin mikään Manner-Suomen kivikirkkojen osista. Suomessa osattiin kyllä varmuudella jo rakentaa muurattuja rakennuksia siihen aikaan, koska tuomikirkon vanhemmalle paikalle Turun Koroisiin muurattiin jo 1200-luvun puolivälissä kivinen piispanpalatsi, ja laastia käytettiin mahdollisesti samaan aikaan myös Hakoisten linnavuorella Hämeessä. Ahvenanmaata ja Turun tuomiokirkkoa lukuun ottamatta kaikki Suomen keskiajan kivikirkot on kuitenkin muurattu 1400-luvulla tai 1500-luvun alussa.
Lisätutkimuksia tarvitaan vielä, ennen kuin Turun tuomiokirkon vanhimman sakariston ikä voidaan kuuluttaa kirkossa, käyttääkseni osuvaa sanontaa. Ja vaikka vanhimman sakariston ajoitus osoittautuisi paikkansapitäväksi, on mielestäni yliampuvaa sanoa, että koko tuomiokirkko olisi rakennettu 1200-luvulla. Epäilen, ettei kalkkilaastiajoitus ole vieläkään osoittautunut rakennusarkeologian Graalin maljaksi, mutta uusin tutkimus on jo toivoa herättävä askel menetelmän luotettavuuden suuntaan.
Lukemistoa:
Drake, Knut 2003. Åbo Domkyrka och byggnadsarkeologin. Kaupunkia pintaa syvemmältä. Arkeologisia näkökulmia Turun historiaan, 135–149. Toim. Liisa Seppänen. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura ja Turun Sanomat.
Drake, Knut 2006a. Gråstensdomkyrkan i Åbo. SKAS 3/2006, 17–21.
Drake, Knut 2006b. Åbo domkyrkas första murade sakristia. Hikuin 2006, 239–248.
Drake, Knut 2011. Dateringsproblem i Åbo Domkyrka. SKAS 3/2011, 58–61.
Gerard T. Barrett, Kerry Allen, Paula J. Reimer, Åsa Ringbom, Jesper Olsen, Alf Lindroos 2023. Ramped pyrolysis radiocarbon dating of lime lumps: Establishing the earliest mortar-based construction phase of Turku cathedral, Finland. ScienceDirect vol 61 (2023), 201–210.
Hiekkanen, Markus 2014. Suomen keskiajan kivikirkot. Helsinki: SKS.
Taitto, Ilkka 1999. Missa et officium Sancti Henrici. Pyhän Henrikin liturgian keskeiset lauluosuudet. Helsinki: Sulasol.
