tiistai 27. marraskuuta 2012

Vuoden museokasvo esittäytyy

Kuten Kaisa Kyläkoski jo edellisen päivityksen kommentissa vihjasikin, koin eilen maanantaina todellisen yllätyksen. Sain nimittäin keskellä Savoa sukuloidessani kuulla, että Aboa Vetus & Ars Nova -museo päätti kunnioittaa minua Vuoden museokasvo 2012 -tittelillä. Iso yllätys ja kunnianosoitus!

Kuva: Jari Nieminen

Olin kuitenkin erittäin kiitollinen valinnan perusteista. Kokonaisuudessaan juhlava perustelu kuului:
Aboa Vetus & Ars Novan vuoden museokasvo 2012 on arkeologian opiskelija
Ilari Aalto. Hän on työskennellyt Aboa Vetuksen alueen arkeologisella
kaivauksella vuoden 2012 kuluessa. Ilari Aalto on hyvin työhönsä
perehtyvä ja sitä intohimoisesti tekevä tuleva museoammattilainen.
Vuoden museokasvotunnustuksen hän saa onnistumisestaan asiakaspalvelun
ja arkeologian yhdistämisessä: arkeologia ja arkeologin työ on
välittynyt kaivauskohteessa kaikenikäisille museokävijöille
puoleensavetävänä. Ilari Aalto on omaehtoisesti kehittänyt tapoja,
joilla arkeologinen kaivaus tulee helpommin ymmärrettäväksi ja näkyväksi.
Sanoisin, että enemmän kuin minulle henkilönä tämä palkinto meni yleisöarkeologialle ja ennen kaikkea arkeologisen tiedon ja laajemman yleisön väliselle keskustelulle. Tätä asiaa ei voi liikaa painottaa, ja toivon että tämä arvonanto antaa minulle ja kaikille muillekin puhtia jatkaa arkeologisen tiedon laajemman saatavuuden tiellä. Menneisyys kuuluu kaikille!

maanantai 19. marraskuuta 2012

20 000

Haluaisin täten ilmoittaa, että tällä blogilla on rekisteröitynä


katselukertaa! Suurkiitos kaikille lukijoille. Tiedän että todellisuudessa lukukertoja on vieläkin enemmän, mutta ikävä kyllä blogger ei tilastoi teitä jotka luette blogia syötteen kautta. On joka tapauksessa mukava tietää, ettei kirjoita vain itselleen.  Jatkakaa lukemista, minä jatkan kirjoittamista.

Kiitos ja kumarrus!

Viikon sitaatti

Mielestäni löytäminen on aina kivaa. On kuitenkin tilanteita, joissa löytäminen aiheuttaa poikkeuksellisen paljon iloa ja tyydytystä. Löytämisellä voidaan tarkoittaa niin esineiden kuin rakenteiden löytämistä, mutta myös analyyseissä tehtyjä löytöjä. Usein myös ajoitustulokset ilahduttavat. Jos puhutaan esinelöytötasossa ilon tuottamista, voidaan tekijöinä mainita löydön poikkeuksellisuus, harvinaisuus, yllätyksellisyys ja joskus jopa pelkkä löytöjen määrä. Myönnettäköön, että on myös tapauksia, joissa vähälöytöisyys on ollut ilon aiheena.

- Esa Mikkola artikkelissa Löytämisen ilo - esimerkkejä rautakauden kaivauksilta. Arkeologipäivät 2007.

Yksi ilahduttava löytö seulasta. Kuva: I.A.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Viiskyt' vuotta varetusta!

Kauan eläköön Vare!

Turun yliopiston arkeologian ainejärjestö Vare täyttää kunnioitettavat puoli vuosisataa. Tätä on juhlittu koko kuluva viikko baarikierroksella, Indiana Jones -elokuvaillalla ja perinteisessä keskiviikkokahvituksessa kakulla. Juhlaviikko huipentuu lauantaina vuosijuhliin, joita vietetään juhlaetiketillä Submarinassa Turussa.

Ennen kaikkea allekirjoittanut on kontribuoinut juhlahumuun toimimalla osana Vareen historiikin toimituskuntaa. 216-sivuinen historiikki Lapionpistoja. Kertomuksia Arkeologian yhdistys Vareesta vuosilta 1962-2012 julkaistiin virallisesti eilen torstaina. Yhtään vähättelemättä rohkenen sanoa, että kuusihenkinen toimituskuntamme on tehnyt ison ja näyttävän työn. Vuosi sitten en osannut arvata kuinka paljon työtunteja kirjan toimittaminen vaatisi, mutta tulipa siinä opittuakin yhtä sun toista.


Kirja koostuu 27 artikkelista, jotka ovat eri aikoina Vareessa vaikuttaneiden aktiivien kirjoittamia. Viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu monenmoista tapahtumaa, joista osa on jo ehtinyt painua unhoon. Oli silti yllättävää, miten paljon muisti- ja muuta tietoa loppujen lopuksi löytyi. Kaikki tieto ei kuitenkaan ole sellaista, mikä olisi tullut kirjatuksi pöytäkirjoihin.

Historiikin toimittamisesta ei jännitystä puuttunut. Ahvenanmaalla vietettynä
toimitusviikonloppuna saimme peljätä hirmuista punkkia. Kuva: I.A.

Seuraavassa pari otosta julkaisutilaisuudesta, joka pidettiin yliopiston päärakennuksessa. Läsnä oli arkeologian henkilökuntaa, ystäviä ja opiskelijoita.

Toimituskuntalaiset Juhana ja Siiri valmistelevat tarjoiluja. Kuva: I.A.
Todistettavasti julkaisutilaisuudessa oli muitakin kuin tomituskunta.
Kuva: I.A.
 On ilo nähdä pitkän työn tulos konkreettisesti pöydällä pinossa. Kuva: I.A.
Ai niin, jos jollekulle on epäselvää mitä Vare tarkoittaa, on kyseessä lounaissuomalainen hautaröykkiötä tarkoittava murressana, joka taipuu samaan tapaan kuin päre. Knoppitietona historiikista: Vare voitti perustamiskokouksessa 19.11. 1962 nimiehdotuksena kilpailijansa Säleen äänin 5-2. Hyvä niin.

Lopuksi pakollinen mainos: kirjaa saa ostaa toimituskunnan jäsen Janne Haaralalta (jlshaa[at]utu.fi) huokeaan 30€ hintaan. Tarvittaessa veloitetaan myös postikulut.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kuulumisia kellarista

Syyskylmä tuuli puhaltaa ja vettä vihmoo niskaan. Pimeä tulee niin aikaisin, että seulomisen kanssa saa olla nopea tai tarkkasilmäinen. Eipä siis ihme että Aboa Vetuksenkin kaivauskausi on aivan loppusuoralla. Enää viimeiset ämpärit täytettävänä ja seulottavana ennen kuin siistityn kaivausalueen voi jättää odottamaan ensi vuoden kaivauksia.

Pääasiallinen konservointikohde: holvinjalka. Kuva: I.A.
Viime viikolla kaivaukset kokivat jonkinlaisen loppuhuipentuman, kun rakennuskonservaattori Lasse Mattila oli koko viikon paikanpäällä tekemässä konservointitöitä. Tärkein konservointikohde oli varsin väliaikaisiksi tuiksi tarkoitetuilla pattingeilla vuonna 1995 tuettu holvinkanta. Kaivoimme, purimme, tuimme ja muurasimme. Viikkoa voi kuvailla ennen kaikkea sanalla "tehokas". Oli hienoa seurata Lassen osaavia toimia, ja toisaalta pelottavaa huomata miten pienellä tuella jotkin rakenteet olivat kiinni. Kesällä keventämääni seinästä irti lohjennutta tiiliholvin kantaa kannatteli enää varsin pieni laastinpala, ja kun se otettiin pois, raukesi holvi varsin pian itsestään. Halla oli hapertanut sen rakenteet ilmeisesti 1990-luvun kaivauksissa niin pahoin, ettei siitä enää olisi kalua tullut.

Kaivaustunnelmaa ensimmäisenä konservointipäivänä. Kuva: I.A.

Tiiliholvi ei ollut erityisen jämerällä perustalla. Kuva: I.A.

R26 tyystin poistettuna. Kuva: I.A.

Viikko tarkoitti myös ahkeraa dokumentointia. Mittauksessa aiemmin käyttämämme yliopiston uudempi takymetri oli alkanut näyttää järjestelmällistä mittavirhettä, joten otimme käyttöön vanhemman takymetrin ja tähän hankitun uuden tallentimen. Näiden kanssa ensimmäinen orientointi onnistui 0,000 m virheellä, mikä oli riemastuttavaa toisen kojeen kymmenen sentin virheeseen verrattuna. Voin kertoa että näin tarkkaa orientointia ei joka päivä näe. Liian hyvää ollakseen totta?

Arkeologian oppiaineen uusi Trimble-tallennin toimii kuin rasvattu.
Kuva: I.A.

Viikon jälkeen kuoppa näyttikin jo varsin erilaiselta:


Holvinjalka konservoinnin jäljiltä.
Hämeenkadun puoleinen seinä konservoinnin jäljiltä.

Kaivoimme myös esiin puretun tiiliholvin lounaispuolella piilossa olleen holvikomeron, joka vaikuttaa puhtaan arkkitehtoniselta tukirakenteelta. Se on ollut kivisen väliseinän takana, eli mistään säilytystilasta tuskin on kyse. Kellarin lounaisseinällä näitä komeroita on kaksi, joista toinen jätettiin piiloon odottamaan konservointia in futuro. Mielenkiintoista komeroissa on, että ne näyttävät nojaavan viereisen kivitalon kellariin. Näin ollen tämä naapuritalo, jota aiemmin on pidetty (syyttä?) nuorempana, vaikuttaisikin olevan vanhempi. Korostettakoon tässä vaiheessa, ettei tästä huomattavasti pienemmästä naapurikellarista ole saatu dendrokronologista ajoitusta. Kysymykseksi kuitenkin jää, kuinka paljon vanhempi tämä naapurikellari on - puhutaanko vain parista vuodesta vai vuosikymmenistä?

Kellarin lounaisseinusta ennen kuin komerot otettiin esiin. Kuva: I.A.
Mitäs sieltä löytyikään! Kaksi holvattua komeroa. Kuva: I.A.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Viikon sitaatti

Yliopistoväen haudanhäpäisijät ja muutkin kalmistojenmuinaistieteilijät voisivat jo hankkia itselleen elämän.

 – nimimerkki Totakamoon vastauksena Ilta-Sanomien uutiseen Sakkarasta löytyneestä koskemattomasta kuninkaallisesta haudasta

Sakkarasta vastikään löydettyjä 5. dynastian aikaisia patsaita.
Ministry of Antiquities/ Handout