maanantai 25. elokuuta 2014

Keskiajan Turku 2: Mätäjärven kortteli

Kirkkokorttelista tarvitsee astua vain keskiaikaisen Hämeen Härkätien yli, ja olemme Mätäjärven korttelissa. Hämeentie kulkee nykyään korttelin läpi hieman eri paikassa kuin keskiajalla, mutta säilyttää yhä muistoa uljaasta menneisyydestään: Härkätie-kylttejä voi nähdä siellä täällä.

Hämeen härkätie. Ilari Aalto.

Mätäjärven kortteli kantaa jo kuivatun ja unohdetun Mätäjärven nimeä. Kortteli sijaitsikin aivan järven kyljessä. Mätäjärvi oli ilmeisesti nimensä mukainen. Se ei ollut kovin syvä, ja sitä täytettiin ja kuivattiin läpi keskiajan. Kuumina kesäpäivinä se ei varmaan tuoksunut erityisen hyvältä, varsinkaan kun sitä ympäröivän korttelin käsityöläiset ja muut asukkaat täyttivät järveä jätteillään. Mätäjärven rannalla oli keskiajalla kaalimaita, kuten asemies Henrik Tavastin vuonna 1465 omistama. Täällä oli myös tuomiokirkon omistama Pyhän Henrikin maa, jolla sijaitsi tiilenvalmistuksessa käytettyjä savikuoppia.

Kuvan keskellä olisi keskiajalla välkehtinyt Mätäjärvi. Ilari Aalto.

Nykyään Mätäjärvi on muisto vain, mutta sen paikka on helposti saavutettavissa. Järvi sijaitsee aivan tuomiokirkon kupeessa Hämeentien toisella puolella. Hovioikeudenkatu kulkee järven yli, ja sen päälle on rakennettu asuintaloja ja Kerttulin vanhainkoti. Vanhainkodin rakentamista edelsivät laajat monitieteiset tutkimukset, joissa Mätäjärvestä kerrostumineen saatiin irti paljon arkeologista ja luonnontieteellistä tietoa. Tutkimukset on julkaistu kirjana.



Mätäjärven korttelin ydinaluetta on kuitenkin nykyinen Uudenmaankadun ja Hämeenkadun risteys. Paikalla sijaitsee Åbo Akademin päärakennuksen tontti ja muun muassa Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli, jo 1270-luvulla perustettu Suomen vanhin virasto. Ilman tällä tontilla vuonna 1998 tehtyjä kaivauksia olisivat tiedot Mätäjärven alueesta paljon epämääräisempiä. Alueelta paljastui tuolloin lukuisia hyvin säilyneitä hirsirakennusten jäännöksiä ja valtava löytöaineisto, jota ei vieläkään ole kokonaisuudessaan tutkittu.

Hämeenkadun toisella puolella on kuuluisa Åbo Akademin tontti, jolla
kaivettiin 1998.

Mätäjärven kortteli säilyi hirsitalovaltaisena kun Turussa elettiin 1400-luvun kivitalobuumia. Joitakin kivitaloja sinnekin silti pystytettiin. Täällä tontit ovat olleet kapeita ja pitkiä, samaan tapaan kuin Tukholman Vanhassa kaupungissa. Löytöjen perusteella Mätäjärven korttelissa on harjoitettu paljon ammattimaista käsityötä, kuten nahantyöstöä ja värjäystä. Uudenmaankadulla nykyisen Taksim-kebabin paikkeilla kaupungin reunalla sijaitsi keskiajalla sepän paja, paloturvallisuussyistä!

Suurtorin kulmalta voimme lähteä kulkemaan nykyistä Uudenmaankatua ylämäkeen. Keskiajalla tässä kulki Karjakatu, jota pitkin kaupungin porvareiden karja ajettiin aamuisin laitumelle. Karjakatu oli kuitenkin osa hyvin merkittävää väylää, Suurta rantatietä eli Kuninkaantietä, joka johti Turusta Viipurin linnalle asti. Tätä tietä ovat ravanneet kuninkaan lähetit ja armeijat monet kerrat. Aivan Åbo Akademin tonttia vastapäätä Hämeenkadun toisella puolella sijaitsi keskiajalta vuoteen 1642 tuomiokirkon kirkkoherran pappila.

Koska Karjakatu oli vilkkaasti liikennöity etenkin Turun markkinoiden aikaan tammi- ja kesäkuussa, oli tien varressa otollinen paikka majatalolle. Mäen korkeimmalla kohdalla nykyisen Cocoloco-baarin ja Star-Velos-pyöräliikkeen paikalla sijaitsi Pyhän Kerttulin (Gertrud) kiltatupa ja kirkkomaa, joista ensimmäinen maininta on vuodelta 1439. 

Mäen päällä nykyisen Uudenmaankadun alla sijaitse keskiajalla Kerttulin
kiltatupa ja hautausmaa. Kuvan oikean puolen kerrostalon taakse jää
keskiaikainen sepän paja. Ilari Aalto.

Kerttulin killan tontilla sijaitsi huolto- ja majoitusrakennus matkalaisille, kiltatupa ja kirkko. Kiltatupa on jäänyt historiaan siitä, että Suomen säädyt kokoontuivat siellä vahvistamaan Kristian I:n omasta puolestaan Ruotsin kuninkaaksi. Kirkko oli ilmeisesti kivinen, koska se määrättiin purettavaksi 1556. Kirkon yhteydessä oli myös hautausmaa, joka on merkitty vielä vuoden 1634 karttaan.


"Kärtula kyrkie gård" eli Kerttulin kirkkomaa Mätäjärfvi kallion alla. Olof
Gankiuksen kartta 1634. Kansallisarkisto.

Pyhä Gertrud oli matkalaisten suojelija, ja saksalaisen kulttuuripiirin alueella Gertrudin kiltoja perustettiin tuottamaan palveluita matkalaisille. Suomen vanhin maininta killasta on Ulvilan Gertrudin kilta. Pyhä Gertrud suojeli myös rotilta, ja tuomiokirkossa on säilynyt Gertrudin pyhäinjäännös – rotan turkki!

Killan tehtäviin kuului keskiajalla myös huolehtia Kerttulinmäellä hirtettyjen hautaamisesta. Tämä kytkös säilyi killan lopettamisen jälkeenkin, kun tontista tehtiin 1700-luvulla oikeudenjakopaikka. Pyövelin toiminta keskitettiin vanhalle kirkkomaalle.

Näissä tunnelmissa on hyvä lähteä ylämäkeen Sirkkalankatua ja koukata vasemmalle Kerttulinkadulle. Aivan mäen kivisellä laella on keskiajan Turun teloituspaikka, jota vielä 1600-luvulla kutsuttiin Hirttopuumäeksi ja Mätäjärven kallioksi. Paikalla on muistona poikkeuksellisen ruma monumentti, jonka mukaan ”Kaupungin teloituspaikka sijaitsi Kerttulinmäellä keskiajalta 1700-luvulle saakka”.

Muistomerkki Kerttulinmäen teloituspaikalla. Ilari Aalto.

Kallionlaki on nykyäänkin näyttävä, mutta sen kerrostaloympäristö ei anna kuvaa paikan keskiaikaisesta vaikuttavuudesta. Jos kerrostalot kuvittelee pois, aukeaa paikalta näkymä koko keskiaikaisen Turun alueelle. Tämä oli ideakin. Turun keskiaikaiset päätuloväylät Hämeen Härkätie ja Suuri rantatie kulkevat kumpikin mäen juuresta, ja kummaltakin on ollut näkymä Hirttomäen laelle. Kukaan kaupunkiin tulija ei ole voinut välttyä näkemästä hirttopuuta ja siinä riippuvia rikollisia. Tämä oli ystävällismielinen muistutus siitä, ettei kaupungin ja kuninkaan lakia käynyt rikkominen.


Teloitukset hoiti keskiajalla pyöveli, kaupungin kammotuin virkamies. Pyövelit olivat itsekin rikollisia, jotka välttyivät kuolemantuomiolta ottamalla ikävän viran vastaan. Pyövelin tunnisti punaisesta nutusta ja vyöllä olevasta miekasta sekä silvotuista kasvoista. Pyöveliä kammottiin  taikauskonsekaisella inholla. Näillä piti esimerkiksi olla majatalossa oma tuoppi mukanaan, koska kukaan ei halunnut juoda samasta astiasta kuin nämä kirotut.

Jos pyövelit kiinnostavat enemmän, kannattaa tutustua Hannele Klemettilän kirjaan Keskiajan pyövelit (2004). Veli-Pekka Toropainen on myös juuri tehnyt mielenkiintoisen tutkimuksen pyöveleistä 1600-luvulla. Aiheesta voit lukea täältä.

Täältä Hirttomäeltä on hyvä siirtyä kaupungin toiselle teloituspaikalle ja muidenkin tapausten näyttämölle, Luostarikorttelin Suurtorille. Jatketaan matkaa!

3 kommenttia:

  1. Hirtetyt ja mestatut ruumiit oli tavanomaista heittää Mätäjärveen sen jälkeen, kun olivat roikkuneet päivä tai kaksi muistuttamassa, että Turussa tuomitaan rikoksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuullut tämän väitteen ennenkin, mutta haluaisin kyllä tietää, mistä se on peräisin. Mätäjärven tutkimuksissa ei ole löytynyt ainuttakaan ihmisjäännettä, ja vainajien heittäminen järveen kuulostaa aika epätavanomaiselta jopa teloitettujen kohdalla. Luultavammin väittäisin, että Kerttulinmäellä hirtetyt on haudattu johonkin mäen juureen, mahdollisesti Kerttulin kirkkomaan viereen.

      Poista
  2. Mätäjärven ympäristössä oli runsaasti kaupunkilaisten kaalimaita, joten ruumiiden hävittäminen heittämällä ne järveen (oik. matalaan lampeen) olisi ollut epäviisasta. Lisäksi oli yleinen tapa haudata teloitetut kunnolla, koska muuten ne saattoivat palata vainoamaan. Vain itsemurhan tehneet, kastamattomat lapset ja vastaavat jätettin siunatun maan ulkopuolelle.

    VastaaPoista