Toinen päivä, maanantai 4.7.
Aloitimme aamumme metsätöillä: kaivausalue oli raivattava kevyestä kasvillisuudesta. Håkan oli jo kaatanut ystävällisesti puolestamme suuren kuusen, joka oli kasvanut aivan uuninraunion päällä. Nytkin hän auttoi meitä moottorisahallaan, ja umpinainen metsä muuttui valoisammaksi.
Aamu toi muassaan myös uusia tuttavuuksia. Tapasimme ensi kertaa paikallisen Visbyssä osteologiaa ja arkeologiaa opiskelevan Theresen, joka oli innokas auttamaan meitä projektimme kanssa. Kaivausten edetessä ymmärsimme miten korvaamaton lisä hän oli tiimiimme. Theresen lisäksi tapasimme myös insinööri Simonin, joka asui toisella puolella Kruunupyyn jokea (minkä Håkan osasikin meille kertoa, pienellä paikalla kaikki ilmeisesti tuntevat toisensa). Simon tuli mittaamaan meille muutamia korkeuspisteitä satelliittien avulla, jotta voisimme asemoida takymetrimme.
Illalla Janne ja Mikko pystyttivät toimistonsa mökkimme kuistille. Harjoittelimme takymetrin käyttöä, suunnittelimme kaivausta ja orientoiduimme katsomalla André Wickströmin sketsejä.
Aamu toi muassaan myös uusia tuttavuuksia. Tapasimme ensi kertaa paikallisen Visbyssä osteologiaa ja arkeologiaa opiskelevan Theresen, joka oli innokas auttamaan meitä projektimme kanssa. Kaivausten edetessä ymmärsimme miten korvaamaton lisä hän oli tiimiimme. Theresen lisäksi tapasimme myös insinööri Simonin, joka asui toisella puolella Kruunupyyn jokea (minkä Håkan osasikin meille kertoa, pienellä paikalla kaikki ilmeisesti tuntevat toisensa). Simon tuli mittaamaan meille muutamia korkeuspisteitä satelliittien avulla, jotta voisimme asemoida takymetrimme.
Mikko ja Simon mittaavat korkeuspistettä. Täysin ruotsinkielisen Simonin paidassa lukee suomeksi "Kaikki paitsi metsästys on turhaa". Kuva: I.A.
Saatuamme kiintopisteet jaoimme porukan kahtia niin, että Mikko ja Janne tekivät kaivausruudut Husgrund I:ksi (kaivausalue A) nimeämällemme kaivausalueelle, ja Therese, Anniina sekä minä avasimme kolme koekuoppaa kaivausalue B:lle. Omasta koekuopastani tuli lähes mustaa noensekaista maata heti pintaturpeen jälkeen, kun taas Theresen ja Anniinan kuopat olivat juuri sellaista ruskeaa multaa kuin voi odottaakin. Tämä oli varsin omituista. Hyttysongelmammekin kävi jatkuvasti pahemmaksi, eikä hyttyssavustamme tuntunut olevan pahemmin apua.
Anniina, Janne, Mikko ja Therese koekuoppa 2:lla. Kuvan edustalla prismasauva, josta takymetri mittaa koordinaatteja ja korkeuksia. Kuva: I.A.
Illalla Janne ja Mikko pystyttivät toimistonsa mökkimme kuistille. Harjoittelimme takymetrin käyttöä, suunnittelimme kaivausta ja orientoiduimme katsomalla André Wickströmin sketsejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti