 |
| Kuva: Ilari Aalto. |
Kun aloitin blogin ensimmäisen vuoden arkeologian opiskelijana vuonna 2009, tiedebloggaaminen oli nouseva trendi, ja ajattelin tietenkin, että arkeologiasta löytyisi jo suomenkielistä blogitarjontaa. Olin väärässä, mutta onneksi Mullan alta -blogi ei joutunut olemaan kauaa alan ainoa edustaja: vuodesta 2010 lähtien arkeologia-aiheisia blogeja on syntynyt lisää, ja osa niistä päivittyy edelleen aktiivisesti. Arkeologiablogien kruununjalokivenä on nostettava esiin Kalmistopiiri, joka julkaisee säännöllisesti arkeologien kirjoittamia laadukkaita artikkeleita muustakin arkeologiasta kuin hautojen tutkimuksesta.
Suoritin hieman virtuaaliarkeologiaa ja kaivauduin tämän blogin vanhimpiin kerrostumiin. Suurin osa kuvatiedostoista ja linkeistä on kuollut kymmenen vuoden aikana, mutta tekstit avasivat valaisevan ikkunan nuoren arkeologibloggarin elämään: erityisesti tavallisen opiskelupäiväni kulkua käsitellyt postaus on nostalginen aarre, josta kyllä edelleen tunnistan hajamielisen itseni.
 |
| Blogin ensimmäinen postaus 11.10.2009 käsitteli Staffordshiren aarrekätköä. |
Ihka ensimmäinen bloggaukseni käsitteli Englannin Staffordshiresta vasta löydettyä anglosaksista kultakätköä, ja alkuaikojen postaukset olivat pääasiassa arkeologisia uutisia. Nyttemmin uutisten käsittely on jäänyt lähinnä blogin Facebook-sivuilla jakamieni linkkien tasolle, ja itse blogissa olen keskittynyt kirjoittamaan mistä milloinkin kiinnostavasta arkeologia-aiheesta ja omista kenttätyöprojekteistani. Lähtölaukaus tälle oli päivittäinen raportointi Kaarinan Ravattulan Ristimäen Suomen vanhimman kirkonpaikan kaivauksilta syksyllä 2010 – nämä postaukset saivatkin aikaan blogin ensimmäisen lukijapiikin. Leijonanosa blogin postauksista on viimeisen seitsemän vuoden ajan syntynyt Aboa Vetus & Ars Nova -museon kaivauksilta.
 |
| Aboa Vetus & Ars Nova -museon kaivaukset ovat ehtymätön lähde blogiteksteille. Kuva: Ilari Aalto. |
Blogin tähänastisia tähtihetkiä lukijapiikkien osalta ovat olleet postaukset, joihin media on tarttunut. Etenkin Ylen Heroes of the Baltic Sea -sarjasta kirjoittamani bloggaus herätti keskustelua aivan eri mittakaavassa ja näkökulmista kuin olin ajatellut. Oma suosikkini on kuitenkin postaussarja, jossa kävelen lukijan kanssa keskiajan Turun kaupunginosien läpi.
Viime vuosina tietokirjojen kirjoittaminen ja muut harrastukset (kuten rintamamiestalo) ovat vieneet aikaa bloggaamiselta, mutta älkää peljätkö, ei minusta niin helposti päästä. Yleistajuinen ja helposti saatavilla oleva arkeologiaviestintä on minusta tänä päivänä yhtä tärkeää kuin kymmenen vuotta sittenkin, ja kunnianhimoinen tavoitteeni on, että Mullan alta -blogi on voimissaan vielä vuonna 2029. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin sinulle, rakas lukija: ilman kiinnostunutta ja kannustavaa yleisöä tuntuisi tarpeettomalta kirjoittaa tekstejä eetteriin. Kiitos, ja pidetään kaivauslastat terävinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti