Kolmas päivä, tiistai 15.7.
Ensimmäiset kaivajat saapuivat paikalle yhdeksältä aamulla. Ilmassa oli hieman jännitystä (ainakin meidän järjestäjien osalta), mutta kaikki lähti sujumaan hyvin. Mikko otti vetovastuun, ja esittelyn jälkeen kertoi yleisölle kohteesta ja kaivamisen perusteista. Johdannon jälkeen aloimme avata asumuksenperusta I:stä, minkä aloitimme yksinkertaisesti pintaturpeen poistolla.
Mikko esittelee... kaivaustekniikoita? Kuva: I.A.
Olimme edellisiltana suorittaneet pientä tehtävienjakoa kaivausta varten, ja minä sain osakseni löytövastaavan tittelin. Tämä tarkoitti että minulla oli kädet täynnä työtä kun kuopasta nousi tiiltä, fajanssiastian paloja, hiiltä, pari naulaa, lasinsiruja ja erikoinen hevosenkengän näköinen kappale, joka mahdollisesti on ollut osa lukkoa. Hienoun löytö oli kuitenkin mielestäni hiomakiven kappale, jossa näkyi ahkeran teroitustyön aikaansaama syvä uurre.
Hioinkivenkatkelma. Kuva: I.A.
Therese osoittautui taas kullanarvoiseksi luutietämyksineen; heti uuninraunion päältä löytyi lehmänluu. Sitten luita tuli enemmänkin, ja niistä löytyi selviä merkkejä teurastuksesta. Hienoin esimerkki oli lehmän kalloluu, joka oli siististi halkaistu keskeltä kahtia. Osteologimme tunnisti myös yhden hauen selkänikaman.
Kronobyn murre on varsin jännittävää. Siinä on piirteitä jotka muistuttavat lähinnä muinaisnorjaa, ja on hauska kuunnella kun nuoret puhuvat sitä. Vanhojen setien paksusta puheesta onkin sitten huomattavan paljon vaikeampi saada tolkkua. Mm. ei-diftongi sanoissa "bein" ja "stein" kuulostaa muinaiselta, ja sitä tuli löytöjä käsitellessä kuulleeksi usein.
Lehdille oltiin lähetetty tiedote kaivauksista, mutta tiistain mediahuomio yllätti meidät silti. Paikalla oli sekä lehdistöä että televisio (MTV3). Julkisuus on tietysti hyödyksi meille, etenkin nyt kun Museovirasto lopettaa omat yleisökaivauksensa. Yhtä lailla hyötyy kuitenkin Kruunupyyn kotiseutuyhdistys, joka ei varmasti koskaan ole saanut niin paljon huomiota osakseen.
Yleiskuvaa alue A:lta. Taustalla Mikkoa haastatellaan. Kuva: I.A.
P.S. Hyttysiä oli edelleen kammottavan paljon, ja hyttyssavujen vaikutus oli korkeintaan vaihteleva.
Mikko esittelee... kaivaustekniikoita? Kuva: I.A.
Hioinkivenkatkelma. Kuva: I.A.
Therese osoittautui taas kullanarvoiseksi luutietämyksineen; heti uuninraunion päältä löytyi lehmänluu. Sitten luita tuli enemmänkin, ja niistä löytyi selviä merkkejä teurastuksesta. Hienoin esimerkki oli lehmän kalloluu, joka oli siististi halkaistu keskeltä kahtia. Osteologimme tunnisti myös yhden hauen selkänikaman.
Kronobyn murre on varsin jännittävää. Siinä on piirteitä jotka muistuttavat lähinnä muinaisnorjaa, ja on hauska kuunnella kun nuoret puhuvat sitä. Vanhojen setien paksusta puheesta onkin sitten huomattavan paljon vaikeampi saada tolkkua. Mm. ei-diftongi sanoissa "bein" ja "stein" kuulostaa muinaiselta, ja sitä tuli löytöjä käsitellessä kuulleeksi usein.
Lehdille oltiin lähetetty tiedote kaivauksista, mutta tiistain mediahuomio yllätti meidät silti. Paikalla oli sekä lehdistöä että televisio (MTV3). Julkisuus on tietysti hyödyksi meille, etenkin nyt kun Museovirasto lopettaa omat yleisökaivauksensa. Yhtä lailla hyötyy kuitenkin Kruunupyyn kotiseutuyhdistys, joka ei varmasti koskaan ole saanut niin paljon huomiota osakseen.
Yleiskuvaa alue A:lta. Taustalla Mikkoa haastatellaan. Kuva: I.A.
P.S. Hyttysiä oli edelleen kammottavan paljon, ja hyttyssavujen vaikutus oli korkeintaan vaihteleva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti