Reilu 600 vuotta sitten lapsi puuhaili turkulaisella tiilityömaalla. Oliko lapsi auttamassa tiilten ladonnassa vai leikkimässä? Kosteat tiilet oli levitetty kuivumaan oljille katoksen alle, mutta se ei estänyt astelemasta niiden päällä. Savi painui jalkojen alla ja tiiliin jäi jälkiä. Mahtoiko lapsi ajatella, että satojen vuosien päästä ne jäljet ovat ainoa asia, mikä hänestä on jäljellä?
 |
| Jalanjäljellinen tiili. I.A. |
Aboa Vetuksen suuren kivitalon kellarista löytyi purkumaasta viime viikolla kaksi tiiltä, joissa kummassakin oli kenties saman lapsen jalanjälki. Viime vuoden kaivauksiltakin löytyi muutama tiili, joihin sekä lapset että aikuiset olivat jalanjälkensä jättäneet. Hauskoja löytöjä, jotka arkisuudestaan huolimatta sukeltavat syvän metafyysiselle tasolle. Kun näkee ja voi koskettaa keskiajalla eläneen ihmisen jalan uurteita, pääsee todella lähelle, mutta ei kuitenkaan saavuta tätä. Ihminen, jonka yksi askel on fossiloitunut saveen, jää menneisyyden hämärään.
 |
| Toinen astuttu tiili. I.A. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti