Ainakin rastaat olivat riemuissaan kun saivat kerätä matoja kuopistamme ja seulontakasastamme. Kuva: I.A.
Lempilöytöni kaivauksilta, astrolabin kappale professori Hellströmin tontilta. Kuva: I.A.
Kaunis tiililattia, jonka molemmin puolin sortunut kellari. Edustan sinertävän harmaa maa on täyttösavea. Kuva: I.A.
Kolmijalkapadan kappaleita. Kuva: I.A.
Oikeassa alakulmassa näkyy säilynyttä kellarin kaarta. Kuva: I.A.
Joskus on tunne, että kuoppa hymyilee takaisin. Palanen lehmän leukaa. Kuva: I.A.
Nämä ovat mielenkiintoisia katseltavia. Voiko koskaan tietää mitä mullan alta tulee löytämään? Tuo jännitys viehättää.
VastaaPoistaPaikasta riippuen on tietysti aina aavistus mitä vastaan tulee, mutta löytämisen riemu on aina sama kun lasta kopsahtaa johonkin muuhun kuin kiveen.
VastaaPoistaKenen toimesta kaivausta toteutettiin ja onko siitä julkaistu jo raportti? Kyseleepi yksi arkeologi pääkaupunkiseudulta. :)
VastaaPoistaHei Sisko! Kaivauksen toteutti Turun museokeskus, kaivausjohtajana Elina Saloranta ja vastaavana tutkijana Aki Pihlman. Museokeskuksen tapaan raportti ei ole julkisesti saatavilla (enkä tiedä onko se valmiskaan), mutta sitä kannattaa kysyä Elinalta (elina.saloranta[ät]turku.fi).
VastaaPoistaKaivauksella tuli esiin muistaakseni kolme muurattua kellaria ilmeisesti 1600-luvulta, yksi tiililattia, kaksi uunia, pihakiveyksiä ja hirsisten talousrakennusten lattioita. Esinelöytöjä tuli keskiajalta lähtien.