perjantai 30. lokakuuta 2009

Esihistoria alkaa

Tällä viikolla se sitten alkoi ihan oikeasti, nimittäin arkeologian opiskelu.
Yliopisto on reilun kahden kuukauden aikana ehtinyt käydä tutuksi, mutta omia aineopintoja on saanut odotella. Ykköskurssi käsitteli kulttuurintutkimusta ylipäätään ja kakkoskurssin olin käynyt jo keväällä kesäyliopistossa. Ei harmittanut yhtään muiden selaillessa hädissään tenttikirjaa.
Kaikkea muuta omaan alaan liittyvää onkin ollut riittämiin muinaismuistoretkestä kenttätyömenetelmien opintopiireihin (prismat ja bussollit tutuiksi!) ja tietysti bileisiin.

Nyt alkanut kolmoskurssi käsittelee Euroopan esihistoriaa ja heti ensimmäisillä luennoilla on aiheeseen saanut uusia näkökulmia. Kivointahan on tietysti omin kätösin hipelöidä myöhäispaleoliittisia (43 000-10 000 eaa.) kiviesineitä. Tuntuu villiltä ajatella, että ne esineet ovat ainoa kosketus jonka voimme saada noihin kauan sitten eläneisiin ihmisiin. Ne ovat jälki, jonka nuo joskus tunteneet, ajatelleet, pelänneet ja rakastaneet ihmiset ovat itsestään jättäneet. Eikö se itsessään ole arvokasta?
Mutta samaa jatkumoahan tässä ollaan. Kuka tietää, mitä tulevaisuuden arkeologit päättelevät ja ajattelevat meidän jäljistämme? Ainakaan heillä ei tule olemaan puutetta lähdeaineistosta.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Kun miehet oli savea ja keisarit päästään vialla


Xi'anissa Kiinassa löytyy maasta jatkuvasti terrakotta-savesta valmistettuja luonnollisen kokoisia sotureita. Tässä ei ole kenellekään arkeologiaan perehtyneelle mitään uutta, sillä näitä Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huangdinin hautaa vartioivia sotureita on löydetty vuodesta 1974 lähtien yli 7000.

Uutta on kuitenkin John Manin vasta suomennettu kirja Terrakotta-armeija, Kiinan ensimmäinen keisari ja hänen valtakuntansa (Karisto 2009). En ole vielä saanut teosta käsiini, mutta se kuulemma tuo mielenkiintoista uutta näkökulmaa Kiinan yhdistäneen keisarin hirmuhallintoon ja kiehtovasti linkittää sen Kiinan kansantasavallan perustaneeseen puhemies Mao Zedongiin. Yhtäläisyyksiä on yllättävän paljon.

Sekä Qin että Mao kumpikin yhdistivät Kiinan ja terrori kuului kummankin työkaluihin. Kumpikin myös kirosi konfutselaisia oppineita ajatuksineen siitä, että hallitsijan tulisi olla lempeä: Qin haudatutti useita näistä elävältä (osittain siksi etteivät nämä osanneet kertoa tälle ikuisen elämän eliksiirin salaisuutta, osittain koska nämä omistivat kiellettyjä kirjoja) ja Mao taas kuritti näitä muiden vanhoillisten kanssa kulttuurivallankumouksessaan.

Qin Shi Huangdi hallitsi vain verraten vähän aikaa 221-210 eaa. Hänen valtakautensa päättyi hulluuteen - ilmeisesti alkemistien hänelle syöttämät elohopeapillerit sekoittivat hänen päänsä. Qin ei suostunut nukkumaan kahta yötä samassa huoneessa peläten pahoja henkiä, tuhlasi omaisuuksia ja ihmishenkiä pakkomielteisesti metsästäessään ikuista elämää ja muun muassa rakennutti itselleen valtavan varsijousen ampuakseen merihirviöitä, joita kumma kyllä kukaan muu ei nähnyt.
Häntä on myös kiittäminen Kiinan historian suurimmista monumenteista: Kiinan muurista ja massiivisesta hautamausoleumista Xi'anissa. On veikattu, että terrakotta-armeijan luominen yksin suisti maan talouden raiteiltaan, eikä kellekään ehkä tule yllätyksenä, että vain 3 vuotta Qinin kuoleman jälkeen dynastia kaatui.

Keisarin hautakammio on edelleen avaamaton. Mikäli aikalaiskirjoituksia, lähinnä historioitsija Sima Qiania, on uskominen, sen sisältö on arkeologeille vielä terrakotta-armeijaa suurempi päiväunien aihe: hautaholviin kerrotaan rakennetun maailman pienoismallin, missä vesistöt ovat elohopeaa, jonka nykyään tuntematon koneisto pitää liikkeessä. Katon sanotaan esittävän tähtitaivasta, jonka tähdistöt on valmistettu jalokivistä.
Kuulostaa uskomattomalta, mutta ainakin mausoleumin yläpuolella suoritetu mittaukset osoittivat maan sisältävän poikkeuksellisen suuria elohopeapitoisuuksia Kiinaa ympäröivien merien muodossa.

Haudan avaamista saamme kuitenkin vielä odottaa. Terrakottasotilaissa (joihin lukeutuu myös vaunuja ja hevosia) riittää työtä vuosiksi eteenpäin eikä Kiinan hallitus helposti myönnä lupaa syvempiin tutkimuksiin, osittain siksi etteivät kiinalaiset mielellään häiritse ensimmäisen keisarinsa lepoa. Haudassa kerrotaan lisäksi olevan itsestään laukeavia varsijousia ja muita ansoja joista Indiana Jones olisi innoissaan.

Vaikka Qin Shi Huangdin vanhoilla päivillään syöksi valtakuntansa kaaokseen, tulee muistaa, että hän aikanaan oli eirräin kykenevä hallitsija ja taktikko. Mikä on tarinan opetus? Älä syö pillereitä jotka liuottavat aivosi, varsinkaan jos satut olemaan keisari.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/60/Terracotta_pmorgan.jpg/800px-Terracotta_pmorgan.jpg
(Kuvalähde wikipedia)

Kuvia terrakottasotilaista löytyy täältä.

[Edit: Sain kuin sainkin kirjan joululahjaksi ja pakko sanoa että odotukseni ylittyivät täysin. Man on mitä parhain tarinankertoja, ja kertoessaan keisarin ja tämän saviarmeijan historiasta ja tutkimuksesta hän ohessa kuljettaa mielenkiintoista matkakertomusta ja kuvausta nyky-Kiinasta ja toisaalta Maon ajoista. Kirjan hotkaisi saman tien, se on sujuvaa tekstiä ja täyttä asiaa kauniilla värikuvilla höystettynä. John Man myös asiallisesti pohtii, mikä järki on kaivaa esiin kaikkia tuhansia sotilaita rapistumaan konservoinnin tason ollessa mitä on. Tässä on totta vie kirja joka pitää lukea!]

perjantai 23. lokakuuta 2009

Välimeri paljastaa vanhoja tarinoita

pavlopetri.jpg
kuva: imageshack

Lähellä Neopolista, Kreikassa, 3-4 metrin syvyydessä meren alla lepää Pavlopetrin pronssikautinen kaupunki. Ikää sillä on viitisentuhatta vuotta.
Maailman vanhin (tunnettu) uponnut kaupunki löydettiin vuonna 1967 mutta vasta tänä keväänä siellä on aloitettu laajamittaiset arkeologiset tutkimukset.

Ja aivan oikeaan aikaan.

Muinainen kaupunki on lähellä turistien suosimaa lomarantaa, ja sitä uhkaavat niin laivojen ankkurit, liian innokkaat sukeltajat kuin Välimeren saasteet ja pieneliötkin.
Kaivauksista vastaa kansainvälinen joukko arkeologeja ja heidän käytössään on aivan uutta, alun perin armeijan ja öljy-yhtiöiden käyttöön tarkoitettua merenalaista teknologiaa. BBC:n mukaan Nottinghamilaista kaivausryhmää alueella johtanut tohtori Jon Henderson sanoi tutkimuksen ylittäneen kaikki odotukset: "Tämä kohde on ainutlaatuinen siitä että meillä on lähes täydellinen kaupunkikaava, pääkatu ja asuinrakennukset, pihapiirit, kiveen hakatut haudat ja ilmeisesti uskonnolliset rakennukset selkeästi näkyvissä merenpohjassa."

Koska uponnutta kaupunkia ei ole asutettu myöhemmin uudelleen, se on täydellinen aikakapseli josta saadaan varmasti paljon uutta tietoa pronssikauden kreikkalaisista. Pronssikauden loppupuolella Kreikassa vallitsi mykeneläinen kulttuuri (1680-1180 eaa.), jonka aikaan sijoittuvat mm. Homeroksen kuvailemat Troijan sota ja Odysseuksen harharetket.

Koska Pavlopetri aikanaan oli satamakaupunki, odottavat arkeologit sen paljastavan uutta tärkeää tietoa siitä, miten kaupankäynti oli pronssikaudella järjestynyt. Yksi tavoite on tietenkin myös selvittää, miksi kaupunki aikanaan päätyi aaltojen omaksi. Näin ilmastonmuutoksesta tohisemisen aikana tällaiset kysymykset ovat arvokkaita ja arkeologia tieteenä antaa yllättäviä mahdollisuuksia vastata niihin.

Paikalla jatketaan tutkimuksia vuoteen 2013 ja tulokset on suunniteltu julkistettaviksi 2014.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Aukeaako Beowulfin maailma lisää?


Lejressä, lähellä Roskildea Tanskassa on tehty merkittävä viikinkien varhaishistoriaan liittyvä löytö.
Arkeologien lapiot ja harjat paljastivat mitoiltaan 7 kertaa 48 metriä olevan mutaseinäisen talon jäänteet, joka on ilmeisesti toiminut saagoissa mainitun kaltaisena simasalina tai jonkinlaisena rituaalipaikkana. Rakennuksen sisältä paljastui 200 metrin syvyistä pylväänpaikkaa, mikä osoittaisi talon olleen mitoiltaan massiivinen. "Olemme varmoja että olemme löytäneen jonkinlaisen kuninkaallisen rakennuksen," Roskilden museon kuraattori Tom Christensen sanoi.

Alueelta löytyi paljon arvotavaran jäänteitä, kuten korkealaatuista lasia ja kultaesineitä. Arkeologeja kummastutti kuitenkin esineiden kohtelu: ne oli järjestelmällisesti rikottu, mahdollisesti jonkinlaisessa rituaalissa, kuten Christensen arvioi.

Paikalla on tehty kaivauksia vuodesta 1986 ensimmäisten viikinkikuninkaiden asuinpaikan löytämiseksi. Sagat kertovat Lejren olleen ensimmäisen 400-500-luvuilla hallinneen Skjold -suvun hallintopaikka. (Yleensä viikinkiaika katsotaan alkaneeksi Lindisfarnen luostarin hävityksestä 793.)

Miten tämä sitten liittyy Beowulf-eepokseen? Anglosaksien muinaiseepos sijoittaa Skjold-kuningas Hroðgarin Heorot-simasalin Lejreen. Heorot on eepoksen alkuosan tapahtumapaikka, missä sieltä kantautuva meteli ärsyttää läheisessä rämeessä asuvaa Grendel-hirviötä joka käy öisin surmaamassa Hroðgarin miehiä. Sankari Beowulf eksyy mukaan kuvioihin ja surmaa hirviön ja tämän vielä hirveämmän äidin, mikä tosin on vasta alkua hänen seikkailuilleen.

On täysin mahdollista, että maan alta paljastunut rakennus olisi juuri Heorot. Alammekin sitten odotella että lähistöltä löytyvät Grendelin ja tämän äidin jäännökset sekä Beowulfin miekka Hrunting. Kuka sanoi ettei taruissa olisi totuuspohjaa?

"Työhön oli käsketty, niin olen kuullut,

heimoa monta ääriltä maiden

kartanoa kaunistamaan. Kohta jo kohosi

miesten keskellä valmiina salvos,

saleista suurin; hän, jonka sanaa

laajalti kuultiin, Heorot-nimen antoi."

- Beowulf, käännös Osmo Pekonen & Clive Tolley

Bolivialainen pyramidi uuteen uskoon

Akapanan pyramidi Tiwakanussa Boliviassa uhkaa tippua UNESCO:n maailmanperintökohdelistalta kiitos saamansa uuden ulkoasun. Pyramidi on Etelä-Amerikan suurimpia inkojen valtakautta edeltäneitä kivimonumentteja ja ajoittuu 300-700-luvuille jaa.

Akapana pyramid

Työmiehet rakensivat pyramidille tiilestä uudet ulkoseinät houkuttelemaan turisteja. Arvostelijat ovat kuitenkin huomauttaneet, ettei seinien alkuperäisestä ulkomuodosta ole mitään arkeologista näyttöä, ja todisteet viittaisivat rakennusmateriaalinkin olleen tiilen sijasta kiveä - jotkin pyramidin säilyneistä lohkareista painavat jopa 100 tonnia.

Paikalla kaivauksia johtava arkeologi José Luis Paz arvioi, että vääränlaisen ulkomuotonsa lisäksi uudet seinät uhkaavat painollaan alkuperäistä pyramidia. Saattaa siis olla, että kasvojenkohotus kääntyy jossakin vaiheessa tekijöitään vastaan ja saa muinaisen monumentin lysähtämään kivikasaksi, ja kukapa nyt sellaista haluaisi katsoa.

Viranomaiset kuitenkin puolustelevat rakennustöitä: kulttuuriministeri Pablo Groux vakuutti pyramidin muistuttavan nyt alkuperäistä ja epäili, ettei UNESCO voisi jättää entistä paremmassa kunnossa olevaa kohdetta listaltaan. Varmuuden varaksi maan hallitus lopetti "korjaustyöt" aiottua aikaisemmin UNESCON määräyksestä.
UNESCO on piakkoin tekemässä tarkastuskäynnin kohteelle.

Mielikuvituksen käyttö muinaisen kohteen restauroinnissa ei ole mitään uutta. Tästä on syytetty muun muassa brittiarkeologi Sir Arthur Evansia, joka suoritti laajamittaisia kaivauksia Kreetalla Knossoksen minolaisessa palatsissa vuonna 1900. Pronssikautinen kulttuurikeskus sai uuden ilmeen Evansin ansiosta, mutta runsas betonin käyttö ja täysin fragmentoituneitten seinämaalausten ylitsepursuava entisöinti herättivät aikanaan krittikkiä. Käytännössä Evans loi koko nimeämänsä minolaisen kulttuurin, ja vasta viimevuosina tutkijat ovat alkaneet ymmärtää todellista kulttuuria Evansin tulkintojen takana.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/f0/Palazzo_Minosse7.jpg

lauantai 17. lokakuuta 2009

Arkeologilastojen kuningas ja muita ihmeitä maailmalta

Pakko saada! Monen muun arkeologinalun lailla minäkin olen eksynyt brittiläisen Archtools nettikaupan sivuille.
Kerrankin sivusto joka osaa tehdä tutkimusalastamme trendikästä! Siihen on pitkä matka että suomessa arkeologin kaivuulastaa mainostettaisiin lauseella "thats HOT!!!" mutta Isossa-Britanniassa se on todellisuutta, ainakin arkeologityökalujen lupauksen, italialaisen Battiferro Archaeologist Trowel -lastan kohdalla.

Kyseinen tehokkaannäköinen nimenomaan arkeologikäyttöön suunniteltu huippuinstrumentti sai hyvät arviot taannoisessa Arkeologiassa tohisee lehden vitosnumerossa. Teroitetuin reunoin (eroon kiusaavista juurista!) varustettu lasta on valmistettu yhdestä palasta taottua terästä ja sen ergonominen kahva on katoamisriskin minimoimiseksi maalattu oranssiksi.

Tämän ei ollut tarkoitus olla mainospuhe, vaan enemmänkin esimerkki siitä, miten maailmalla arkeologiaan suhtaudutaan. Suomessa arkeologeja suurinpiirtein syljetään päin, eikä hienostimuotoiltujen arkeologityökalujen myynti tulisi kuuloonkaan maassa, jossa vakituisia virkoja alalla on 70. Vertailun vuoksi, Isossa-Britanniassa niitä on 7000.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Louvre boikottiin

http://www.foxnews.com/images/233043/1_61_102206_egypt1.jpg

Egyptologian valovoimainen linssilude Zahi Hawass on ryhtynyt koviin otteisiin vaatimuksissaan Egyptistä ryövättyjen muinaismuistojen palauttamisesta. Egyptin museovirastoa vastaavan Supreme Council of Antiquitiesin puheenjohtaja on katkaissut Egyptin välit Louvreen, mikä on johtanut museon kaivauksien välittömään keskeytymiseen mm. Sakkarassa Egyptissä.

Syynä historialliseen välienkatkaisuun on Louvren kieltäytyminen palauttamasta 3200 vuoden ikäisiä seinämaalauksia jotka ryöstettiin 1980-luvulla Tetaki-nimisen ylimyksen haudasta.
Louvre osti maalaukset kokoelmiinsa vuosina 2000 ja 2003 uskoen niiden päätyneen antiikkimarkkinoille jo kolonialismin aikana, jolloin muinaismuistojen vientiä maasta ei juuri valvottu. Maalaukset huomattiin kadonneiksi vasta vuonna 2008.


Professori Hawassin toivelistalle kuuluu muitakin artifakteja, näiden joukossa ehkä kuuluisimpana Berliinin Ägyptisches Museumissa oleva Nefertitin rintakuva.
SCA:n puheenjohtajaksi tulonsa jälkeen vuonna 2002 Hawass on onnistunut palauttamaan Egyptiin 5000 varastettua esinettä.

Tetaki kaipaa maalauksia varmasti itsekin, siellä nämä hänen kuolemanjälkeistä elämäänsä kuvaavat freskot takasivat sen, että hän voisi jatkaa auvoisaa elämäänsä kuolemattomien kentillä vaikka hänen muumionsa häviäisi ja vaikka sukulaiset lakkaisivat tuomasta ruokauhreja.













Lisäys: Hawassin vaatimusta seuraavana päivänä (8.10.) Iran ilmoitti katkaisevansa yhteydet British Museumiin mikäli tämä ei suostu lainaamaan vuosille 539-530 e.a.a. ajoittuvaa Persian kuningas Kyruksen sylinteriä, jota pidetään maailman vanhimpana ihmisoikeusjulistuksena. Sylinterin lainaamisella takaisin Iraniin olisi näin ollen suurta symbolista arvoa sekasortoiselle maalle.
British Museum on luvannut lainata artifaktin kun Iranin tilanne on kyllin vakaa.

(Lisäys 23.11.: Louvre päätti, ei mitenkään yllättäen, palauttaa seinämaalaukset. Nyt se joutuu tekemään päätöksiä 300 vuotta sitten Turkista viedyista Antiikin jumalpatsaista, joita Izmirin kaupunki penää takaisin.)

Museologisia painajaisia


Viime yönä näin jännää unta entisestä työstäni Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon museoavustajana. Jännää oli myös se, että näen tällaisia unia vielä vuosi työsuhteeni päättymisen jälkeen - museoista vain ei pääse eroon.

Työskentelin tuolloin lähinnä vuonna 1861 rakennetussa Palanderin talossa, joka on entisöity 1800-luvun uhkeaksi säätyläiskodiksi herrainhuoneineen ja palvelusväen tiloineen.
Unessa museon muut työntekijät olivat toisia arkeologian opiskelijoita täältä Turusta, ja olimme kokoontuneet istumaan museotuoleille pöydän ääreen valittelemaan museotyön ankeudesta. Oli pilvinen kesäpäivä ja pilvisinä kesäpäivinä Palanderin talo muuttuu äkkiä syvine varjoineen kelvolliseksi kummitustaloksi. Tästä intoutuneena aloin kertoa omasta kohtaamistani aaveen kanssa Palanderissa (pistän moisen harhojennäkemisen syömättömyyden piikkiin, mutta se on yhtä kaikki hyvä tarina).

Tuskin olin päässyt alkuun kun alkoi kuulua mitä oudompia ääniä ja kattokruunu alkoi heilua. Mutta kaikeksi onneksi kyseessä ei ollutkaan poltergeist-ilmiö, sillä pian sisään ryntäsi museon miestyöntekijä kertoen Suomen vain joutuneen sotaan.
Tässäkohdin uni muuttui jokseenkin sekavaksi, mutta aloimme kiireen vilkkaa kerätä museoesineitä, jotka sitten kiidätimme salaiseen suojabunkkeriin joka oli kuin mistäkin James Bond -elokuvasta verkkokalvotunnistimineen ja muineen.

Kun aamulla heräsin, oli ensimmäinen ajatukseni: "Hyvänen aika, istuimmeko todella museotuoleilla?"
Meille työntekijöille tehtiin alusta alkaen selväksi, että mikäli esine oli luetteloitu museon kokoelmiin, sai siihen hädin tuskin katsoa. Ehkä tästä syystä olen kerran jos toisenkin nähnyt painajaisia, joissa huomaamattani kosken tai mikä pahempaa, joissa joku holtiton asiakas suorastaan koskettelee näitä pyhiä esineitä.

Ja tässä maassa museot ovat arkeologien suurin työllistäjä, huh huh.

kuva Maija Jauhola

Aarteita Staffordshiresta

Päätin aloittaa uuden blogin ihan ja vain arkeologian maailman ruotimiseksi. Ja mikäpä sen sopivampi tapa sysätä tämän aihepiirin blogi käyntiin kuin kertoa aarteenetsijöiden ja arkeologien todeksi tulleesta toiveunesta:

5. heinäkuuta 2009 löysi metallinpaljastinharrastaja Terry Herbert ystävänsä pellosta suurimman milloinkaan löytyneen anglosaksisen kulta-aarteen, joka ajoittunee 600-800 -luvuille ja johon kuuluu 5 kiloa kulta- ja 2,5 kiloa hopeaesineitä; yhteensä esineitä on noin 1500. Yllättäen arkeologit ovat innoissaan ja arvioivat aarteen kuuluneen - yllätys jälleen - anglosaksikuninkaalle tai muulle vauraalle ylimykselle.

Arkeologi Kevin Leahy kertoi uutistoimisto PA:n mukaan, että arteet ovat "parhaiden anglosaksikäsityöläisten tekemiä, parhaista materiaaleista, ja lopputulokset ovat uskomattomia."

Aarre on selkeän maskuliininen, sillä siihen kuuluu kypärän kultaisia koristeosia, miekan väistimiä ja aseenkantoheloja. Aarre on todennäköisesti haudattu levottomana aikana jotta se voitaisiin myöhemmin kaivaa uudestaan esiin.
600-700-luvun Englanti olikin levoton paikka asua, sillä se koostui useista pienistä kuningaskunnista ja sitä halkoi uskonnollinen raja: roomalaisten mukanaan tuoma sittemmin lähes kadonnut kristinusko oli alkanut vasta saada uudelleen jalansijaa maassa.
Aarteeseen kuuluu 2-3 kultaista ristiä, jotka on väännetty ilmeisesti niiden mahduttamiseksi pieneen tilaan. Tämä saattaisi vihjata kätkijöiden olleen pakanoita, mutta ilmeisesti kristityillekään ei tuolloin tuottanut suuria tuskia ryöstää toistensa pyhättöjä.

Mikä sitten on aarteen tulevaisuus? Se on julistettu kansallisaarteeksi ja useat museot ovat tehneet löydöstä tarjouksia. Tutkimukset vievät kuitenkin vielä useita kuukausia ellei jopa vuosia, joten saamme odotella minkälaiselle arvoisalleen paikalle aarre päätyy.

Löytäjä Terry Herbert (joka muuten saa yhdessä löytöpaikan omistajan kanssa valtiolta miljoonakorvauksen) tuumasi löydön olevan paljon parempaa kuin lottovoitto. Mitäpä tuohon voisi lisätä.



Lisää tietoa aarteesta saa osoitteesta http://www.staffordshirehoard.org.uk/
Mainion arkeologibloggari K. Kris Hirstin kuvakoosta puolestaan löytyy täältä