tiistai 22. joulukuuta 2009

Vuosikymmenen tapahtumat

Uuden vuosikymmenen alkamisen kunniaksi (alkoi se mielestäsi sitten 2010 tai 2011) julkaisi arkeologibloggari K. Kris Hirst katselmuksen kuluneen vuosikymmenen suurimmista arkeologisista tapauksista maailmalla.

Siltä varalta ettet jostakin syystä lue hänen blogiaan, linkitän valokuvaesseen tänne.

Sen myötä hyvää joulua!

Siellä niitä on, arkeologeja. Olympian kaivaukset 1875/76. wikimedia

Kiinan muuri matalaksi

Helsingin Sanomat kertoi artikkelissaan ikäviä uutisia menneisyyden tutkijoille ja ystäville maanantaina 21.12. .
Viranomaisten jatkuvista varoituksista huolimatta kaivosyhtiö on tuhonnut sadan metrin matkalta yli 2000-vuotiasta Kiinan muuria ja jatkaa tuhojaan edelleen. Muuria on tosin jäljellä vielä kuutisentuhatta kilometriä, mutta tämä on vain yksi esimerkki siitä kuinka Kiinan talouskasvu vaatii menneisyyden raivaamista tieltään.

Toistaiseksi pystyssä olevaa muuria. Wikimedia Commons.
Tuoreen kartoituksen mukaan 1980-luvun puolivälistä Kiinassa on tuhottu muikeat 23 600 historiallista kohdetta. Kohteita on jyrätty rakennusprojektien tieltä, mutta myös mm. mittavat patoprojektit ovat huuhtoneet näitä mennessään.
Kaikki eivät usko luvun aitouteen, mutta kiistämätön tosiasia on, että kulttuuriperintöä katoaa Kiinassa tiuhaa tahtia. Jos Suomen menneisyyttä myllättäisiin samaa tahtia ei meillä olisi kohta mitään jäljellä.

Kiinan viranomaiset ovat ilmoittaneet haluavansa ensisijaisesti suojella suuria tärkeitä kohteita. Kenenkään mieleen tosin tuskin pälkähtäisi ensimmäisenä pykätä parkkipaikkaa Kielletyn kaupungin tilalle, mutta mistäs sitä koskaan tietää. Kysymys onkin, mitä tällöin käy pienemmälle, tavallisten ihmisten historialle? Jos Kiinan suhtautuminen muinaisjäännöksiin leviää, uhkaa maailmaa juurettomuuteen ajautuminen. Miten ihminen pystyy ymmärtämään itseään ja kommunikoimaan menneisyytensä kanssa, jos ei tämä menneisyys ilmene mitenkään hänen ympäristössään?

"Se, joka ei osaa tehdä tiliä viimeksi kuluneista 3000 vuodesta, elää vain kädestä suuhun ," sanoi Goethe.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Kuninkaiden laakso


Harva paikka maailmassa vastaa arkeologien päiväunia samalla tavalla kuin Luksorin Kuninkaiden laakso Egyptissä. Laaksosta tunnetaan 63 hautaa, joista valtaosa kuuluu faraoille 18. dynastiasta 20. dynastiaan, eli noin 1550 - 1075 eaa. Muinaisina aikoina paikka tunnettiin nimellä "Miljoonien vuosien suuri ja kuninkaallinen Faraon - olkoon Hän elävä, kukoistava ja terve - Nekropoli Thebasta länteen". Lyhyttä ja ytimekästä. Egyptiksi sama kuuluu näin:

Laaksoa on tongittu enemmän tai vähemmän tieteellisesti Napoleonin retkestä 1799 lähtien. Ehdottomasti tunnetuin löytö laaksosta on 1922 löytynyt Tutankhamonin hauta, jonka valtaosa hautaesineistöstä oli tallella. Hyvällä syyllä voisi kysyä, onko moneen kertaan ristiin rastiin pengotulla laaksolla enää mitään annettavaa?

Varmasti on, kuuluu vastaus egyptologeilta. Tutankhamonin haudan löytyessä laakson piti olla jo loppuun asti tutkittu. Vuodesta 2007 laaksossa on suoritettu jälleen uusia tutkimuksia mielenkiintoisin tuloksin:
Blogissaan "yllättäen" kaivauksia johtava Zahi Hawass kertoo laaksosta löydetyn kallioonlouhitun kanavan, jolla vettä on ilmeisesti ohjattu pois kuninkaallisten hautojen läheisyydestä. Vaikka Kuninkaiden laakso yleensä on epäinhimillinen hornankattila, saattaa se muuttua suorastaan järveksi harvoina sadekausina. Aivan ymmärrettävästi faraoiden hautojen tulviminen huoletti muinaisia egyptiläisiä: useisen hautojen sisäänkäyntien maalaukset ovat veden turmelemia ja hautojen "ansakuilut" ovat todennäköisesti pitäneet vettä loitolla yhtä lailla kuin haudanryöstäjiäkin.

Nykyaikaisen käymälärakennuksen takaa löytyi myös kalliosta hakkuujälkiä, jotka viittaisivat hautaan. Valitettavasti tämän tutkiminen vaatisi wc-rakennuksen purkua. Miksi inhimilliset tarpeet eksyvät aina tieteenteon tielle?

Tosiasia on, että usean 18. dynastian (samaisen jolla Hatshepsut, Tutankhamon, Ekhnaton ja Horemheb hallitsivat ja Sinuhe kirjoitteli itseään varten) hallitsijan haudat ja muumiot ovat yhä löytämättä - kenties nämä yhä odottavat Kuninkaiden laaksossa? Tohtori Hawass ainakin elättelee toiveita ensimmäisestä egyptiläisen tekemästä kuningashautalöydöstä - aiemmat löytäjät kun ovat aina olleet ties mitä siirtomaaisäntien hännystelijöitä.
Projektin myötä on löytynyt myös erinäisiä muinaisia rakennuksia, jotka lienevät toimineet varastoina tai ovat liittyneet muumiointiriitteihin.

Nykyään laaksoa uhkaa luonnonvoimia vielä paljon pahempi mahti - turismi. Nefertarin hauta on surullisen kuuluisa esimerkki siitä, kuinka muutamassa vuosikymmenessä pelkän hikoilun ja hengityksen myötä tuhansia vuosia vanhat mestariteokset katoavat olemattomiin. Sama kohtalo uhkaa muitakin alueen hautoja, mutta ratkaisuja on vaikea tehdä rahaasyytävän turismin ollessa Egyptille jo Niiliä suurempi elinehto.

Lascauxin ja Altamiran kuulut kalliomaalausluolat Euroopassa on suljettu samasta syystä. Niiden maalauspinnoista on kuitenkin tehty autenttiset kopioit, joissa matkailijat voivat taiteeseen tutustua. Samaa suunnitellaan Pompeijiin Italiassa, jossa ilmansaasteet uhkaavat tuhkan lähes kaksi vuosituhatta suojaamia kaupunkeja. Olisiko tästä ratkaisuksi Egyptiinkin, vai onko turistien mahdotonta joustaa asiassa? Aitoa on saatava, vaikka se aiheuttaisi tärkeän kulttuuriperinnön muuttumisen tomuksi.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Vasarakirveitä ja merovinkeja

Kirjasto alkaa käydä turhankin tutuksi lukuvuoden kiihtyessä kohti odotettua joululomaa. Eilen vietin 10 tuntia ruokatauon kanssa käyden läpi kertakaikkisen loistavaa teosta Suomen historia 1 - Kivikausi, pronssikausi ja rautakauden alku, keski- ja myöhäisrautakausi. Hankkikaa kyseinen painotuote käsiinne jos Suomen historia vähääkään kiinnostaa, ihan totta. Olkoonkin, että käsityksemme ovat muuttuneet sitten Suomen historia 1:n julkaisemisen.

Tuntuu että vaikka on koko ikänsä näiden asioiden kanssa pyörinyt niin vasta nyt alkaa valjeta miten monipuolinen historia maallamme on ollut. Vai mitäs tuumaatte merovinkiajan (550-800 jaa.) rikkaista päällikönhaudoista Kaarinan Ristinmäessä ja Eurassa uskomattoman hienoine miekkoineen? Kyllä täälläkin on osattu komeasti elää ja olla kansainvälisiä. Se historia pitäisi vain kaivaa esiin!

Tarinan hauska osio on, että tentti johon intoa puhkuen luin sattui olemaan samana päivänä, heh. Ehkä tämäkin hajamielisyyden ruumiillistuma voisi opetella käyttämään kalenteria. Onneksi tammikuussa on laitostenttipäivä!

Suomen historia 1:n ISBN on ISBN 951-35-2490-6.

torstai 10. joulukuuta 2009

Muinaisia trendejä

Ei se ollut ennenkään se ja sama ketä kopioitiin. Tästä saatiin jälleen esimerkki Israelista, mistä löytyivät minolaistyylisen freskon jäänteet.

Kuva Knossoksen palatsista Kreetalta. wikimedia

Löytö tehtiin El Kabrin pronssikautisen kaupungin (2000-1550 eaa.) palatsista, ja jännittävää siinä on juuri sen ainutlaatuisuus. Muut kanaanilaiset kaupungit kopioivat taiteessaan ja arkkitehtuurisaan naapurimaata Syyriaa tai Mesopotamian tyyliä. El Kabrin persoonallinen valinta oli siis varmasti tietoinen: haluttiin viestittää välimerellistä ilmapiiriä. Palatsista on aiempina kaivauskausina löydetty toinenkin minolainen fresko, mutta uusi löytö varmistaa ettei kyseessä ollut pelkkä yksittäistapaus.
Kaupunki itse on oikea arkeologinen herkku, kyseisen valtakeskuksen päälle kun ei hylkäämisen jälkeen ole rakennettu uusia kaupunkikerroksia, vaan kaikki on tismalleen kuten muinaiset asukit sen jättivät.

El Kabrin hallitsijoiden valinta seurata minolaista trendiä ei ollut lainkaan huono: tämä purjehtija-kauppiaskansa hallitsi tuohon aikaan käytännössä koko itäisen Välimeren kauppaa. Minolaista tyyliä kopioivat myös muut, kuten mykeneläiset, jotka ilmeisesti myöhemmin koituivat minolaisen kulttuurin tuhoksi. Näiden kahden kulttuurin välistä vaikutussuhdetta ei tosin vielä olla onnistuttu täysin selvittämään.
Minolaisilla tiedetään olleen kulttuurisuhteita muuallekin, sillä mm. Egyptistä tunnetaan minolainen eläinaiheinen fresko mahdollisesti faraonisesta palatsista Avariksesta.

Osa Avariksen freskoa.

Siinä että nykyään kopioidaan kulttuuri USA:sta tai Japanista ja lisätään siihen palasia sieltä täältä ei todellakaan ole mitään uutta, päin vastoin sitä harrastettiin jo vuosituhansia ennen minolaistakaan kulttuuria. Silloin tosin trendien lainautumista hallitsi toisinaan muukin kuin pelkästään se, mikä vaikutti kivalta: toisen kulttuurin mukailussa oli vahva poliittinen viesti siitä, että olemme samanlaisia, olkaamme siis yhtä.

Israelin freskolöydöstä lisätietoa ja kuvia täältä.