Peruste? Noin 80 islantilaisella suoritettu DNA-tutkimus paljasti näiden perimästä C1e-nimetyn mitokondrionaalisen perimyksen, joka on yleinen Kauko-Aasiassa ja Amerikassa. Tutkitut perheet ovat ainakin 1700-luvulta asuneet samoilla sijoilla, joten kyseessä ei voi olla sekoittuminen moderniin aasialaisväestöön. Tämä yksin ei vielä aukottomasti todista intiaaniteoriaa, mutta puhuu vahvasti sen puolesta. Osassa islantilaisia siis virtaa paitsi norjalais- ja irlantilais-, myös amerikkalainen veri. Mielenkiintoista vielä on, että mitokondrionaalinen DNA periytyy matrilineaarisesti äidin kautta. Viikingit toivat siis mukanaan naisen; vapise, Pocahontas!
Yleisesti hyväksytyn teorian mukaan Erik Punaisen poika Leif Eriksson seilasi meren yli Amerikkaan, maahan, jolle antoi nimen Vinland. Tämä alue todennäköisesti oli nykyinen Newfoundland, josta L'Anse aux Meadowsista arkeologit löysivät 1960 viikinkiasutuksen jäänteitä.
Mitä Uudessa maassa sitten tapahtui 500 vuotta ennen kuin Kolumbuksen matematiikka petti ja tämä kuvitteli löytäneensä Intian? Kaksi 1200-luvulla kirjoitettua saagaa ovat tärkeimmät tietolähteemme viikinkien siirtokunnista Amerikan mantereella, vaikka Vinlandin mainitsee ensikertaa historioitsija ja maantieteilijä Adam Bremeniläinen jo vuoden 1075 paikkeilla. Saagojen mukaan alkuasukkaat kävivät viikinkien kanssa aluksi kauppaa punaisesta kankaasta, jota näillä oli mukanaan. Kangas ehtyi ja pohjanmiehet leikkasivat siitä pienempiä ja pienempiä paloja, kunnes se loppui kokonaan. Tehokkaina kauppamiehienä viikingit tarjoutuivat vaihtamaan lehmänmaitoa intiaanien nahkoihin, ja nämä suostuivat. Kun jonkin verran aikaa oli kulunut, kävivät paikalliset äkkiarvaamatta hyökkäykseen viikinkejä vastaan. Uudisasukkaat pitivät nipin napin pintansa jonkin aikaa, mutta päättivät lopulta suoria tiensä meren yli takaisin kotiin.
Historiantutkijat ovat kehittäneet loogiselta tuntuvan selityksen tapahtumien oudolle käänteelle: Koska alkuperäisten amerikkalaisten geeniperimä on Aasiasta, ei näille ollut kehittynyt mutaatiota jonka avulla heidän elimistönsä olisi pystynyt pilkkomaan laktoosia aikuisiällä. Intiaanit siis ilmeisesti tulkitsivat vieraiden yrittäneen myrkyttää heidät saatuaan maidosta vatsanväänteitä, ja näin päättyi viikinkien ekspansio länteen. Laktoosi-intoleranssi ei tosiaan ole mikään leikin juttu.
Beothuk-intiaaneja, joiden esi-isien kanssa viikingit mahdollisesti olivat kosketuksissa. Wikimedia
Sagat kertovat myös toista retkikuntaa johtaneesta Erik Punaisen äpärätyttärestä, joka haastoi riitaa paikallisten kanssa ja kotiin lähtiessä tapatutti toisen viikinkiryhmän miehet ja tappoi omin käsin tämän naiset saadakseen näiden laivat lasteineen. Mikä tapahtuu Viinimaassa, jää Viinimaahan, hän ajatteli, mutta toisin kävi.
Uutisen voit lukea mm. täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti