Luostarikorttelin rajasi Kirkkokorttelista Mätäjärvestä virtaava katettu Krooppi-puro. Luostarikorttelin itälaidalla oli ja edelleen on Suurtori, joka oli keskiajan kaupungin sydän. Suurtorin varrella oli puisia aittoja ja kivitaloja kaupungin parhailla tonteilla. Torilla käytiin viikoittain kauppaa toripäivinä. Suuremmat markkinat pidettiin siellä ainakin kahdesti vuodessa, talviheikin markkinat tammikuun lopussa ja kesäheikin markkinat kesäkuun jälkipuolella. Torilla pantiin toimeen myös teloitukset ja häpeärangaistukset. Vuonna 1599 Kaarle-herttua mestautti torilla 14 aatelista Turun verilöylyssä.
Pitkänomaisen torin päässä seisoi kivestä muurattu, vielä melko vaatimattoman kokoinen raatihuone, ja tätä vastapäätä torin toisesta laidasta johti puinen silta Aurajoen yli Aninkaisten kortteliin. Ensimmäinen silta rakennettiin tiettävästi 1414.
 |
| Keskiajalla raatihuone sijaitsi nykyisen Vanhan raatihuoneen paikalla. Se oli nykyistä rakennusta pienempi ja matalampi, ja siinä oli kellotorni. Raatihuoneen vasemmalla puolella oleva vaatimaton kuja on Raaseporin ja Porvoon kautta Viipuriin johtaneen Suuren rantatien eli Kuninkaantien alkupiste. Kuva: Ilari Aalto. |
Raati koostui kymmenkunnasta jäsenestä ja korkeintaan neljästä pormestarista, jotka kokoontuivat viikottain päättämään kaupungin asioista ja pitämään oikeudenkäyntejä. Raati kuulutti myös erityiset rauhat kuten joulurauhan, ja vuosittain juhannusta seuraavana päivänä raati luki ääneen kaupunginlain, jotta kaupunkilaiset tiesivät mitä sääntöjä piti noudattaa.
 |
| Keskiajalla ruotsalaisista ja saksalaisista porvareista koostunut raati päätti Turun kaupungin asioista. Kuvassa Augsburgin raati vuonna 1457. Turun raati oli suurin piirtein saman kokoinen ja istui yhtä ahtaasti. Kuva: Wikimedia Commons. |
Aivan raatihuoneen edustalla seisoi keskiajalla vaakahuone, joka oli tärkeä osa torikauppaa. Kaikkien kauppiaiden piti punnita siellä tuotteensa, ennen kuin ne voitiin myydä. Vaaituksen hoitivat kaupungin virkamiehiin kuuluneet punnitsijat.
Muita merkittäviä torin varren rakennuksia on myöhäiskeskiaikainen Pyhän Ursulan killan kiltatupa, joka sijaitsi nykyisen Katedralskolanin paikalla. Myös Katedralskolanin raatihuoneen puoleinen pääty on keskiajalla rakennettua kivitaloa. Tässä talossa toimi 1700-luvulla Turun hovioikeus, ja 1830 rakennus yhdistettiin naapuritalon kanssa Katedraalikoulun muuttaessa siihen.Ylipäätään Suurtorin kivitalojen alla on keskiaikaisia kellareita muistoina aiemmin paikalla seisseistä kivitaloista.
 |
| Turun Vanha Suurtori oli keskiajalla kaupungin sydän. Pitkänomaisen suurtorin päässä (kuvassa keskellä) sijaitsi Turun raatihuone. Suurtorin varsi oli täynnä varastoaittoja ja porvareiden kivitaloja. Kuvan oikealla puolella sijaitsevan Katedralskolanin paikalla sijaitsi keskiajan lopulla Pyhän Ursulan kiltatalo. Kuva: Ilari Aalto. |
Suurtorilta Brinkkalan talon ja Katedraalikoulun välistä lähtee pieni kuja, Luostarin välikatu. Vaatimattoman oloinen kadunpätkä on itse asiassa Turun ainoa yhä käytössä oleva keskiaikainen tielinjaus. Keskiajalla Luostarin välikatu oli yksi kaupungin pääkatuja, joka jatkui Suurtorin vastakkaiselta puolelta Kirkkokatuna tuomiokirkolle asti. Luostarin välikatu antaa pienen käsityksen siitä, minkälainen Turun historiallinen keskusta oli ennen vuoden 1827 paloa. Korkeiden kivitalojen reunustamat kadut syntyivät jo keskiajalla.
 |
| Luostarin välikatu oli yksi kolmesta Luostari-kadusta. Sen alapuolella kulki Luostarin jokikatu ja yläpuolella Luostarin yläkatu. Välikadulla voi hieman aistia keskiajan tunnelmaa. Kuva: Ilari Aalto. |
Luostarin välikatu johtaa Aboa Vetus & Ars Nova -museolle, jonka maanalaisella puolella on esillä kuuden Luostarin jokikadun varteen rakennetun keskiaikaisen kivitalon rauniot. Turun vanhimmat kivitalot tunnetaan juuri luostarikorttelista. Raatihuone on muurattu kivestä jo 1300-luvun puolivälissä, ja Aboa Vetus & Ars Novan alueelta tunnetaan kahden 1390-luvulla muuratun kivitalon rauniot. Etenkin Luostarin jokikadun ja Luostarin välikadun varteen nousi keskiajan kuluessa useita kivitaloja. Kivitalot olivat varakkaiden porvareiden koteja, mutta joukossa oli myös julkisia rakennuksia, kuten kiltoja, prebendoja ja majataloja, ehkä julkisia saunoja ja tullirakennuskin. Prebendat olivat tuomiokirkon pappien virkataloja, jotka oli nimetty kyseisen alttarin pyhimyksen mukaan. Luostarikorttelissa sijaitsi ainakin Pyhän Annan prebenda. Luostarikorttelikin oli kuitenkin puutalovaltainen. Kortteli oli täynnä neliskulmaisia tontteja, joita reunustivat hirsisalvotut aitat, tallit, navetat ja käymälät.
 |
| Holvikomeroita ja holvikaaria yhdessä Aboa Vetus & Ars Novan keskiaikaisista kellareista. Nykyään kellarista on tehty kappeli, mutta keskiajalla siellä saattoi olla majatalo tai jokin muu puolijulkinen tila. Kuva: Ilari Aalto. |
Turun kuudesta tunnetusta killasta kolme toimi Luostarikorttelissa. Nämä olivat jo mainitun Ursulan killan lisäksi ehkä vuonna 1355 ensi kertaa mainittu Pyhän Nikolauksen kilta ja 1449 perustettu Pyhän kolmen kuninkaan kilta. Jälkimmäinen muodostui Turun tärkeimmäksi killaksi, ja sen säilyneen jäsenluettelon mukaan kiltaan kuului korkeinta kirkollista kermaa ja kaupungin suurporvareita. Nikolauksen kilta taas sijaitsi ehkä nykyisessa Nunnankadun ja Hämeentien kulmassa, ammattikorkeakoulu Novian alla. Pyhän kolmen kuninkaan killan puolestaan arvellaan sijainneen Luostarin yläkadun varressa, jossakin Rettigin tontin lähettyvillä.
 |
| Pyhän Nikolauksen killan sijainti J.W. Ruuthin mukaan. Kuva: Ilari Aalto. |
Kun Aboa Vetus & Ars Nova -museolta jatketaan Runebergin puiston läpi länteen, tullaan Kaskenmäen eli Luostarinmäen juureen. Keskiajalla tässä oli kaupungin raja, ja aluetta hallitsi Pyhän Olavin dominikaanikonventti. Konventti on perustettu vuonna 1249, mutta ei ole tiedossa, sijaitsiko se alusta asti tällä paikalla. Luostari koostui luostarin Pyhälle Olaville omistetusta kirkosta ja neliskulmaisesta umpipihasta, jota reunustivat luostariveljien kammiot eli cellat. Kirkon ja pihan välissä oli refectorium, joka toimi sekä veljien ruokasalina että kokoustilana. Refectoriumin jäännökset ovat yhä olemassa Kaskenkadun alla, muuten luostarin rakenteet ovat tuhoutuneet kun tien molemmin puolin seisovat kivitalot on rakennettu. Konventin hahmoa on kuitenkin erotettavissa Veritaksen kivitalon sisäpihalla, joka noudattelee konventin umpipihan muotoa. Luostarin joen puoleisessa rinteessä oli vielä luostarin hautausmaa. Sieltä rakennustöissä löytyneet vainajat on siirretty Turun vanhalle hautausmaalle.
 |
| Turun Pyhän Olavin dominikaanikonventti sijaitsi Kaskenmäessä. Konventin kirkko oli kuvassa tien vasemmalla puolella ja konventin umpipiha sijaitsi oikeanpuoleisen kivitalon paikalla. Kuva: Ilari Aalto. |
Konventissa oli ainakin sen omia asukkaita palvellut koulu ja luultavasti myös sairastupa. Konventin kirkossa saattoi myös olla urut. Vuonna 1465 Turun hiippakunnassa olleessa dominikaanikonventissa mainitaan nimittäin urut, joiden onneton urkujenpolkija sai kepistä. Tapaus voi liittyä myös Viipurin dominikaanikonventtiin. Konventti majoitti myös maallikoita, ja esimerkiksi kuninkaan pestistä erotettuna ollut Karl Knutsson Bonde majaili siellä monta kuukautta samana vuonna kun urutkin mainittiin, eli 1465.
Pyhän Olavin konventti oli näkyvä osa kaupunkikuvaa ja myös kaupunkilaisten elämää, koska turkulaiset osallistuivat myös kirkon jumalanpalveluksiin. Konventti omisti myös laajoja alueita lähiympäristöstään: sillä tiedetään olleen Aurajoen rannassa sepänpaja ja sille oltiin lahjoitettu lähistön kaupunkitaloja. Luostari kuitenkin tuhoutui tulipalossa 1537, eikä sitä reformaatioaikana enää korjattu. Nyt dominikaaneista eli mustista veljistä muistuttavat enää paikannimet kuten Luostarinmäki, Mustainveljestenkuja ja Olavinpuisto. Olavinpuistoon on pystytetty myös luostarin muistomerkki. Ensimmäiset arkeologiset kaivaukset paikalla tehtiin vuonna 1901 ja viimeisen kerran raunioita on tutkittu 1960-luvulla. Kattavan kuvauksen konventin tutkimuksista voi lukea Visa Immosen, Janne Harjulan, Heini Kirjavaisen ja Tanja Ratilaisen artikkelista "Turun Pyhän Olavin dominikaanikonventti – aineksia tilankäytön tulkintaan".
Nykyään konventista ei ole maan pinnalle näkyviä jälkiä, mutta keskiajan dominikaaneja olisi varmasti miellyttänyt luostarin päälle rakennetun kivitalon laella komeileva Veritaksen kyltti. Latinan sana veritas, "totuus", on nimittäin dominikaanien tunnuslause.
 |
| Pyhän Olavin dominikaanikonventin kaivauksissa löytyneet rakenteet. Konventin kirkko sijaitsi kuvassa oikealla (alue A) ja umpipiha on kartan vasemmassa alalaidassa. Niiden väliin jää refectoriumin alue nykyisen Kaskenkadun kohdalla. Kartta: Panu Savolainen. Artikkelissa Visa Immonen, Janne Harjula, Heini Kirjavainen & Tanja Ratilainen 2014: Turun Pyhän Olavin dominikaanikonventti – aineksia tilankäytön tulkintaan. SKAS 3/2013, 3–23. |
Turun keskiajan kortteleista on jäljellä vielä yksi, Aninkaisten kortteli. Jatketaan sinne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti