Lisää kertomuksia Aboa Vetuksen kaivauksilta

Ennen kuin kerron mitään kaivausten etenemisestä museolla haluaisin välittää mitä suurimmat kiitokset Kaisa Kyläkoskelle viime viikolla saapuneesta lahjasta. Olin varsin otettu kun selasin museon postia läpi ja löysin itselleni osoitetun paketin:

Museoon palatakseni kaivaus on edennyt varsin hitaanlaisesti sitten Kronobystä palaamiseni. Syynä ei ole mikään spitaalitartunta tai laiskuus jonka olisin sieltä saanut, vaan tosiasia että keskellä kaivantoani oleva tiiliholvi tekee etenemisestä vaikeaa ellei mahdotonta. Osittain säilynyt holvikaari nimittäin nojaa käytännössä tyhjän päälle; sen alla on epämääräinen kasa kiviä ja tiiliä, joitten välissä on isojakin ilmataskuja. Kuten kerroin taannoisessa videobloggauksessani, oli konservaattori myötämielinen sen purkamiseen, ja viime viikolla tuli asialle Museovirastonkin hyväksyntä. Haluan kuitenkin odottaa huomiseen jolloin kaivausjohtaja Hannele tulee paikalle ennen kuin lähden tekemään tuhojani. Kuten tunnettua, arkeologiahan on tuhoava tiede.

Holvi on tietysti dokumentoitu tarkoin ennen kuin se voidaan purkaa. Tiilet on piirretty, mitattu takymetrilla ja vielä ikuistettu skannaamalla ne laserkeilaimella. Numeroin vielä kaikki tiilet yksitellen, jotta tiedetään mistä kohti holvia ne ovat.

Koska kaivamista on ollut varsin vähän, olen tehnyt sitäkin enemmän jälkitöitä. Käytännössä olen pessyt ja lajitellut löytöjä joita seulasta on tullut. Ollessani Kronobyssä oli Vetuksen kuopastani tullut yksi hieman päänvaivaa aiheuttanut löytö, jonka tapaus ei vielä ole suljettu. Kyseessä on violetti käsintehty lasihelmi, joka näyttäisi olevan vähän liian hyvässä kunnossa ollakseen 1600-luvulta. Toisaalta samasta kellarista on useampiakin hyväkuntoisia lasihelmiä 1990-luvun kaivauksilta. Helmen ongelmallisuutta lisää se, että kesäkoululaiset ovat tehneet koruja tismalleen samannäköisistä helmistä. Ei ole mahdottoman vaikea kuvitella kuinka sellainen kesäkoululaisen mukana olisi kulkeutunut kaivantoon.

Ongelmallinen lasihelmi. Kuva: I.A.

Kävimme viime viikolla museotyöntekijöiden kesken sivistämässä itseämme melkein naapurissa Luostarinmäen käsityöläismuseossa, jossa on esillä uusi näyttely Rettigin tupakkasuvusta. Näyttely kosketti meitä, sijaitseehan Aboa Vetus & Ars Nova -museo Rettigin palatsissa. Tässä muutama tunnelmakuva Luostarinmäeltä:

Museaalista menoa Luostarinmäellä. Kuva: I.A.

Tupakkasato on tänä vuonna kuulemma ollut laihanlainen. Kuva: I.A.

Jotta olisin täysin rehellinen museon arjesta, kerron vielä yhden havainnon. Museon vakiohenkilökunta vakiokahvinjuojineen on selvästi kesälomalla, sillä viime viikolla huomasin useaan otteeseen jonkun jättäneen kahvinkeittimeen paahtumaan onnettoman lirun keittämättä uutta kahvia. Tämä siitäkin huolimatta, että graafikkomme Jari on askarrellut keittimen viereen kauniin moralistisen runon oikeaoppisesta toiminnasta. O tempora o mores.