maanantai 27. toukokuuta 2013

Liitupiippu, laatupiippu, liitupipari...

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja kaupunkiarkeologiassa liitupiiput tuntuvat olevan harvinaisen rakastettavia. Ainakin itselläni on näihin veikeisiin, toisinaan koristeltuihin valkoisesta savesta valmistettuihin esineisiin (tai useimmin niiden pieniin katkelmiin) jonkinasteinen fiksaatio. Näiden varrenpätkien fanittaminen on kai aika sama kuin että parinsadan vuoden päästä joku olisi innoissaan nykypäivän tupakantumpeista.

1700-luvun laatup- eikun liitupiippuja Saksasta.
Wikimedia Commons.

Liitupiipuissa on arkeologian kannalta se hyvä puoli, että aikamoisena kertakäyttötavarana niiden käyttöikä oli lyhyt ja niitä käytettiin paljon. Koska myös niiden muoti muuttui tiuhaan, ovat liitupiiput erinomaisia ajoittajia, ja ennen kaikkea ne kertovat, että niiden kontekstin on pakko olla ajalta keskiajan jälkeen - piipunpoltto alkoi Suomessakin vasta 1600-luvun alussa.

Päätin purkaa liitupiippurakkauttani kirjoittamalla niistä artikkelin wikipediaan - ainakin näin liitupiippumaanin näkökulmasta sellaisen puuttuminen oli tavatonta. Artikkelin voi lukea täältä.

Liitupiiput käytössä. David Teniers, Piippua
polttava muurari
(1630-1660). Wikimedia
Commons.

2 kommenttia:

  1. Tiedätkö sanoa näistä mitään

    http://aijaa.com/Qa7cbl

    http://aijaa.com/T86ddi


    http://aijaa.com/s8RrWK


    Mitä ovat, ikä ym? Jotain piipun osia laatikossa ainakin on.

    VastaaPoista
  2. Ensimmäisessä kuvassa on lehmän hammas, mutta toinen on ns. simpukkakoristeisen liitupiipun koppa 1700-1800-luvulta, ja vieläpä varsin hyväkuntoinen. Joku minua viisaampi osaisi varmaan kertoa alkuperämaankin, mutta veikkaisin Hollantia tai Ruotsia. Onko siinä säilynyt kantaa ja kannassa leimaa?

    Nuo lasitetut liitupiipun kopatkin ovat aika lystikkään näköisiä, mutta ne eivät ole järin vanhoja. Ne voivat olla 1800-luvulta, mutta yhtä lailla 1900-luvun alustakin.

    VastaaPoista