Sata vuotta Tutankhamonin haudan löytymisestä

Tänään, 4. marraskuuta, tulee kuluneeksi tasan sata vuotta yhdestä arkeologian historian suurimmasta löydöstä, farao Tutankhamonin haudan paljastumisesta Kuninkaiden laaksossa Egyptissä. Englantilainen kuvataiteilija ja egyptologi Howard Carter oli vakuuttunut haudan olemassaolosta, ja hän oli etsinyt sitä vuodesta 1914 alkaen rahoittajansa lordi Carnarvonin avustamana. 

Tutankhamon syleilee tuonpuoleisen jumala Osirista
hautakammion maalauksessa. Wikimedia Commons/
Public Domain.

Vaikka hautalöytö tuli tekemään Carterin kuuluisaksi, marraskuun neljäntenä päivänä vuonna 1922 hän ei vielä löytänyt kultaa ja kimallusta. Tarkalleen ottaen hän ei itse löytänyt mitään, vaan hänen saapuessaan työmaalle siellä vallitsi odottava hiljaisuus. Paikalliset työmiehet olivat jo aiemmin samana aamuna kaivaneet esiin kallioon hakatun portaan. Carter tuskin malttoi pidätellä innostustaan ottaessaan valokuvan löydöstä:

Jännittävän löydön alku todennäköisesti
Howard Carterin kuvaamana 4.11.1922.
Wikimedia Commons/Public Domain.

Portaita kaivettiin esiin toinen, kolmas... Ne jatkuivat kuudentoista portaan verran sisään kallioon portille, joka oli muurattu kiinni laastilla ja kivillä. Sinetöidyn portin pintaan lyödyt leimat vahvistivat tutkijoille, että kyseessä oli todella Tutankhamonin hauta, tai ainakin häneen liittyvä kammio. Riemuun sekoittui kuitenkin myös pettymystä, koska portista näki, että hautaan oli murtauduttu muinaisen Egyptin aikana.

Harry Burton kuvasi kokonaisuudessaan
esiin kaivetut portaat. Wikimedia Commons/
Public Domain.

Kesti marraskuun loppuun, ennen kuin Carter saattoi juhlallisesti avata sinetöidyn oven ja lausua kuolemattoman vastauksensa, kun lordi Carnarvon kysyi näkikö hän mitään haudan oveen nakuttamastaan reiästä: "Kyllä, ihmeellisiä asioita," oli kaikki, mitä Carter saattoi sanoa kullan kimaltaessa vastaan haudan pimeydestä. Tästä hetkestä kesti vielä helmikuulle 1923 asti, ennen kuin tutkimusryhmä pääsi avaamaan varsinaisen hautakammion ja varmistui, että farao todella edelleen lepäsi haudassaan.

Kuva: Harry Burton. Wikimedia Commons/Public Domain.

Howard Carter (vas.) ja lordi Carnarvon
avaamassa ovea hautakammioon. Kuva:
Harry Burton. Wikimedia Commons/
Public Domain.

Arkeologit eivät metsästä aarteita, vaan tietoa menneisyydestä. Juuri Tutankhamonin haudasta löytyneet kultaesineet aiheuttivat kuitenkin ennennäkemättömän mediahypetyksen arkeologisen löydön ympärillä, ja vielä sata vuotta myöhemminkin Tutankhamonin haudan perintö vaikuttaa vahvasti arkeologiaan liitetyissä mielikuvissa.

Halusin muistaa tätä arkeologian historian merkkipaalua siksi, että Carterin tiimin tutkimuksilla ja hautalöydöllä on ollut ratkaiseva vaikutus siihen, että itse lähdin arkeologiksi. Olin neljän vuoden ikäinen, kun isäni poimi iltalukemiseksi kirjahyllystä egyptologi Christiane Desroches-Noblecourtin kirjan Tutankhamon: Faaraon elämä ja kuolema (Uusi kirjakerho 1976). Olin aivan myyty: haudasta kuunnellessa tajusin ensimmäistä kertaa, että maailmassa on tuhansia vuosia vanhoja, vielä löytymättömiä arkeologisia jälkiä, joiden avulla voidaan saada tietoa kauan ennen meitä eläneistä ihmisistä. Silloin päätin, että haluan isona arkeologiksi.

Wikimedia Commons/Jon Bodsworth.

Olen tavattoman kiitollinen vanhemmilleni pienen pojan intohimon ruokkimisesta. Isäni oli luvannut, että jos olen vielä teini-ikäisenä kiinnostunut egyptologiasta, teemme yhdessä matkan Egyptiin, ja ollessani 14-vuotias tämä todella toteutui. Matkan tärkein hetki oli tietysti laskeutua ruuhkaiseen ja tukalan kuumaan Kuninkaiden laakson hautaan KV62, jossa nuori farao vielä silloin makasi sarkofagissaan. Nyttemmin Tutankhamonin muumio on siirretty esille haudassa olevaan lasikaappiin, ja ilmassa on suunnitelmia siirtää farao kollegoidensa seuraan Kairon uuteen egyptologiseen museoon. 

Vaikka hautaan edettiin liukuhihnataktiikalla, olin onneni kukkuloilla kun sain nähdä Tutankhamonin sarkofagin ja ehdin tavata haudan seinän hieroglyfitekstejä, ennen kuin aseistettu vartija käski jatkamaan matkaa. Mikään haudan ulkoisissa puitteissa ei ole erityisen vaikuttavaa verrattuna muihin Kuninkaiden laakson faraohautoihin, mutta minulle se oli pyhiinvaellus paikkaan, josta oma intohimoni oli syttynyt.

Tuleva arkeologi intohimon lähteillä. Kuva: Terho Aalto.

Desroches-Noblecourtin kirjan jälkeen uutta suomeksi ilmestynyttä esitystä Tutankhamonista on saatu odotella, mutta se odotus on päättynyt, sillä arkeologi Minna Silveriltä on juuri parahiksi juhlistamaan löydön satavuotisjuhlaa ilmestynyt kirja Tutankhamonin salaisuudet: Arkeologinen matka muinaiseen Egyptiin (Gaudeamus 2022). En ole vielä ehtinyt perehtyä kirjaan lehteilyä enempää, mutta se vaikuttaa näkökulmiltaan monipuoliselta ja hyvin ajantasaiselta. Jos kirjan lisäksi haluaa harrastaa Tutankhamon-fiilistelyä, suosittelen tutustumaan Griffith-instituutin sivuilta löytyvään Harry Burtonin kuvakokoelmaan Tutankhamonin haudan kaivauksista.

Viikon sitaatti

Kalliomaalaukset ja kaiverrukset ovat kuin esihistoriallinen Facebook, johon savannin asukkaat jättivät tuhansien vuosien aikana päivityksiään.

- Päivi Arvonen artikkelissa Kalliomaalausten päätön peto on arvoitus, Helsingin Sanomat 16.7.2014

Gilf Kebirin kalliopiirroksia Egyptissä. Wikimedia Commons.

Viikon sitaatti

Niillä (rosvoilla) jotka kaivavat on aseenaan konekiväärit, vartijoilla on vain pistoolit. 

 - Nadia Ashou El Hibehin ryöstelystä Egyptissä

Muinaisegyptiläiset "varapäät"

Julkaisin Kalmistopiiri-blogissa artikkelin Egyptin vanhan valtakunnan aikaisista mystisistä "varapäistä". Voit lukea tekstin täältä.

Varapää Petrie Museumissa Lontoossa. Ilari Aalto.

Viikon sitaatti

Uskon, että tutkimuksen todellinen linja piilee pienimpien yksityiskohtien huolellisessa tarkastelussa ja vertailussa.

– Flinders Petrie

Lontoon Petrie Museum levittää perustajansa ajatuksia.
Kuva: I.A.

Viikon sitaatti

Yliopistoväen haudanhäpäisijät ja muutkin kalmistojenmuinaistieteilijät voisivat jo hankkia itselleen elämän.

 – nimimerkki Totakamoon vastauksena Ilta-Sanomien uutiseen Sakkarasta löytyneestä koskemattomasta kuninkaallisesta haudasta

Sakkarasta vastikään löydettyjä 5. dynastian aikaisia patsaita.
Ministry of Antiquities/ Handout

 

Viikon sitaatti numero 7

Wikimedia.

"Kyllä, ihmeellisiä asioita."

- Howard Carterin vastaus Lordi Carnarvonin kysymykseen "näetkö mitään?" heidän avatessaan Tutankhamonin haudan 26.11.1922

Myöhemmin Carter kuvasi tapausta romanttisesti:
"Ensin en nähnyt mitään, koska kammiosta poistuva lämmin ilma sai kynttilän liekin lepattamaan, mutta ennen pitkää, kun silmäni tottuivat valoon, kammion yksityiskohdat alkoivat hitaasti hahmottua sumusta, omituisia eläimiä, patsaita ja kultaa - kaikkialla kullan kimallusta."

Uusi egyptologinen blogi

Nyt voivat riemuita yhtä lailla ne, jotka eivät olisi halunneet nähdä enää yhtäkään Egypti-aiheista päivitystä blogissani, kuin ne, jotka olisivat halunneet: aloitin aivan uuden blogin jonka pyhitän vain ja ainoastaan egyptologialle!


Blogi löytyy osoitteesta http://mustamaa.wordpress.com/.

Raamattu todeksi vaikka väkisin

Raamattuarkeologia voisi olla asiallistakin, mutta uusi maailmalle levinnyt uutinen ei yhtään nostanut sen pisteitä silmissäni.

Yle:n artikkelin mukaan Toisessa Mooseksen kirjassa kuvatut kymmenen vitsausta olisi osoitettu todellisiksi. Mikään esitetyistä teorioista ei ole uusi, mutta todisteet niiden todenmukaisuudesta eivät todellakaan kestä päivänvaloa.
Saksalaistutkijat esittävät katastrofien tapahtuneen Ramses II:n hallituskaudella 1200-luvulla eaa. Väite perustuu silloisen pääkaupungin Pi-Ramessen äkilliseen autioitumiseen. Ikävä kyllä tutkijat eivät näytä huomioineen, että kaupunki autioitui vasta 1000-luvulla — yli 100 vuotta Ramseksen kuoleman jälkeen. Huomiotta jäi myös, että kaupungin autioitumisen selittää hyvin sille elintärkeän Niilin haaran kuivuminen.

Ramses II:n kolossaalipatsas ottaa rennosti. wikimedia

Nyt on aika kerrata Raamattutietoutensa: Vitsaukset, joilla Jumala rankaisi Israelin orjuuttanutta Egyptiä, olivat Niilin muuttuminen vereksi, sammakoiden leviäminen, syöpäläiset, paarmat, karjan kuoleminen, ihmisille puhjenneet paiseet, rakeet, heinäsirkat, taivaan pimeneminen ja jokaisen egyptiläisen esikoisen kuolema.
Vilkaistaanpa sitten, mitä tutkijat väittävät:

Alueen luolien tippukivet paljastivat radioaktiivisella vaihtelullaan ilmaston muuttuneen Ramses II:n kauden jälkeen kosteasta ja lämpimästä kuivaksi ja paahtavaksi. Selvä. Tämähän suorastaan itsestäänselvästi selittää vitsausketjun:
Tohtori Stephan Pflugmacherin mukaan kuumana aikana Niili muuttui otolliseksi punaisille leväkukinnoille. Varmasti muinaisegyptiläisille tuttu ilmiö, kuivia vuosia kun oli melkein yhtä usein kuin runsastulvaisia.

Leväinen vesi oli tutkijoiden mukaan myrkyllistä, mikä loogisesti sekoitti sammakoitten hormonit ja aiheutti niiden suurlisääntymisen. Niilin kuivuessa ne olisivat paenneet maalle ja kuolleet — pitäisikö siis olettaa koko Niilin kuivuneen? Vai olisivatko sammakot paenneet myrkylliseksi muuttuneesta vedestä?

Tutkijat kuitenkin jatkavat pettämätöntä päättelyään: koska sammakot kuolivat, mikään ei estänyt hyönteisten lisääntymistä. Hyönteiset puolestaan levittivät tauteja, jotka johtivat karjan kuolemaan ja ihmisten paiseisiin. Aivan mahdollista, sillä Egyptin kosteikoissa malaria on edelleen olemassaoleva, joskin häviävän pieni vaara.

Viimeistään tässä kohti tutkijoilta kuitenkin karkaa käsistä kärry, tai ainakin kronologian taju. Nadine vom Blohm Saksan ilmastontutkimuslaitoksesta sanoo samaan aikaan tapahtuneen Santorinin tulivuoren purkauksen aiheuttaneen taivaan pimenemisen ja raekuurot. Tämä on aivan mahdollista ja Egyptistä asti on löytynyt Santorinista (silloinen Thera) lentänyttä hohkakiveä. Ainoa aukko teoriassa on, että nykytietämyksen mukaan Thera räjähti 1627—1600 eaa. (radiohiiliajoitus) välisenä ajanjaksona —siis nelisensataa vuotta liian aikaisin!

Tuhkasateella perusteltiin myös heinäsirkat: tuhka olisi muuttanut ilmaston kosteammaksi ja sopivaksi heinäsirkoille. Päätelmä kuulostaa aika väkisin tekaistulta. Mutta viimeisen vitsauksen selitys ylittää kaikki edelliset.
Tutkijat myöntävät, ettei yksiselitteistä selitystä esikoisten kuolemalle ole, mutta vaivautuvat tarjoamaan yhden mahdollisen: "Syynä olisi voinut olla viljavarastot myrkyttänyt sieni. Esikoispojille tarjottiin ruokaa ensin, minkä vuoksi he myös ehkä olivat ensimmäiset kuolonuhrit," kertoo Yle tutkijoiden sanoneen.
Olisiko kyseessä ollut torajyvä? Se aiheutti ongelmia ainakin keskiajalla ja aiheuttaa nykyäänkin, koska kyseisestä viljan sienitaudista voidaan eristää LSD:tä. Mutta hallusinaatioita, kouristuksia ja jopa kuolioita aiheuttava sieni ei ehkä kuitenkaan olisi kyennyt hoitelemaan kaikkia maan esikoisia. Voisi myös olettaa, että esikoisten sijaan ensimmäisenä ruokaa söi perheen pää, en ainakaan onnistunut löytämään mitään viitteitä perheiden nokkimisjärjestyksestä. Ja sama kai se on, popsiiko saastunutta viljaa ensimmäisenä vai viimeisenä?

Ei voi kun ihmetellä, ovatko toimittajat todella nielleet nämä perustelut. Minusta ne herättävät lähinnä myötähäpeää. Ei kai vielä ole aprillipilojen aika?

Ei pelkkä lapsikuningas

Ylä- ja Ala-Egyptin kuningas, Kahden maan herra Amonin-elävä-kuva-Heliopoliin-valtias, Ran poika Ran-muotojen-herra eli tuttavallisemmin Tutankhamon on yksi historian tunnetuimmista ihmisistä josta ei tiedetä juuri mitään.

Todellinen farao kultaisen naamion takana on kuitenkin hiljalleen alkanut nousta esiin uuden tutkimuksen myötä. Tutankhamonia on totuttu pitämään varsin merkityksettömänä hallitsijana, joka nousi valtaistuimelle 9-vuotiaana ja kymmenen vuotta myöhemmin kuoli hämärissä olosuhteissa.

Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että sen sijaan että Tutankhamon olisi ollut vain (seuraajansa ja mahdollisen isoisänsä) Ayn nukkehallitsija tällä olisikin ollut aktiivinen rooli maansa historian muokkaajana. Tutankhamon nousi valtaan myrkyisässä vaiheessa farao Akhenatenin kiellettyä vanhat jumalat ja perustettua uuden pääkaupungin Akhetatenin nykyiseen Tel el Amarnaan.

Atenin pieni temppeli Tel el Amarnassa.

Luksorista, Karnakin temppelistä, löytyi niinkutsutun "Amarnarestauraation" aikaisia temppelikivä, joita Akhenaton oli käyttänyt uusiin Atonin temppeleihinsä, ja joita Tutankhamon taas oli käyttänyt omissa temppeleissään. Yllättävää oli, että jo Tutankhamon oli ottanut nämä kivet käyttöön, mutta vielä yllättävämpiä olivat kuva-aiheet: rituaalikulkueita ja uskonnollisia juhlia esittävien kohtausten ohella on realistisia kuvia Tutankhamonin johtamilta sotaretkiltä Nubiaan ja Syyriaan.

Tutankhamon sotii aasialaisia vastaan. Lipas, KV62. Wikimedia commons.

Tutankhamon vaikutti siis käyttäneen haudastaan löytyneitä aseita ja vaunuja yhtä lailla kuin lelujakin. Ilmeisesti farao oli myös itse uskonnollisen palautuksen takana, joka johti Atonin temppelien purkamiseen ja vanhojen jumalten, etenkin voimakkaan Amonin kultin palauttamiseen.

Uusi tutkimus on paljastanut uusia saloja myös Tutankhamonin sukulaisuussuhteista ja kuolinsyystä. Eräällä haudan KV35 nuorella naisvainajalla on verisukulaisuus Tutankhamoniin ja uusi oletus on, että tämä olisi Tutankhamonin äiti, mahdollisesti Kiya. (Myös Nefertiti on äitiehdokas, mutta muumio on liian nuori ollakseen tämä kuuluisa kaunotar.) Samassa haudassa lepäävä vanhempi nainen on genetiikan perusteella todennäköisesti Tutankhamonin isoäiti Tiya, mitä onkin jo pitkään spekuloitu. Myös haudan KV55 mystisellä vainajalla (sarkofagi kuvassa oikealla) on sukulaisuussuhde Tutankhamoniin, mutta muumio on liian nuori ollakseen Akhenaton, Tutankhamonin todennäköinen isä. Kenties kyseessä on Tutankhamonin veli Semenkhara?

Entä se kuolinsyy?
Tutankhamon kuoli 19-vuotiaana polvilumpioittensa murtumista seuranneisiin komplikaatioihin, se selvisi jo aiemmissa tutkimuksissa. Uusi tieto on, että faraon lopulliseksi kohtaloksi koitui malaria yhdessä murtuneen luun ja luusurkastuman kanssa. Toinen polvilumpio on kokonaan irronnut, joten todennäköisesti nuori farao on lentänyt polvilleen kovassa vauhdissa hevosvaunusta. Uudet tiedot Tutin sotakampanjoista huomioon ottaen tämä on hyvinkin voinut tapahtua sotatantereella.

Lisää tutkimuksista voit lukea Archaeology Magazinen artikkeleista täältä ja täältä. Tutankhamonin sukupuusta voit lukea lisää täältä.
Kuvat: wikimedia

[Muokkaus 30.4.2010

National Geographic ei lämpene ajatukselle Tutankhamonista sotilaana. "Hän ei ollut vahva farao, joka olisi rynnistänyt ympäri valtakuntaa sotavaunuilla. Kuvitelkaa sen sijaan hauras, heikko poika, jolla oli kampurajalka ja keppi,” sanoo geneetikko Carsten Pusch lehden mukaan.

Taas ollaan kiusallisessa usean totuuden tilanteessa. Mikä niistä meidän on valittava? Kunnes arkeologia jotakin varmaksi todistaa, on tyydyttävä luomaan itselleen oma kompromissi. Siihen voi olla avuksi mainitun artikkelin lukeminen.]

Puhumaton pää

Maaliskuu alkoi mukavasti upealla löydöllä Egyptistä.
Luksorin (muinaisen Theban) länsirannalta, Kom El Hettasta löytyi Amenhotep III:n (n. 1390-1352 eaa.) graniittipatsaan 2,5 metrin korkuinen pää.
Patsaan pää on erittäin tasokasta käsityötä ja faraon kruunua koristavassa ureus-käärmeessä on jälkiä punaisesta maalista – taas yksi vihje siitä miten loistokkaissa väreissä muinaisen Egyptinkin patsaat ovat komeilleet. Löytö ei tullut täytenä yllätyksenä, sillä kuolintemppelistä
on löytynyt 84 kolossaalipatsasta.

Karnakin sfinksejä. wikimedia

Myös Luksorin itärannalla tohisee: paraikaa kaivetaan esiin Luksorin ja Karnakin temppelien välillä kulkevaa sfinksikujaa. Kaivausten este on ollut se, että kujan päälle on rakennettu taloja, mutta nyt asukkaat on maksettu pois ja tulevaisuudessa kulttuurinnälkäiset turistit voivat kulkea pyhää tietä koko sen pituudelta.

Lisää tietoa ja kuvia löydöstä voit katsoa täältä.

Ei mitään perusduunareita

1990-luvulla löydettiin Gizan pyramidien lähistöltä 4. ja 5. dynastian aikaisia työläishautoja, jotka kertoivat paljon uutta pyramidinrakentajista - ja varmistivat, etteivät nämä olleet orjia.

Nyt samalta alueelta on löytynyt uusia hautoja.

Hassua on, että ainakin Al-Jazeera, CNN ja Helsingin Sanomat ovat noteeranneet tulokset ikään kuin yllätyksellisinä. Voi toki johtua siitä että tohtori Zahi Hawass kutsui lehdistöjulkaisussaan löytöjä mahdollisesti "20. ja 21. vuosisadan tärkeimmiksi" (kuten muuten myös Kleopatra VII:n ja Imhotepin mahdollisia hautoja).

Väittelin tästä itse aikanaan lukion historianopettajan kanssa. Pyramidinrakentajat olivat vuorotyövoimaa, jolle maksettiin hyvää palkkaa elintarvikkeina ja pellavana, josta huolehtivat aikansa huippulääkärit ja jonka rakennustyömaalla kuolleet jäsenet haudattiin faraon viereen. Viimeistään hautapaikan sijainti kertoo rakentajien asemasta jotakin: pyramidien aikaan uskottiin vain faraolla olevan tien ikuiseen elämään. Tästä syystä vain ylhäisön jäseniä haudattiin hallitsijoiden hautapaikkojen liepeille. Olisiko tämä sovelias hautapaikka orjalle?

Vapaaehtoisia rakentajat eivät kaikesta huolimatta olleet. Helsingin Sanomien artikkelissa 13.1. oli egyptologi Jaana Toivari-Viitalalta osuva vertaus: työn vapaaehtoisuutta voi verrata suomalaisten veronmaksun vapaaehtoisuuteen. Käytännössä pyramidirakennusmaalla työskentelemällä katettiin osa veroista.

Näissä merkeissä voi herkutella BBC:n tajunnanräjäyttävän hienolla draamallisella dokumentilla Suuren pyramidin rakentajista. Dokumentin youtube-versio löytyy täältä.

Ja jos dokumentista jää vielä nälkä egyptologiselle huippukuvamateriaalille, kannattaa tutustua herra Hawassin valokuvablogiin http://www.drhawass.com/photoblog.

18.1.:
Hawass on julkaissut lisää aiheen tiimoilta (linkki).

Muinaisegyptiläinen Lumene oli terveellistä

Muinaisegyptiläiset huolehtivat ulkonäöstään, eivätkä silmämeikit, huulipunat, kynsilakat tai glitterikään olleet heille vieraita. (Glitter saatiin aikaan sekoittamalla silmämeikkiin jauhettuja kovakuoriaisenkuoria.)

Uusi tutkimus vihjaa että muinaisegyptiläisillä meikeillä oli esteettisen arvon lisäksi myös lääketieteellistä sellaista, vaikka pitkään onkin epäilty päinvastaista. Kohl-silmämeikin sisältämien lyijysuolojen on sopivina määrinä todettu tehostavan immuunipuolustusjärjestelmää ja suojaavan silmätulehdukselta.

Egyptiläiset käyttivät pääasiassa vihreästä, kuparipitoisesta malakiitista sekä lyijypitoisesta kohlista valmistettuja silmämeikkejä. Niistä oli muutakin käytännön hyötyä kuin tulehdusten esto: vihreä väri ilmeisesti rentoutti silmää ja etenkin musta suojasi häikäistymiseltä - hyödyllinen kikka aavikko-oloissa - samasta syystä jalkapalloilijatkin saattavat vetäistä tyylikkäät viirut silmän alle.



Aiemmin on ihmetelty sitä, ettei yhdestäkään egyptiläisestä muumiosta ole löydetty lyijymyrkytyksen merkkejä, vaikka lyijyä on käytetty meikkien ohella myös melko yleisenä lääkkeenä. Joko aavikon kansa oli kehittänyt myrkylliselle metallille vastustuskyvyn tai sitten sitä osattiin käyttää oikean kokoisina annoksina, mene ja tiedä. Joka tapauksessa meikkaus kannatti, niin miehillä kuin naisillakin.

Kuninkaiden laakso

Harva paikka maailmassa vastaa arkeologien päiväunia samalla tavalla kuin Luksorin Kuninkaiden laakso Egyptissä. Laaksosta tunnetaan 63 hautaa, joista valtaosa kuuluu faraoille 18. dynastiasta 20. dynastiaan, eli noin 1550 - 1075 eaa. Muinaisina aikoina paikka tunnettiin nimellä "Miljoonien vuosien suuri ja kuninkaallinen Faraon - olkoon Hän elävä, kukoistava ja terve - Nekropoli Thebasta länteen". Lyhyttä ja ytimekästä. Egyptiksi sama kuuluu näin:

Laaksoa on tongittu enemmän tai vähemmän tieteellisesti Napoleonin retkestä 1799 lähtien. Ehdottomasti tunnetuin löytö laaksosta on 1922 löytynyt Tutankhamonin hauta, jonka valtaosa hautaesineistöstä oli tallella. Hyvällä syyllä voisi kysyä, onko moneen kertaan ristiin rastiin pengotulla laaksolla enää mitään annettavaa?

Varmasti on, kuuluu vastaus egyptologeilta. Tutankhamonin haudan löytyessä laakson piti olla jo loppuun asti tutkittu. Vuodesta 2007 laaksossa on suoritettu jälleen uusia tutkimuksia mielenkiintoisin tuloksin:
Blogissaan "yllättäen" kaivauksia johtava Zahi Hawass kertoo laaksosta löydetyn kallioonlouhitun kanavan, jolla vettä on ilmeisesti ohjattu pois kuninkaallisten hautojen läheisyydestä. Vaikka Kuninkaiden laakso yleensä on epäinhimillinen hornankattila, saattaa se muuttua suorastaan järveksi harvoina sadekausina. Aivan ymmärrettävästi faraoiden hautojen tulviminen huoletti muinaisia egyptiläisiä: useisen hautojen sisäänkäyntien maalaukset ovat veden turmelemia ja hautojen "ansakuilut" ovat todennäköisesti pitäneet vettä loitolla yhtä lailla kuin haudanryöstäjiäkin.

Nykyaikaisen käymälärakennuksen takaa löytyi myös kalliosta hakkuujälkiä, jotka viittaisivat hautaan. Valitettavasti tämän tutkiminen vaatisi wc-rakennuksen purkua. Miksi inhimilliset tarpeet eksyvät aina tieteenteon tielle?

Tosiasia on, että usean 18. dynastian (samaisen jolla Hatshepsut, Tutankhamon, Ekhnaton ja Horemheb hallitsivat ja Sinuhe kirjoitteli itseään varten) hallitsijan haudat ja muumiot ovat yhä löytämättä - kenties nämä yhä odottavat Kuninkaiden laaksossa? Tohtori Hawass ainakin elättelee toiveita ensimmäisestä egyptiläisen tekemästä kuningashautalöydöstä - aiemmat löytäjät kun ovat aina olleet ties mitä siirtomaaisäntien hännystelijöitä.
Projektin myötä on löytynyt myös erinäisiä muinaisia rakennuksia, jotka lienevät toimineet varastoina tai ovat liittyneet muumiointiriitteihin.

Nykyään laaksoa uhkaa luonnonvoimia vielä paljon pahempi mahti - turismi. Nefertarin hauta on surullisen kuuluisa esimerkki siitä, kuinka muutamassa vuosikymmenessä pelkän hikoilun ja hengityksen myötä tuhansia vuosia vanhat mestariteokset katoavat olemattomiin. Sama kohtalo uhkaa muitakin alueen hautoja, mutta ratkaisuja on vaikea tehdä rahaasyytävän turismin ollessa Egyptille jo Niiliä suurempi elinehto.

Lascauxin ja Altamiran kuulut kalliomaalausluolat Euroopassa on suljettu samasta syystä. Niiden maalauspinnoista on kuitenkin tehty autenttiset kopioit, joissa matkailijat voivat taiteeseen tutustua. Samaa suunnitellaan Pompeijiin Italiassa, jossa ilmansaasteet uhkaavat tuhkan lähes kaksi vuosituhatta suojaamia kaupunkeja. Olisiko tästä ratkaisuksi Egyptiinkin, vai onko turistien mahdotonta joustaa asiassa? Aitoa on saatava, vaikka se aiheuttaisi tärkeän kulttuuriperinnön muuttumisen tomuksi.

50 000 persialalaisen ja kahden italialaisen huijaus

On sitä arkeologimaailmassa tuoreita huijauksiakin.



Tätä Discovery Newsin videota voisi pitää vakuuttavanakin, mutta valitettavasti Egyptin museovirasto SCA:n puheenjohtaja Zahi Hawass osoitti blogissaan ja lehdistötiedotteessa väitteet Persian kuningas Kambyses II:n kadonneen armeijan löytymisestä huijaukseksi.

Kambyses II, Kyrus Suuren poika, hallitsi Persian valtakuntaa 530-522 eaa. ja Egyptiä 525-522 eaa. Historiantutkijoiden usein lainaama "historiankirjoituksen isä" Herodotos kertoo Kambyseen koonneen 50 000 miehen armeijan ja lähteneen hyökkäykseen Siwan keitaalla Egyptissä sijainnutta Ammonin oraakkelia (saman viran haltija myöhemmin julisti Aleksanteri Suuren Ammonin pojaksi) vastaan.
Matkalla valtaisa hiekkamyrsky kuitenkin yllätti armeijan eikä siitä sen koommin kuultu.
Useat historioitsijat ovat ajatelleet tarinan olleen keksitty, mutta monet ovat silti etsineet armeijaa, eikä tämän kertainen huijaus ole ensimmäinen - armeijan löytymisestä uutisoitiin jo 1977.

Tämänkertaiset "löytäjät" ovat italialaiset Castiglonin veljekset, jotka ovat tunnettuja kohuhakuisista "dokumenttielokuvistaan", jollaisessa he tieteellisen julkaisun sijaan Kambyses II:n armeijastakin ilmoittivat.
Italialainen arkeologi Paulo Gallo on tutkinut väitettyä löytöaluetta vuodesta 2002, eikä Castigloneille ole myönnetty siellä kaivauslupaa.

Oli armeijaa tai ei, Kambyses itse kuoli hyvin hämärissä olosuhteissa lähdettyään Egyptistä tukahduttamaan Persiassa noussutta vastarintaa. Hänen seuraajansa Dareioksen mukaan, joka tuolloin toimi keisarin keihäänkantajana, Dareios teki itsemurhan ymmärrettyään ettei voi saavuttaa voittia. Herodotos puolestaan kertoo kuoleman olleen vahinko: Kambyses olisi kuollut oman miekkansa lävistämänä kun hänen huotransa petti hänen noustessaan hevosensa selkään. Kuulostaa fyysisesti aika vaikealta. Kambyseen hauta tunnistettiin vuonna 2006.

Voi toki olla että persialainen armeija edelleen odottelee Saharan hiekkojen alla, mutta taas saimme muistutuksen siitä ettei kaikkea italialaista spaghettia pidä purematta niellä - eikä uskoa kaikkia uutisia joita kuulemme.

Lisäys 30.12.
Olen hyvin pettynyt. Jopa Ylen latinankielinen viikkokatsaus noteerasi italialaisveljesten löydön aitona. Mihin tässä maailmassa voi enää luottaa?

Louvre boikottiin

Egyptologian valovoimainen linssilude Zahi Hawass on ryhtynyt koviin otteisiin vaatimuksissaan Egyptistä ryövättyjen muinaismuistojen palauttamisesta. Egyptin museovirastoa vastaavan Supreme Council of Antiquitiesin puheenjohtaja on katkaissut Egyptin välit Louvreen, mikä on johtanut museon kaivauksien välittömään keskeytymiseen mm. Sakkarassa Egyptissä.

Syynä historialliseen välienkatkaisuun on Louvren kieltäytyminen palauttamasta 3200 vuoden ikäisiä seinämaalauksia jotka ryöstettiin 1980-luvulla Tetaki-nimisen ylimyksen haudasta.
Louvre osti maalaukset kokoelmiinsa vuosina 2000 ja 2003 uskoen niiden päätyneen antiikkimarkkinoille jo kolonialismin aikana, jolloin muinaismuistojen vientiä maasta ei juuri valvottu. Maalaukset huomattiin kadonneiksi vasta vuonna 2008.


Professori Hawassin toivelistalle kuuluu muitakin artifakteja, näiden joukossa ehkä kuuluisimpana Berliinin Ägyptisches Museumissa oleva Nefertitin rintakuva.
SCA:n puheenjohtajaksi tulonsa jälkeen vuonna 2002 Hawass on onnistunut palauttamaan Egyptiin 5000 varastettua esinettä.

Tetaki kaipaa maalauksia varmasti itsekin, siellä nämä hänen kuolemanjälkeistä elämäänsä kuvaavat freskot takasivat sen, että hän voisi jatkaa auvoisaa elämäänsä kuolemattomien kentillä vaikka hänen muumionsa häviäisi ja vaikka sukulaiset lakkaisivat tuomasta ruokauhreja.













Lisäys: Hawassin vaatimusta seuraavana päivänä (8.10.) Iran ilmoitti katkaisevansa yhteydet British Museumiin mikäli tämä ei suostu lainaamaan vuosille 539-530 e.a.a. ajoittuvaa Persian kuningas Kyruksen sylinteriä, jota pidetään maailman vanhimpana ihmisoikeusjulistuksena. Sylinterin lainaamisella takaisin Iraniin olisi näin ollen suurta symbolista arvoa sekasortoiselle maalle.
British Museum on luvannut lainata artifaktin kun Iranin tilanne on kyllin vakaa.

(Lisäys 23.11.: Louvre päätti, ei mitenkään yllättäen, palauttaa seinämaalaukset. Nyt se joutuu tekemään päätöksiä 300 vuotta sitten Turkista viedyista Antiikin jumalpatsaista, joita Izmirin kaupunki penää takaisin.)