tiistai 17. marraskuuta 2009

Pimeä arkeologia

Tähtiensodassa heiluttaa Darth Vader valomiekkaa ja räjäyttelee planeettoja, mutta arkeologian Pimeällä puolella ei ole yhtä pääpahista jota vihata. Termillä "pimeä arkeologia" tarkoitetaan luvatonta ja useassa maassa lainvastaista toimintaa, jossa etsitään muinaisjäännöksiä omaan pussiin, joka mielenkiinnosta tai mustille markkinoille kaupattavaksi.

Pahaa pimeästä arkeologiasta tekee se, että vaikka se olisi tekijän mielestä viatonta se voi aiheuttaa suuria ongelmia tieteelliselle tutkimukselle:
kertaalleen myllätyn kohteen alkuperäistä tilaa on mahdotonta selvittää ja vaikka viedyt esineet saataisiin takaisin on vahinko jo tapahtunut. Löytökontekstistaan irrallinen artefakti on vielä tavallistakin hiljaisempi sillä kaikki mitä se voisi löytöyhteydellään kertoa katoaa kun esine siitä irrotetaan.

Ongelma on Suomessa verraten pieni kun ajattelee esimerkiksi hautojen tyhjentämistä Egyptissä tai Bagdadin museon ryöväämistä Irakin sodan aikana (Afghanista on tiettävästi kadonnut viimeisen vuosikymmenen aikana kokonainen antiikin kaupunki!), mutta aarteenetsijät ovat kasvava ongelma meilläkin. Suurimman ongelman aiheuttavat - kuten SKAS:n viimeisin jäsenlehti (1/2009) muistuttaa - metallinpaljastinharrastajat.

Metallinpaljastimilla leikkiminen ei ole väärin, päin vastoin. Eihän Staffordshiren aarrekätköäkään olisi löydetty ilman sitä. Ongelmana ovat kuitenkin väärinkäytökset ja ihmisten tietämättömyys muinaismuistolainsäädännöstä. Museovirasto on selkeästi laiminlyönyt tehtävänsä muinaisjäännösten suojelijana tältä osalta ja nyt olisi sen korkea aika saada asioita tapahtumaan. Hyvä vaihtoehto olisi lisätä ihmisten tietämystä lakipykälistä ja menneisyydestä ylipäätään - ehkä jopa tehdä metallinpaljastintoiminta luvanvaraiseksi.

Metallinpaljastimien käyttäjät ovat kuitenkin selkeästi kiinnostuneita historiasta. Laittoman arkeologian sijaan he voisivat palvella tieteellistä tutkimusta monella tasolla, ei vähiten menneisyyden ymmärtämisen välittäjinä tavalliselle kansalle.
Muinaisjäännöksiä suojellaan paitsi tulevia polvia, myös meitä varten. Mikäli keskivertoihmisten tietämystä menneestä kasvatettaisiin, voitaisiin saada aikaan hedelmällinen jatkuma menneen ja tulevan välillä. Ilman tällaista siltaa on museovirasto epäonnistunut. Jos ihminen ei tiedä tarinaa, ovat kivet hänelle vain kiviä. Mikäli haluamme menneellä ylipäätään olevan arvoa tässä päivässä, meidän on muutettava asenteita.

Ai mutta niin, se raha.

2 kommenttia:

  1. http://www.huuto.net/fi/showlist.php3?sellstyle=K&classification=0&status=N&stype=A&tits=&seller=ippi69&bidder=&location=&odir=A&start=0&num=50&opuh_otheritems

    ...mitäs mieltä olet ko. urpon kauppaamista tavaroista? Oletan, että osa on aitoja. Toivottavasti ei kuitenkaan.

    VastaaPoista
  2. Ikävä kyllä monet noista esineistä näyttävät ihan aidoilta niin pitkälle kun selailin, osa taas näyttää epäilyttävän siisteiltä. Konservointimenetelmä (putsaus ja pinnoitus British Museumin vahalla, ilmeisesti Renaissancella) on sanalla sanoen kyseenalainen.

    Ikävä kyllä Suomen muinaisjäännöslaki koskee ymmärtääkseni vain Suomen irtaimia muinaisjäännöksiä: mahdollisesti Englannin ja Latvian löydöt ovat "laillisia". Surullista tietysti että niiden löytökonteksti on täysin kadotettu. Minusta on myös äärimmäisen kyseenalaista ja halventavaa tehdä muinaisjäännöksistä koruja. Etiikka ja laki eivät aina kulje käsi kädessä.

    Vuodesta 1997 lähtien Britanniassa on ollut voimassa Portable Antiquities Scheme, jonka periaate on "löytäjä saa pitää ja tehdä löydöllä mitä haluaa, kunhan se dokumentoidaan asiaankuuluvasti". Tässä valossa englantilaisten löytöjen kaupittelu ei liene rikollista mikäli lakia on noudatettu. Latvian lainsäädäntöä en tunne, mutta mahdollisesti asiat ovat siellä samalla tavalla. Sen sijaan esimerkiksi Egyptistä tehdyt löydöt ovat varmasti laittomia: Egyptin laki kieltää niiden kaikenlaisen myynnin sekä lisäksi omistamisen, mikäli ne on henkittu vuoden 1983 jälkeen.

    VastaaPoista