Mikä Korpholmen?
Monille nimi Seili tuo mieleen muutakin kuin Jenni Vartiaisen levyn, mutta samanaikainen Korpholmen on paljon huonommin tunnettu spitaalihospitaali. Paikka sijaitsee Kruunupyyn kunnassa Pohjanmaalla, Kokkolan ja Pietarsaaren välissä. Korpholmenin kruununhospitaali perustettiin 1631, ja se jatkoi toimintaansa vuoteen 1841. Hospitaali toimi käytännössä spitaalisten karkoituspaikkana, sairailla ei näet ollut paluuta Spetälskgårdin aidan takaa. Suuri kysymysmerkki kuitenkin on, miten spitaaliset aitansa takana elivät. He saattoivat asua hospitaalissa puolet elämästään, joten oletusarvoisesti he ovat jättäneet itsestään paljon arkeologisia merkkejä.
Spitaalialueen lisäksi paikalla sijaitsi dårhus, hourujenhuone, ja 1800-luvun alussa paikalle rakennettiin myös verraten moderni sukupuolitautien hoitolaitos.
Ote J.J. Wickarsin kartasta 1743. Kartassa näkyy vasemmassa yläkulmassa kirkko, hautausmaa ja kiinni kirkon kyljessä silloinen spitaalisten asuinrakennus. Björkman 2007.
Spitaalialueen lisäksi paikalla sijaitsi dårhus, hourujenhuone, ja 1800-luvun alussa paikalle rakennettiin myös verraten moderni sukupuolitautien hoitolaitos.
Ote J.J. Wickarsin kartasta 1743. Kartassa näkyy vasemmassa yläkulmassa kirkko, hautausmaa ja kiinni kirkon kyljessä silloinen spitaalisten asuinrakennus. Björkman 2007.
Ensimmäinen päivä, sunnuntai 3.7.
Turussa aamu oli aurinkoinen ja lämmin, suorastaan kuuma. Meitä neljää, kaivausjohtajia Mikkoa ja Jannea sekä Anniinaa ja minua odotti pitkä automatka halki Suomen – kaikeksi onneksi ilmastoidussa autossa. Lähdimme matkaan vähän kymmenen jälkeen aamulla kun olimme saaneet pakatuksi kaivausvälineet: takymetrin jalustoineen ja prismoineen, ämpärit, lastat, kihvelit, lapiot, mitat, korkeuksien lukemiseen käytetyn latan, seulat ja kaiken muun tarpeellisen.
Matkasta ei ole paljon sanottavaa, se sujui parin tauon kanssa sutjakkaasti ruotsia ja tutkimussuunnitelmaa tankaten. Janne ja Mikko olivat jo viime syksynä tehneet mittauksia Korpholmenissa, ja valikoineet soveliaat kaivausalueet.
Tie Korpholmeniin. Kuva: I.A.
Loputtomien tasaisten peltomaisemien jälkeen käännyimme Hästön tielle, jolta koukkasimme pian tiheään kuusimetsään, jonka keskellä hospitaalialue sijaitsee. Paikan tunnelma on välitön: paikallinen kotiseutuyhdistys (Hembygdsförening) on rekonstruoinut paikalle hospitaalin kirkon ja osan spitaalisten alueen rajannutta aitaa, sekä pystyttänyt paikalle kaksi vanhaa tupaa.
Korpholmenin pihaa. Kuva: Kronoby hembygdsförening.
Meitä vastassa oli kotiseutuyhdistyksen Eva-Maria, joka itsekin on valmistunut Uumajan yliopistosta arkeologiksi. Yllättävän monilla kaivauksiin tavalla tai toisella osallistuneista oli arkeologista taustaa. Kiersimme alueen, ja se alkoi vaikuttaa kaiken aikaa lupaavammalta: metsän siimeksessä oli selvästi nähtävissä rakennuksenperustuksia uuninsijoineen, ja paikka oli selvästi koskematon spitaaliaidan sisäpuolelta. Oli hauska nähdä miten hyvin 1700-luvun kartat osuivat maastoon. Alueen ainoa haittapuolikin kävi hyvin pian tutuksi: hyttysiä oli järkyttävän paljon.
Olimme saaneet Museovirastolta kaivausluvan kahteen kohteeseen spitaalisaidan sisäpuolella: rakennuksenperustaan, joka ei näkynyt 1700-luvun kartoissa ja jota pidimme ensimmäisenä spitaalisten asuntona 1630-luvulta, ja kirkon hautausmaalle, jossa halusimme selvittää miten se rajautuu spitaalisten alueen kanssa. Janne ja Mikko olivat karttoja asemoidessaan huomanneet, että suhteessa nykyiseen kirkkoon, aitaan ja hautausmaahan vanhoissa kartoissa oli paha mittavirhe, joka tuskin johtui pelkästään karttureiden osaamattomuudesta. Hypoteesi oli, että rekonstruktioita rakennettaessa kirkko ja aita on rakennettu hieman sivuun ja väärässä kulmassa alkuperäisistä, mikä selittäisi vääristymän. Näin ollen tuntui mielenkiintoiselta selvittää, missä todellinen aidan paikka kulki, sillä sen avulla kaikki rakenteet oltaisiin voitu sijoittaa oikeille paikoilleen.
Kokoustimme kotiseutuyhdistyksen kanssa kirkkoa vastapäätä seisovassa kaffestugassa ja kävimme suunnitelmiamme läpi. Kotiseutuyhdistyksen Håkan toi esille, että kirkon jäljennöstä tehtäessä oltiin löydetty neliskulmainen kaivanto, joka vaikutti kirkon perustukselta. On kuitenkin hyvin mahdollista, että tämä olisi ollut vain ensimmäinen kirkko: asiakirjojen mukaan tämä purettiin liian huonokuntoisena vuonna 1677 ja tilalle, kenties hieman eri paikkaan, rakennettin uusi.
Yleiskartta, johon on merkitty kaivausalueet.
Illan vietimme tukikohdassamme Pietarsaaren leirintäalue Svanenissa, joka ehkä joskus oli ollut tasokas. Kaikki tuntui hyvältä: kaivaus oli vasta alussa, eikä kukaan osannut sanoa mitkä olisivat lopputulokset, saati mitä yleisökaivajat tulisivat saamaan keikasta irti. Hieman myös jännitti, syntyisikö kommunikointiongelmia jos ruotsintaitomme ei riittäisikään, paikalliset kun eivät todellakaan pruukanneet puhua mitään muminsvenskaa.
Matkasta ei ole paljon sanottavaa, se sujui parin tauon kanssa sutjakkaasti ruotsia ja tutkimussuunnitelmaa tankaten. Janne ja Mikko olivat jo viime syksynä tehneet mittauksia Korpholmenissa, ja valikoineet soveliaat kaivausalueet.
Tie Korpholmeniin. Kuva: I.A. Loputtomien tasaisten peltomaisemien jälkeen käännyimme Hästön tielle, jolta koukkasimme pian tiheään kuusimetsään, jonka keskellä hospitaalialue sijaitsee. Paikan tunnelma on välitön: paikallinen kotiseutuyhdistys (Hembygdsförening) on rekonstruoinut paikalle hospitaalin kirkon ja osan spitaalisten alueen rajannutta aitaa, sekä pystyttänyt paikalle kaksi vanhaa tupaa.
Korpholmenin pihaa. Kuva: Kronoby hembygdsförening.Meitä vastassa oli kotiseutuyhdistyksen Eva-Maria, joka itsekin on valmistunut Uumajan yliopistosta arkeologiksi. Yllättävän monilla kaivauksiin tavalla tai toisella osallistuneista oli arkeologista taustaa. Kiersimme alueen, ja se alkoi vaikuttaa kaiken aikaa lupaavammalta: metsän siimeksessä oli selvästi nähtävissä rakennuksenperustuksia uuninsijoineen, ja paikka oli selvästi koskematon spitaaliaidan sisäpuolelta. Oli hauska nähdä miten hyvin 1700-luvun kartat osuivat maastoon. Alueen ainoa haittapuolikin kävi hyvin pian tutuksi: hyttysiä oli järkyttävän paljon.
Olimme saaneet Museovirastolta kaivausluvan kahteen kohteeseen spitaalisaidan sisäpuolella: rakennuksenperustaan, joka ei näkynyt 1700-luvun kartoissa ja jota pidimme ensimmäisenä spitaalisten asuntona 1630-luvulta, ja kirkon hautausmaalle, jossa halusimme selvittää miten se rajautuu spitaalisten alueen kanssa. Janne ja Mikko olivat karttoja asemoidessaan huomanneet, että suhteessa nykyiseen kirkkoon, aitaan ja hautausmaahan vanhoissa kartoissa oli paha mittavirhe, joka tuskin johtui pelkästään karttureiden osaamattomuudesta. Hypoteesi oli, että rekonstruktioita rakennettaessa kirkko ja aita on rakennettu hieman sivuun ja väärässä kulmassa alkuperäisistä, mikä selittäisi vääristymän. Näin ollen tuntui mielenkiintoiselta selvittää, missä todellinen aidan paikka kulki, sillä sen avulla kaikki rakenteet oltaisiin voitu sijoittaa oikeille paikoilleen.
Kokoustimme kotiseutuyhdistyksen kanssa kirkkoa vastapäätä seisovassa kaffestugassa ja kävimme suunnitelmiamme läpi. Kotiseutuyhdistyksen Håkan toi esille, että kirkon jäljennöstä tehtäessä oltiin löydetty neliskulmainen kaivanto, joka vaikutti kirkon perustukselta. On kuitenkin hyvin mahdollista, että tämä olisi ollut vain ensimmäinen kirkko: asiakirjojen mukaan tämä purettiin liian huonokuntoisena vuonna 1677 ja tilalle, kenties hieman eri paikkaan, rakennettin uusi.
Yleiskartta, johon on merkitty kaivausalueet.Illan vietimme tukikohdassamme Pietarsaaren leirintäalue Svanenissa, joka ehkä joskus oli ollut tasokas. Kaikki tuntui hyvältä: kaivaus oli vasta alussa, eikä kukaan osannut sanoa mitkä olisivat lopputulokset, saati mitä yleisökaivajat tulisivat saamaan keikasta irti. Hieman myös jännitti, syntyisikö kommunikointiongelmia jos ruotsintaitomme ei riittäisikään, paikalliset kun eivät todellakaan pruukanneet puhua mitään muminsvenskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti