Tämän bloginhan piti kertoa opiskelijan elämästä, mutta palstatila on lähinnä kulunut maailman arkeologisten uutisten esittelyyn. Kummallista.
Nyt olen kuitenkin kunnon kulttuurintutkijan tavoin tutkinut omaa elämääni ja onnistunut luomaan siitä tiivistelmän. Toisin sanoen, hyvät naiset ja herrat, arkeologian opiskelijan päivä näyttää tältä:
ILARIN PÄIVÄ
Aamu, kello 7 ja 10 välillä. Herään. Makaan sängyssä vielä kaksi minuuttia kaivaten menetettyä unta haluttomana jättämään peiton suloisen lämmön.
Nousen tuuhealle lampaantaljalleni ja toikkaroin kylpyhuoneeseen aamupesulle. Pesen hampaita kauemmin kuin olisi tarpeen tuijottaen tyhjyyteen ajatellen suuria asioita.
20-30 minuuttia myöhemmin. Pukeudun, pistän teeveden keittymään ja syön aamupalaa; mysliä, leipää ja hedelmiä. Jos mysliä ei ole, keitän puuroa. Selailen eilisen tai toissapäivän Hesaria ja huomaan että kello on jo aivan liikaa. Suunnittelin lähteväni yliopistolle 45 minuuttia ennen luentoa, mutta tämä jää haaveeksi.
25 minuuttia ennen luennon alkua. Puen ulkovaatteet, heitän mustan marimekkolaukkuni olalle ja kipitän rappuset alas – asuntoni on yksiö vanhan, sinisen puutalon ylimmässä kerroksessa. Ulko-ovella tajuan jättäneeni pyöräilykypärän/kännykän/esseen/lompakon kämppääni ja juoksen rappuset takaisin ylös.
20 minuuttia ennen luentoa poljen pyörällä minkä pääsen punatiilisen Mikaelinkirkon ohi. Käytän niin sanottua vihreän valon tai jatkuvan liikkeen tekniikkaa: en jää odottelemaan valoihin vaan valitsen aina vihreä valon. Näin säästän kullankalliita minuutteja. Suihkiessani liikenteessä tajuen unohtaneeni juoda aamuteen vaikka keitin veden.
Pääsen luentosaliin minuuttia ennen luennon alkamista tai joskus jopa röyhkeästi pari minuuttia myöhässä. Varhaisimpina aamuina minulla on venäjää, muuten aloitan yleensä arkeologian luennolla.
Puolenpäivän aikoihin (tai mihin väliin ehdinkään) käyn syömässä yliopistolla, joko Parkkiksessa tai Assarin ullakolla, joissa kummassakin on oikein hyvä ruokatarjonta. Jos ruoka-ateria maksaa 2,60€, ei siitä pidä valittaa. Keskiviikkoisin menen kello 12 arkeologien kahvitukseen, joka järjestetään seminaarihuoneessamme. Tee tai kahvi 20 senttiä, keksi 10.
Iltapäivällä menen taas arkeologian tai geologian luennolle. Geologia kaikessa mielenkiintoisuudessaan on osoittautunut varsinaiseksi murheenkryyniksi, josta en ole pahemmin opintopisteitä saanut ahkerasta opiskelusta huolimatta. Noo, ei siitä sen enempää.
Tiistaisin ja torstaisin menen kauppakorkeakoulun puolelle japaninluennolle. Aloitin japaninopiskelun viime syksynä toissakevään japaninmatkan innoittamana. Opiskelusta on kyllä ollut hyötyä, ei vähiten Fukuokassa asuvan, egyptologiaa opiskelevan tyttöystäväni kanssa.
Pari kertaa kuussa Vare ry:n hallitus pitää kokouksen, yleensä kello 18 joko Proffan kellari -nimisessä baarissa tai kulttuurintutkija-ainejärjestöjen vuokraamassa oleskelupaikassa ”Kopissa”. Hallituksen jäsenenä ja lehtemme Varelian päätoimittajana minulla on kunnia osallistua näihin kokouksiin.
Illalla paluumatkalla 
käyn keskustassa kaupassa, tulen kotiin, haen Hesarin ja laitan ruokaa. Teen mielialasta riippuen joko spaghettia ja jotakin bolognese-kastikkeen tyylistä, sushia, kalapuikkoja ja riisiä, limellä maustettua kasviswokkia, kreikkalaista perunasalaattia, tortilloja tai laiskalla tuulella pinaatti-, herne- tai kasvissosekeittoa. Kyllä, minulla on tiettyjä lempiruokia joita tykkään tehdä.
Syötyäni kello lähestyy kymmentä. Tiskaan ehkä tiskit, mutta voi myös olla että jätän ne muodostamaan arkeologisia kerrostumia seuraavalle päivälle. Luen vähän aikaa tenttikirjaa, mutta minua alkaa väsyttää ja avaan tietokoneen. (Oikeastaan avaan sen aina kun tulen kotiin katsoakseni sähköpostin ja facebook-päivitykset.) Luen tietokoneella Archaeology Magazinen arkeologiuutiset, etsin mielenkiintoisia artikkeleita, mahdollisesti päivitän blogejani ja chättäilen ystävien kanssa. Tarkistan parit selainpelit ja saatan selailla deviantart.com -sivustoa pitääkseni edes jonkinlaisen yhteyden taiteeseen silloin kun en ehdi enkä jaksa olla itse luova. Äkkiä huomaan kellon olevan jotakin 12 ja 1 väliltä ja päätän mennä nukkumaan, mikä kuitenkin vielä vähän venähtää kun jään sänkyyn lukemaan jotakin mukaansatempaavaa kirjaa tai lehteä.
Tällainen on keskivertopäiväni, kiitos että elitte sen kanssani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti