tiistai 26. syyskuuta 2017

Kukkohanoista


Metallinilmaisinharrastajat ovat viime aikoina löytäneet useita pronssisia tynnyrinhanoja, joiden tapin kahvaa koristaa kukko tai kana. Tällaiset kukkohanat ajoittuvat keskiajalta uuden ajan alkuun, suurin piirtein aikavälille 14001600.

Turusta löytynyt keskiaikainen kukkohana. Kuva: Turun museokeskus.

Kukkohanat ovat yksi osoitus siitä, miten samanlaista esinekulttuuri on ollut ympäri Itämeren aluetta: tismalleen samanlaisia hanoja on käytetty Lyypekistä Tukholmaan ja Turusta Danzigiin. Niiden tarkkaa valmistuspaikkaa ei tiedetä, mutta hanoja on luultavasti tehty jossakin Itämeren etelärannikolla. Vanhemman, keskiaikaisen mallin (kuvassa) tunnistaa siitä, että olut on valunut suoraan tapista alas. Nuoremmissa malleissa tapista ulkonee kaatonokka.

Suomesta kukkohanoja on löytynyt kaupungeista, linnoista ja kartanoista, mutta myös maaseudulta. Löytöpaikkoja ovat esimerkiksi Turusta, Raumalta, Grabbackan kartanolinnasta Karjaalta ja Vantaalta Mårtensbyn Lillaksesta. Vesilahden Laukon kartanon keskiaikaisesta kellarista löytyi kaivauksissa peräti neljä kukkohanaa.

Kukko- ja muita oluthanoja Aboa Vetus & Ars Nova -museossa. Kuva: Ilari Aalto.

Miksi sitten juuri kukko? Aihe ei välttämättä ole niin viaton kuin miltä ensisilmäyksellä vaikuttaa. Kukko oli keskiajalla voimakkaan seksuaalinen symboli, eikä nykyenglannin sanan cock kaksoismerkitys ole sattumaa. Oikeastaan kukkohana sisälsi siis kaksimielisen vitsin, kun miehisyyttä symboloivasta kukosta laskettiin olutta tai simaa.

Kukkohanoihin liittyy myös hauska seikka, jota käytämme arkisesti usein tietämättä sen juuria. Suomen sana "hana" nimittäin juontaa juurensa keskialasaksan kukkoa tarkoittavasta sanasta Hahn, ilmeisesti siksi, että kukko oli keskiajalla niin yleinen hanojen koriste. Näin kauan sitten käytöstä jäänyt esinetyyppi elää edelleen nykykielessä.


Lähteet:

Jones, Malcolm 1991. Folklore Motifs in Late Medieval Art III: Erotic Animal Imagery. Folklore 2/1991. The Folklore Society, London: 192219.

Majantie, Kirsi & Kari Uotila 2000. Laukon löydöt. Vesilahden Laukko. Linna, kartano, koti. Archaeologia Medii Aevi Finlandiae IV. Toim. Kari Uotila. Suomen keskiajan arkeologian seura, Turku.

Taavitsainen, Jussi-Pekka 2010. Sanoista sa. Hahn, ru. hane, sm. hana ja kulttuurivaikutteiden valumisesta. Sanoista kirjakieliin. Juhlakirja Kaisa Häkkiselle 17. marraskuuta 2010 . Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 259.  Suomalais-Ugrilainen Seura, Helsinki: 265–269.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti tulee tarpeeseen. :)

      Poista
  2. Hei,
    Kiitos mielenkiintoisesta tekstistä. Tähän löytölistaan voisi lisätä Espoon. Sieltä on löydetty useampi kukkohana juuri metallinilmaisimella, pääasiassa Vanttilasta (josta useampi löytö samasta pellosta).
    Terveisin, Anna Wessman

    VastaaPoista
  3. Terve

    Maskusta on löytynyt ainakin 5kpl, joskaan ei yhtään kokonaista ja Nousiaisista pari.

    VastaaPoista