Kun miehet oli savea ja keisarit päästään vialla

Xi'anissa Kiinassa löytyy maasta jatkuvasti terrakotta-savesta valmistettuja luonnollisen kokoisia sotureita. Tässä ei ole kenellekään arkeologiaan perehtyneelle mitään uutta, sillä näitä Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huangdinin hautaa vartioivia sotureita on löydetty vuodesta 1974 lähtien yli 7000.

Uutta on kuitenkin John Manin vasta suomennettu kirja Terrakotta-armeija, Kiinan ensimmäinen keisari ja hänen valtakuntansa (Karisto 2009). En ole vielä saanut teosta käsiini, mutta se kuulemma tuo mielenkiintoista uutta näkökulmaa Kiinan yhdistäneen keisarin hirmuhallintoon ja kiehtovasti linkittää sen Kiinan kansantasavallan perustaneeseen puhemies Mao Zedongiin. Yhtäläisyyksiä on yllättävän paljon.

Sekä Qin että Mao kumpikin yhdistivät Kiinan ja terrori kuului kummankin työkaluihin. Kumpikin myös kirosi konfutselaisia oppineita ajatuksineen siitä, että hallitsijan tulisi olla lempeä: Qin haudatutti useita näistä elävältä (osittain siksi etteivät nämä osanneet kertoa tälle ikuisen elämän eliksiirin salaisuutta, osittain koska nämä omistivat kiellettyjä kirjoja) ja Mao taas kuritti näitä muiden vanhoillisten kanssa kulttuurivallankumouksessaan.

Qin Shi Huangdi hallitsi vain verraten vähän aikaa 221-210 eaa. Hänen valtakautensa päättyi hulluuteen - ilmeisesti alkemistien hänelle syöttämät elohopeapillerit sekoittivat hänen päänsä. Qin ei suostunut nukkumaan kahta yötä samassa huoneessa peläten pahoja henkiä, tuhlasi omaisuuksia ja ihmishenkiä pakkomielteisesti metsästäessään ikuista elämää ja muun muassa rakennutti itselleen valtavan varsijousen ampuakseen merihirviöitä, joita kumma kyllä kukaan muu ei nähnyt.
Häntä on myös kiittäminen Kiinan historian suurimmista monumenteista: Kiinan muurista ja massiivisesta hautamausoleumista Xi'anissa. On veikattu, että terrakotta-armeijan luominen yksin suisti maan talouden raiteiltaan, eikä kellekään ehkä tule yllätyksenä, että vain 3 vuotta Qinin kuoleman jälkeen dynastia kaatui.

Keisarin hautakammio on edelleen avaamaton. Mikäli aikalaiskirjoituksia, lähinnä historioitsija Sima Qiania, on uskominen, sen sisältö on arkeologeille vielä terrakotta-armeijaa suurempi päiväunien aihe: hautaholviin kerrotaan rakennetun maailman pienoismallin, missä vesistöt ovat elohopeaa, jonka nykyään tuntematon koneisto pitää liikkeessä. Katon sanotaan esittävän tähtitaivasta, jonka tähdistöt on valmistettu jalokivistä.
Kuulostaa uskomattomalta, mutta ainakin mausoleumin yläpuolella suoritetu mittaukset osoittivat maan sisältävän poikkeuksellisen suuria elohopeapitoisuuksia Kiinaa ympäröivien merien muodossa.

Haudan avaamista saamme kuitenkin vielä odottaa. Terrakottasotilaissa (joihin lukeutuu myös vaunuja ja hevosia) riittää työtä vuosiksi eteenpäin eikä Kiinan hallitus helposti myönnä lupaa syvempiin tutkimuksiin, osittain siksi etteivät kiinalaiset mielellään häiritse ensimmäisen keisarinsa lepoa. Haudassa kerrotaan lisäksi olevan itsestään laukeavia varsijousia ja muita ansoja joista Indiana Jones olisi innoissaan.

Vaikka Qin Shi Huangdin vanhoilla päivillään syöksi valtakuntansa kaaokseen, tulee muistaa, että hän aikanaan oli eirräin kykenevä hallitsija ja taktikko. Mikä on tarinan opetus? Älä syö pillereitä jotka liuottavat aivosi, varsinkaan jos satut olemaan keisari.


(Kuvalähde wikipedia)

Kuvia terrakottasotilaista löytyy täältä.

[Edit: Sain kuin sainkin kirjan joululahjaksi ja pakko sanoa että odotukseni ylittyivät täysin. Man on mitä parhain tarinankertoja, ja kertoessaan keisarin ja tämän saviarmeijan historiasta ja tutkimuksesta hän ohessa kuljettaa mielenkiintoista matkakertomusta ja kuvausta nyky-Kiinasta ja toisaalta Maon ajoista. Kirjan hotkaisi saman tien, se on sujuvaa tekstiä ja täyttä asiaa kauniilla värikuvilla höystettynä. John Man myös asiallisesti pohtii, mikä järki on kaivaa esiin kaikkia tuhansia sotilaita rapistumaan konservoinnin tason ollessa mitä on. Tässä on totta vie kirja joka pitää lukea!]