Kertomuksia Aboa Vetuksen kaivauksilta

No niin, Aboa Vetus -museon suuren kivitalon kellarin K94:9 kaivaukset saatiin kunniakkaasti alkuun toissa perjantaina. Ennen kaivamisen aloittamista maa täytyi saada kosteaksi, kellari dokumentoitua ja maan seulontapaikka järjestettyä.

Patenttiratkaisu keskiaikaisen kellarin kasteluun Clas Ohlsonin malliin.
Kuva: I.A.

Kellari dokumentoitiinkin sitten kunnolla: otin siitä alkuasussaan digikuvat ja mustavalkodiakuvat, minkä liäksi Panu Savolainen laserkeilasi sen Turun yliopiston arkeologian oppiaineen uudella laserkeilaimella. Lopuksi kellarin rakenteet vielä piirrettiin ja pinnankorkeudet mitattiin takymetrillä.

Panu käyttelee Faro-laserkeilainta. Kelain luo kohteesta
kolmiulotteisen mallin. Kuva: I.A.

Kaivettava maa on täyttömaata, joten sitä voi kaivaa aika huolettomasti. Toisaalta kaivauksella ei ole mitään kiirettä kun rakennuttaja ei hengitä niskaan, eli sinänsä maa on järkevää kaivaa tarkasti – siitäkin huolimatta että se seulotaan.

Ensimmäinen löytö tuli jo ennen kuin ehdin kaivaa lapiollistakaan:
kissantassutiili. Kuva: I.A.

Kaikeksi onneksi sain maanantaina avukseni Ninan, pitkän linjan arkeologian opiskelijan joka tekee harjoittelua museossa kuukauden ajan. Työ on paljon joutuisampaa osaavassa seurassa ja on ihan helpottavaa ettei kanna kaikkea vastuuta itse. Tietysti viime kädessä vastuu kaivauksesta on kaivausjohtaja Hanneleella.

Mutta mitä maan alta sitten on tullut esiin? Tiilen ja laastinsekaisesta täyttömaasta on tullut rautanauloja, pari kaakelin murua, luita, vihreää ikkunalasia, kalanruotoja ja tuoreimpina löytöinä tupakantumppi sekä 10-penninen vuodelta 1994. Viimeksimainitut ovat kumpikin ovat peräisin 1990-luvun kaivauksilta.

Saatte löydöistä kuviakin – joskus.

Kartta vuoden 2006 kaivauksilta. Tämänhetkinen kaivausalue kattaa koko sen kellarin,
jossa vanha kaivausalue 7 sijaitsee.