Viikon sitaatti numero 17

On outo paradoksi, että vainajan fyysiset jäänteet – luut ja säilyneet kudokset, hiukset, iho ja niin edelleen – paljastavat todennäköisimmin tietoa yksilön elämästä eikä niinkään tämän kuolemasta. Luut ja kudokset toimivat todisteena ihmisten menneistä elämistä: kuinka he elivät, mitä sukupuolta he olivat, mistä taudeista ja sairauksista he kärsivät, minkälainen geneettinen perimä heillä oli, minkälaisia ruokia he söivät, minkälaisia vammoja heillä oli, kuinka hyvärakenteisia he olivat, ja olivatko he epämuodostuneita, sidottuja, tatuoituja, iholtaan maalattuja tai arpisia.

– Mike Parker Pearson, teoksessa The Archaeology of Death and Burial

Myöhäispronssikautinen hautaus Wessexissä. Vanha miesvainaja pitelee kädessään seudulla esiintymättömän kalkkikiven palaa. Wessex Archaeology, flickr.